Browsing Tag

Iso-Britannia

Vadelmabanoffee

Tein vuodenvaihteessa kauan mielessäni kummitellutta banoffeeta. Banaania, toffeeta ja kermavaahtoa yhdistelevä kakku onnistui yllättämään herkullisuudellaan ja minun oli suorastaan pakko saada tuota herkkua uudestaan. Mutta koska olen minä, enkä voi tehdä täysin samaa ruokaa kahta kertaa peräkkäin, päätin korvata banaanin jollakin muulla.

Ajattelin ensin mansikkaa, mutta koska muistin yhtäkkiä Hulin mansikka-allergian, vaihdoin mansikat lennossa vadelmaan. Eihän olisi kiva aiheuttaa allergiaoireita kihlajaisbrunssillemme saapuvalle kälylleni. Vadelmainen banoffee (vadoffee?) oli yhtä herkullista kuin banaaninen esikuvansakin. Ja sitä mansikkaakin täytyy vielä kokeilla..

Vadelmabanoffee

– 100 g voita
– 200 g digestivekeksejä
– 1 prk kondensoitua maitoa
– rasiallinen vadelmaa
– 2, 5 dl vispikermaa
– värikästä raesokeria koristeeksi

Keitä ensin kondensoidusta maidosta toffeeta. Tämä kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin valmiiksi. Minä kiehutin oman toffeeni edellisenä päivänä laittamalla purkin kattilaan ja lisäämällä vettä niin, että purkki peittyy kokonaan. Purkki sai muhia rauhallisesti kiehuvassa vedessä 2,5 tuntia. Lisäilin tarvittaessa kattilaan vettä ja annoin purkin jäähtyä jääkaapissa yön yli.

Murskaa keksit ja sekoita niihin sulatettu voi. Painele seos leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Anna jähmettyä hetki jääkaapissa.

Lisää sitten keksipohjan päälle toffeeksi keittämäsi kondensoitu maito. Tai vadelmat. Minä tein tämän vahingossa väärinpäin ja laitoin vadelmat ensin, vaikka toffee olisi ollut helpompi levittää keksipohjan päälle. Ei se kuitenkaan makua haitannut, joten tyyli on vapaa!

Vatkaa vielä kerma vaahdoksi ja lisää se kakun päälle. Koristele vadelmabanoffee vadelmalla ja vaikkapa värillisellä raesokerilla. Tai ihan millä vaan haluat. Koristeet voi jättää poiskin, sillä sekään ei vaikuta makuun. Ja makuhan tässä kakussa on mitä mainioin!

Banoffee

Banoffee, eli banaanista ja toffeesta kasattu kakku tai piirakka, on vilahdellut tiuhaan eri ruokablogeissa. Tai no, viime aikoina banoffeeta ei ole näkynyt enää niin paljon kuin joskus aiemmin, jolloin banoffeesta tehtiin myös muun muassa mustikkaisia versioita, ja kaikkialla hehkutettiin kondensoitua maitoa, josta saa niin helposti keitettyä kinuskia.

Minä en lähtenyt tuolloin aikoinaan mukaan banoffee-hömpötykseen, mutta jonnekin mielen sopukoihin hauskan näköinen jälkiruoka jäi muhimaan. Sieltä se kaivettiin esiin kun vuosi 2013 vaihtui vuodeksi 2014 ja niin meillä syötiin vuodenvaihteen pirskeissä banoffeeta.

Odotukset kakkua kohtaan eivät olleet kovin korkealla, sillä ajatus banaanista, toffeesta ja kermavaahdosta on aika ällömakea. Mutta kokeillaan nyt kuitenkin, pitäähän jokaisessa itseään kunnioittavassa ruokablogissa olla banoffeen resepti.
Continue Reading

Lemon curd

Kirpsakan makea lemon curd on oiva käyttökohde muusta ruoanlaitosta yli jääville keltuaisille. Keltainen sitruunatahna sopii oivallisesti muun muassa macaronsien väliin, paahtoleivän päälle, maustamaan kermavaahtoa, jäätelön kanssa tai vaikka suoraan lusikalla syötäväksi. Jälkimmäistä en toki tunnusta tehneeni, en ainakaan kovin kovaan ääneen. (Okei, ihan vähän maistoin vaan..).

Lemon curd

– 4 keltuaista
– 2 dl sokeria
– 2 sitruunaa
– 50 g margariinia

Laita keltuaiset ja sokeri kulhossa vesihauteeseen ja vatkaa kunnes saat aikaan kuohkeaa vaahtoa. Raasta sitruunoista kuori ja purista mehut ensin erilliseen kulhoon. Lisää sitten sitruunan mehu ja kuoriraaste vaahtoon vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen.

Ota kulho pois vesihauteesta ja kun seos on jäähtynyt hieman lisää sen sekaan margariini. Vatkaa hetki niin että margariini sekoittuu tahnaan. Valmis!

Fish & Chips

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista brittiläinen ruokakulttuuri? Minun mieleeni pätkähtää ensimmäisenä kuva english breakfastista, ja heti perään sanomalehtitötterössä hengaileva fish & chips -annos. Myös Jamie Oliverin pärskähtelevä puhetyyli näkyy silmissäni, samoin skottiruutuihin sonnustautunut säkkipillin soittaja, mutta se ei enää liittynytkään ruokaan..

Fish & chipsien tekeminen itse on jännittänyt kaltaistani arkajalkaa, sillä kuumalla öljyllä läträäminen ei ole leikin asia. Mutta kun olimme onnistuneet paistamaan Henkan kanssa churroja onnistuneesti ilman rasvapaloa, uskalsin tarttua rasvakattilaan myös ystäväni E:n kanssa Euroviisuiltana. Ennakko-odotuksista huolimatta emme saaneet aikaiseksi tulipaloa, vaan rapean rapsakoita ranskalaisia sekä taikinakuoren alla kypsyneitä kuhapaloja. Remouladen olin valmistanut jo aiemmin.

Fish & Chips
2 annosta

– 250 g nahattomia kuhafileitä
– 4-6 kiinteää perunaa
– kananmuna
– 1 dl vehnäjauhoja
– 1 dl olutta
– tilkka etikkaa
– suolaa ja cayannepippuria
– reilusti öljyä paistamiseen

Pese perunat ja pilko sormen paksuisiksi tikuiksi. Laita perunatikut kylmään veteen odottamaan.

Valmista sitten friteeraustaikina. Erottele kananmunan keltuainen ja valkuainen. Sekoita keltuainen, vehnäjauhot ja olut keskenään. Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja sekoita se taikinaan. Mausta suolalla, cayannepippurilla ja tilkalla etikkaa.

Pilko kuhafileet sopivan kokoisiksi paloiksi ja suolaa ne kevyesti.

Kuumenna öljy noin 170-asteiseksi ja kuivaa odotellessasi perunat talouspaperilla. Friteeraa perunat kaksi kertaa öljyssä, jotta niistä tulee ihanan rapeita. Ensimmäisellä kerralla perunat saavat olla kuumassa öljyssä hieman yli viisi minuuttia ja toisella kerralla niin kauan, että ne ruskettuvat ja muuttuvat pinnalta rapsakoiksi.

Friteeraa sitten kalat. Pyörittele kalapalat ensin friteeraustaikinassa ja kypsennä niitä muutama minuutti kuumassa (n. 170-astetta on hyvä tässäkin) öljyssä. Kun taikina on rusketttunut nosta kalat reikäkauhalla talouspaperin päälle ja mausta suolalla. Tarjoile perunoiden ja remoulade-kastikkeen kanssa.

English Breakfast

Lomapäivissä parasta on nukkuminen niin myöhään kuin huvittaa (aamuvirkulle Martinalle se on maksimissaan yhdeksään) ja sen jälkeinen kaikessa rauhassa valmisteltu ja kiireettömästi nautittu aamiainen. Me leikimme eräänä lomaviikkomme aamuna brittiläisiä ja valmistimme kunnon tuhdin englantilaisen aamiaisen. English Breakfast on rasvaisine pekoneineen, kananmunineen ja makkaroineen todella tuhti ja sen nauttimiseen tarvitaankin oikein kunnon nälkä. Mutta koska aamiainen on niin täyttävä, jaksaa sen voimalla paahtaa pitkälle päivään ennen kuin vatsa alkaa kurnia.

Me teimme ihan sen kaikista perinteisimmän English Breakfastin kaikkine herkkuineen, vaikkemme olekaan papujen suurimpia ystäviä ja marmeladilla päällystetty paahtoleipäkin tuntuu melko makealta heti aamutuimaan. Ennakkoluuloista huolimatta paahtoleipä oli kuitenkin yksi annoksen lemppareistani ja pavutkin maistuivat oikein hyviltä kun ne paistoi pekonin rasvassa. Henkkakin päätti maistaa pannulla houkuttelevasti tiriseviä papuja, vaikkei se kuulunutkaan alunperin hänen aamiaissuunnitelmiinsa.

English Breakfastiin kuuluu:

– paistettua pekonia (minä maustoin omani Five Peppersillä)
– paistettua kananmunaa (tähän laitoin valkopippuria suoraan myllystä kun taas Henkka käytti tuttua ja herkullisen turvallista Chili Explosionia)
– paistettua nakkia tai makkaraa (meillä oli lemppariamme chorizoa)
– papuja (vaaleat pavut tomaattiliemessä ja pekonirasvassa paistettuina maistuivat yllättävän hyvälle. Kokeile ihmeessä!)
– paahtoleipää ja marmeladia (mulla oli appelsiinin makuista Kämpin huoneaamiaiselta laukkuun ihan itsessään vahingossa hypännyttä marmeladia sekä siemenillä päällystettyä moniviljapaahtista)
– ja juomana on tottakai iso mukillinen teetä kun kerran Briteissä ollaan

English Breakfast maistuu silloin tällöin nautittuna todella hyvältä, mutta näin täyttävällä satsilla en jaksaisi aloittaa ihan jokaista aamuani. Lomapäivän aamuun tämä kuitenkin sopi kuin Martina aurinkoiselle parvekkeelle, jossa muuten istun nytkin tätä kirjoittaessani bikineissäni hikoillen ja seurustellen uskollisen läppärini kanssa. Että muistapa se sitten Martina kun joskus myöhemmin julkaiset tämän arkistoon valmiiksi kirjoitetun postauksen. Se aurinkoinen lomapäivä oli ihana ja nyt istut varmaan jo työn touhussa toimistolla satulatuolillasi ja katselet haikeasti ikkunasta auringossa kylpevää maisemaa. Miksei aina voisi olla vapaapäivä?