Curacao,  Karibia,  Karibian risteily,  Ulkomaat,  Yleinen

Curacao – Hollanti pastellisävyissä

Jos vietimme Aruballa rantapainotteisen päivän, niin Curacaolla keskityimme ottamaan haltuun saaren pääkaupungin Willemstadin. Sekä Aruba että Curacao kuuluvat ABC-saariin ja saarilla tuntui olevan jonkin verran yhteistä, vaikka tavallaan ne olivatkin aivan erilaisia. Rakennukset olivat yhtä iloisen värikkäitä molempien saarten pääkaupungeissa ja yleinen siisteys oli erittäin hyvää verrattuna köyhempiin Karibian saariin. Kolmannella ABC-saarista, eli sillä B:llä alkavalla, emme käyneet tällä reissulla, mutta ehkä tulevaisuudessa käymme koluamassa senkin. Mikä se muuten on? Jos et keksi, niin vastaus löytyy postauksen lopusta. Hieman aivojumppaa kaverit..

Curacao (lausutaan kurasau) on saanut nimensä portugalilaisen sydäntä tarkoittavan sanan mukaan. Nimi tulee siitä, että Curacao on ollut aikoinaan kaupanteon keskus eli kaupanteon sydän. Sen kautta on kulkenut paljon tavaraa, mutta myös ihmisiä, ja Curacao olikin orjakaupan keskus 1600-1800 -luvuilla. Hyi hyi.

Tunnetuin saaren anti lienee Blue Curacao -likööri, joka on jopa hieman ällöttävän makeaa, mutta joka sopii pienissä määrin tiettyihin drinkkeihin. Likööri on nimensä mukaisesti yleensä sinistä, mutta sitä tehdään myös oranssin sävyisenä.

Juoma sai alkunsa siitä, kun espanjalaiset tutkimusmatkailijat istuttivat saaren vähäravinteiseen maahan appelsiinipuita. Huonon maaperän takia hedelmistä tuli kitkeriä ja niiden kuoria alettiin käyttää maustamiseen. Tästä kehittyi lopulta Blue Curacao -likööri.

Me tilasimme eräästä baarista neljä erilaista drinkkiä, joista kuhunkin oli käytetty Blue Curacaota. Maistelimme jokaista juomaa ja melko ällöjä niistä ainakin osa oli. Yhden drinksun kulautti kyllä helposti alas, mutta toinen olisi saattanut alkaa tökkiä. Vaikkei juomat olleetkaan ihan sieltä parhaasta päästä, oli drinkkihetki kiva lopetus mukavalle saaripäivälle. Olimme kierrelleet koko päivän kaupungilla ja nähneet ja kokeneet paljon. Ennen laivalle palaamista oli mukava istahtaa vielä hetkeksi alas kuuntelemaan livemusiikkia ja nauttimaan saaren nimikkojuomasta auringon paisteessa.

Blue Curacaon lisäksi Curacao on tunnettu upeista koralliriutoistaan ja meren pohjassa lepäävistä laivojen hylyistä. Curacao onkin suosittu sukellusmatkustajien keskuudessa. Saaren kansallispuu on Aruba-postauksestakin tuttu divi divi -puu.

Curacaon bruttokansantuote on Karibian korkein. Sen viralliset kielet ovat hollanti, papiamento ja englanti. Valuutta on Alankomaiden Antillien Guldeni, mutta täälläkin käyvät yleisesti USA:n dollarit.

Curacao sijaitsee hurrikaanivyöhykkeen ulkopuolella, mutta siitä huolimatta saarella on tavattu muutamia tavallista kovempia myrskyjä. Viimeisin oli vuoden 2010 Thomas-myrsky, jonka nostattamissa tulvissa kuoli ihmisiä.

Me käytimme tosiaan koko saaripäivän Curacaon pääkaupungin Willemstadin tutkimiseen. Paikka oli vähintäänkin mielenkiintoinen keskellä kaupunkia virtaavan joen takia, jonka ylittää kaksi erityistä siltaa. Toinen silloista on autoliikenteelle tarkoitettu Queen Juliana -silta, joka on yksi maailman korkeimmista silloista. Se hallitsee kaupungin maisemaa ja erottuu todella edukseen huiman korkeana kaarena etenkin mereltä päin katsottuna.

Queen Juliana -silta

Queen Emma -silta

Toinen silloista on tarkoitettu luonnollisesti kävelijöille ja sekin on aika hauska tapaus. Queen Emma -ponttoonisilta aukeaa nimittäin, ei ylöspäin kuten nostosillat, vaan irtoamalla toisesta päästä ja liukumalla sitten ponttoonien päällä rannan suuntaiseksi, niin että laivat pääsevät lipumaan jokea pitkin keskellä saarta olevaan valtavaan luonnonsatamaan. Kaupunkia halkova joki on oikeastaan lahti ja se on nimeltään St. Anna. Sen päästä löytyvää luonnonsatamaa kutsutaan Schottegatiksi.

St. Annan lahti jakaa Willemstadin kaupungin kahteen osaan. Punda jää itäpuolelle ja se rakennettiin ensin. Alueella on samanlaisia kapeita ja korkeita taloja kuin Amsterdamissakin, mutta täällä ne hehkuvat pirteän pastellisissa sävyissä. Iloisen väristen talojen riviä katsellessa ei voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle. Ihana paikka! Täällä voisi vain kierrellä ja katsella loputtomasti ympärilleen niin kuin teimmekin.

Punda

Punda

Punda

Punda perustettiin vuonna 1634 ja vuonna 1707 kaupunki laajeni St. Annan lahden toiselle puolelle. Tois puol jokkee olevaa osaa alettiin kutsua Otrobandaksi, joka tarkoittaa sananmukaisesti ”toisella puolen”. Nykyään Willemstadin keskus on Otrobandan puolella ja sinne risteilyaluksemmekin rantautui.

Otrobanda

Otrobanda

Otrobanda

Otrobanda

Mielestäni vanha Punda on söpömpi, mutta Otrobandan puolelta löytyy kiva vanha linnoitus, joka on aikoinaan suojellut kaupunkia merirosvoilta. Nykyään linnoituksella kiipeilee turisteja ja sen luokse on rakennettu kauppoja ja ravintoloita, joista yhden terassille mekin istahdimme Blue Curacao -drinksuillemme. Otrobandassa kun astuu muutaman askeleen sisämaahan, löytää paikallista asutusta, tosin melko rikkaiden sellaista, talojen koosta ja niitä vartioivista lasinsiruilla päällystetyistä aidoista päätellen.

Otrobanda

Otrobanda

Kun olimme kierrelleet Otrobandassa hetken, halusimme päästä Pundan puolelle. Kävelysilta oli kiinni emmekä muistaneet mitä oranssi ja sininen lippu sillan päässä tarkoittivat. Jotenkin niistä voi päätellä kuinka usein silta käännetään, mutta koska silta oli ja pysyi kiinni, käytimme joen ylittävää lauttaa, mikä oli myös hauska kokemus. Keskeltä jokea näki kaupungin molemmat puolet merellisestä vinkkelistä sekä pääsi kurkkaamaan myös hieman syvemmälle huikean korkean St. Juliana -sillan taakse katoavaan luonnonsatamaan.

Lauttamatka oli lyhin koskaan ja aivan pian olimme jalkautuneet Pundan puolelle. Istahdimme joen äärelle mukavan näköiselle terassille nauttimaan elämästä. Katsoimme kun silta lipui ohitsemme ja ihmiset pääsivät kipittämään sitä pitkin puolelta toiselle. Minua vielä aamusella vaivannut heikko olo ja mahakipu alkoivat helpottaa, kenties suolaisen vichyn, tai sitten ihan vaan ihanan elämän ansiosta. Pian olin taas elämäni voimissa, söin hyvällä ruokahalulla eväsbanaanini ja jatkoimme matkaa kohti Pundan sisäosia.

Curacao-kyltti oli peitetty nauhoin, mutta otimme siitä silti kuvia kunnon turistien tavoin. Kuvasimme myös keltaisen kirkon ja katsoimme kuinka polkupyöräpoliisit auttoivat ambulanssia peruuttamaan helteessä tuupertuneen naisen luokse. Näimme kierroksellamme myös kelluvat markkinat, joilla myytiin pahanhajuista kalaa, ja tingimme matkamuistokojulla pari dollaria.

Kun lähdimme kävelemään kohti risteilyalustamme, oli silta juuri kääntymässä niin, että pääsimme kulkemaan sitä pitkin. Odotimme hetken sen kääntymistä ja hassua liikkuvaa siltaa oli yllättävän jännä seurata. Ihan kuin siinä nyt tapahtuisi jotain poikkeavaa, kun päivittäin useaan kertaan kääntyvä silta liikkuu. Mutta kun me emme olleet nähneet moista aiemmin.. Kun silta oli tukevasti kiinni, kipitimme sen yli muiden turistien sekä paikallisten kaduntallaajien seassa.

Istahdimme vielä niille sinisille drinksuillemme sekä sen jälkeen pikaisesti Starbucksin terassille nettivisiitille. Yritin päivittää Instagramiimme (löydät meidät sieltä nimellä keltaisessakeittiossa) kuvakuulumiset, mutta yhteys oli niin huono, ettei kuva tullut läpi. Harmi, olisin halunnut kertoa teille missä parhaillaan seikkailemme. No mutta ei tänne olla tultu nettiin roikkumaan, tuumin kun piilotin kännykän laukkuun.

Vielä viimeiset katseet Willemstadiin ja laivalle nauttimaan lounasta. Henkka kävi vielä pikavisiitillä maissa hakemassa isälleni matkamuistokiviä, joita me muksut olemme roudanneet hänelle maailman ääristä. Minä ajattelin, ettei haittaa jos joltain saarelta ei tule otettua kiveä mukaan, mutta Henkka halusi ilahduttaa appiukkoaan ja kipaisi maissa pelkkä hyttikortti kädessään etsimässä hienon kiven, jonka kanssa asteli takaisin laivaan. Mahtoivat maihinnousua hoitaneet jantterit vähän ihmetellä miehen touhuja.

Myöhemmin illalla ihastelimme vielä hauskaa kaupunkia parvekkeelta käsin laivan lipuessa kohti uusia seikkailuja. Tämä oli kiva paikka, Curacaolle voisi tulla vielä uudestaankin. Aivan niin kuin oikeastaan jokaiselle näkemällemme saarelle, mutta erityisesti Curacaosta jäi tunne, että paljon hienoja juttuja jäi vielä näkemättä.

P.S. Se kolmas ABC-saarista on tietysti Bonaire.