Päivä Amsterdamissa
Paluumatkalla Välimeren reissultamme kotiin oli minulla ja Maajussin morsiamella hieman pidempi vaihto Amsterdamin kentällä. Olimme puhuneet jo lentoja varatessamme, että voisimme käydä kiertelemässä sinä aikana hieman Amsterdamin keskustassa, mikäli vain jaksaisimme ja ehtisimme. Muutamassa tunnissa ei ehtisi kovin paljon tehdä tai nähdä, mutta saisi siinä ajassa kuitenkin pienen pintaraapaisun kaupungin tunnelmasta.
Roomasta lähtenyt koneemme laskeutui ukkospilvessä poukkoilemisestaan huolimatta Schipholin kentälle aikataulussa. Koska sää näytti hyvältä ja olimme vielä suhteellisen pirteitä, päätimme lähteä hortoilemaan kaupungille, vaikka lentokentän lukuisissa kaupoissa ja kahviloissa olisikin saanut kulutettua mukavasti aikaa. Tarkistimme vielä eräältä lentokenttähemmolta saammehan varmasti poistua kentältä vaihdon aikana, sillä yksisuuntaisista ovista livahtaminen tuntui jotenkin kielletyltä ja pelottavalta. Mitä jos emme pääsisikään enää takaisin? Tottakai pääsisimme, mutta mielenrauhamme vuoksi se oli silti hyvä tarkistaa ennen karkaamista ulkoilmaan.
Setäkin osasi käyttää junaa.
Junalipun ostaminen ei sujunut täällä ihan yhtä helposti kuin muissa reissun aikana käymissämme maissa, sillä automaatti ei pitänyt Maajussin morsiamen kortista ja oikeanlaisen lipun ostaminenkin aiheutti hieman päänvaivaa. Lopulta meillä oli kuitenkin junaliput kädessämme ja hetken hortoiltuamme löysimme myös oikean raiteen, jolta lähtisi pian juna kohti keskustaa. Matka oli lyhyt ja noin vartin kuluttua olimme perillä määränpäässämme Amsterdam Centraalissa.
Juna-asemalla otimme ensin ylös lentokentälle lähtevien junien aikataulut ja lampsimme sitten ulos. Ensivaikutelma Amsterdamin kaupungista oli kovin polkupyöräpainotteinen, sillä putkahdimme asemarakennuksesta suoraan vilkkaalle pyörätielle, jolla viipotti ihmisiä pyörien selässä, ja jonka varrella oli järjetön määrä polkupyöriä parkissa.
Tämä on hieman syvemmältä keskustasta. Melko paljon pyöriä sielläkin..
Okei, satuimme ehkä koko kaupungin vilkkaimman pyörätien varrelle, mutta oli niitä pyöriä paljon muuallakin kaupungissa. Pyörätiet oli hyvin merkattu ja ymmärtääkseni pyöräilevien kaupunkilaisten elämä on muutenkin tehty hyvin helpoksi. Ja mikäs siinä on pyöräillessä kun lättänässä Hollannissa ei ole yhtään mäkiä!
Yleensä reissatessani tutustun matkakohteeseeni huolella jo etukäteen, ostan ehkä matkaoppaan tai roikun ainakin googlessa tutkien mitä kaikkea kohteesta löytyy ja mitä haluan siellä tehdä. Amsterdamissa piipahtaminen oli poikkeus, sillä en käytännössä tiennyt kaupungista yhtään mitään sinne saapuessani. Olin toki kuullut muffinssikahviloista, punaisten lyhtyjen alueesta, kanavista, niistä polkupyöristä, tuulimyllyistä, hollannikkaista sekä tulppaaneista, ja olin pikaisesti kurkistanut netistä miltä Amsterdamin kartta näyttää. Mutta missä sijaitsee mitäkin, siitä minulla ei ollut mitään havaintoa.
Oli oikeastaan aika hauskaa lähteä vain kävelemään päämäärättömästi jonnekin, katsella ihmisvilinää kadulla ja ihailla kauniita rakennuksia kanavan varrella. Siinä hortoillessamme bongasimme muutaman jännittävän kuppilan, joista olisi saanut muitakin nautintoaineita kuin vain kahvia. Muffinsseista tulikin vitsailtua paljon, ja minä mietin vieläkin, että uskaltaako Amsterdamissa syödä muffinssia? Lukeeko niissä jos ne eivät ole ihan tavallisia muffareita? Ei olisi kivaa erehtyä syömään huumeleivonnaisia ja yrittää sitten selittää sille telkkaristakin tutulle Helsinki-Vantaan huumekoiralle, että minä ihan tosi söin vain epähuomiossa vääränlaisen muffinssin.
Hassuille kahviloille naureskellessamme olimme hortoilleet hieman syvemmälle kaupungin kapeille kaduille. Viimeistään siinä vaiheessa kun erään sivukadun ikkunassa heilui vähäpukeinen nainen tajusimme olevamme juurikin sillä kuuluisalla punaisten lyhtyjen alueella. Niinpä tietysti. Tottakai meidän piti eksyä juuri tänne heti ensitöiksemme. No, onpahan nyt nähty sitten tämäkin paikka, tuumasimme kun suuntasimme kauemmas ikkunoissa muikistelevista naisista.
Pian saavuimme jollekin ostoskadun näköiselle kävelykadulle ja piipahdimme muutamaan vaatekauppaan sisään. Maajussin morsian löysi pikavisiitiltämme tuliaisenkin ja totesimme molemmat, että tänne pitää tulla uudestaan paremmalla ajalla shoppailemaan ja tutustumaan muutenkin kaupunkiin tarkemmin. Amsterdam onnistui hurmaamaan meidät muutaman tunnin kestäneellä visiitillämme siitäkin huolimatta, että löysimme itsemme heti alkajaisiksi siltä vähän epäilyttävämmältä alueelta. Kaunis Amsterdam, tänne vielä palaan.
Ennen kuin kipitimme junaan joka vei meidät takaisin lentokentälle, nappasimme katukojusta pienet ranskalaisannokset mukaamme. Pienet ranskalaiset oli oikeasti aika iso annos ja ihanan rapeiden ja lämpimien ranskalaisten päällä oli juuri sopivasti majoneesia. Nam. Näitä katukojuista napattuja välipaloja kaupunkilaiset tuntuvat harrastavan paljon. Erilaisia kojuja oli joka puolella ja näimmepä jopa muutaman kolikoilla toimivan automaatinkin, joista voi napata mukaansa pienen välipalan. Meidän kotiaseman pikkuruinen välipala-automaatti kalpenee Amsterdamin seinän kokoisen automaatin rinnalla, jonne piilotetut herkut näyttivät oikeasti hyvältä, eivätkä vain välttämättömiltä energian lähteinä silloin kun edellisestä ruokailusta on kulunut liian pitkä aika.
Paluumatka kentälle sujui hyvin, vaikka lippuautomaatti ei suostunut taaskaan hyväksymään Maajussin morsiamen korttia. Juna oli täpötäynnä kentälle matkaavia turisteja, tosin me mahduimme vielä mukavasti istumaan ja mussutimme ranskalaisiamme tyytyväisinä ihmisien tungeksiessa käytävän tukkoon. Lentokentän turvatarkastusjonossa oli ihmisiä pilvin pimein, mikä meinasi aiheuttaa pienen kiirepaniikin. Ehditäänkö me tästä ajoissa läpi? Jono eteni kuitenkin nopeasti ja hyvin organisoidusti, joten ehdimme lennollemme hyvissä ajoin. Kannattaa silti varata riittävästi aikaa jonottamiseen ja kentällä palloiluun ennen kuin lento lähtee.
Lentokentältä ostimme vielä hieman lisää tuliaisia. Minä nappasin suklaapuodista konvehtipussit sekä itselleni että äidilleni tuliaiseksi. Toisesta herkkukaupasta otimme kuuden rasian paketin niitä ihania hollantilaisia vohvelikeksejä, joita olin maistanut työpaikallani, ja jotka ovat vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta aivan taivaallisen herkullisia. Otimme vain perinteisiä punaetikettisiä keksejä, mutta mieltäni jäi hieman kaivertamaan, olisivatko ne kaksi muutakin makua olleet maistamisen arvoisia. No, keksimakujen testaaminen on hyvä tekosyy palata Amsterdamiin vielä uudestaankin.
