“Oletko kuullut Järvenpään hiekkakuoppasurmista?”, kysyi ystäväni kun olimme saapuneet metsälenkillämme tunnelmaltaan ahdistavaan paikkaan. Pienelle syrjäiselle aukiolle oli dumpattu jos jonkinlaista romua. Aukion pieni hiljainen lampi ja sitä reunustavat läpipääsemättömän jyrkät rinteet saivat mielikuvitukseni laukkaamaan. Näin mielessäni kohtauksia kauhuelokuvista.
“Hiekkakuoppasurmista?”, kysyin. En ollut kuullutkaan niistä, mutta ollessani jo valmiiksi oikeassa tunnelmassa halusin kuulla lisää. Kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani kun ystäväni kertoi Järvenpään sarjamurhaajasta, jonka uhreiksi valikoitui tummahiuksisia naisia ja jota ei olla saatu vielä tänäkään päivänä kiinni, vaikka teoista on jo muutama vuosikymmen.
