Italia – tuo pizzan, pastan ja suurpiirteisyyden luvattu maa. Pakko myöntää, että jännitti hieman suunnata Italiaan keliaakikkoystäväni Jennan kanssa, vaikka toisaalta muistin kuulleeni, että gluteeniton valikoima on Italiassa hyvä ja samaa sanoi Jenna asiaa etukäteen tutkittuaan. Eiköhän me pysytä hengissä ja löydetä syötävää.
Italia on myös yllätysten maa. Gluteeniton Rooma oli paljon parempi kuin olimme uskaltaneet toivoa. Allergeenit oli merkattu ruokalistoihin, tosin joskus vähän miten sattuu. Tarjoilijalta asiaa kysyttäessä keliakia otettiin kuitenkin tosissaan ja gluteenittomat annokset lueteltiin ja tarkistettiin asia tarvittaessa vielä keittiöstä. Ei siis suurpiirteisyyttä tässä asiassa, onneksi! Joissain ravintoloissa gluteenittomille ruoille on jopa oma listansa, jonka saa pyydettäessä.
Oli heinäkuinen tiistaiaamu. Olin periaatteessa lomalla, mutta valuin silti suoraan sängystä kahvikupin kanssa koneelle tekemään muutaman työhomman, jotka piti saada tehtyä sillä viikolla. Onneksi tein ne heti, sillä päivästä ja oikeastaan koko viikosta tuli ihan erilainen kuin olin ajatellut.
Letitin tyttäremme hiuksia sohvalla kun Henkka kertoi meille, että molemmat lapset pääsevät tänään yökylään. Molemmat? Oli puhe vaan tyttärestä, ihmettelin. “Äitikin lähtee reissuun ja voisi pakata yöpymiskamppeet”, jatkoi Henkka. Jaahas, apua, mitä tapahtuu? Lähtisimme kuulemma ihan viimeistään neljän junalla eikä tarvitse pakata mitään sen kummempaa. Yöpymiskamppeet ja vähän vaihtovaatetta. Nesteitä ei tarvitse eritellä.
Reagoin lopulta yllättävän rauhallisesti, vaikka ainahan se on shokki kun yllätetään, varsinkin kaltaiselleni suunnittelijalle ja aikatauluttajalle. Toisin sanoen: en ole kovin spontaani.
