Voihan kahvi millaisella vakavuudella siihen voikaan suhtautua. Wien jos joku on kahvilakaupunki ja kahvi on siellä elämän ja kuoleman asia. Kärjistetysti ja karrikoiden sanottuna. Samalla tyylillä siis kuin millä tämä koko postaus on kirjoitettu. Ettäs tiedätte.
Aloitetaanpa siitä, että mennään Wienissä kahvilaan ja tilataan kahvi. Mitä tapahtuu?
Suloisimmat lapsuusmuistoni liittyvät yhdessä leipomiseen ja tuoreen pullan tuoksuun. Siihen miten jemmailin pienen essuni taskussa taikinakimpaletta, jota nakersin pieni pala kerrallaan nurkan takana. Olin säästäväinen jo silloin.
Korvapuustipitkon päät sai syödä luvan kanssa. Toinen pääty oli isoveljelle, toinen minulle. Ja voi sitä riemua, kun kotiin taapertavan koululaisen nenään kantautuva pullantuoksu tuli meidän keittiöstä. Kylmää maitoa lasiin ja pullaa ahmimaan.
Halusin luoda samanlaisia pullantuoksuisia muistoja myös omille lapsilleni. Kaivoimme koronaeristyksessä ollessamme Olgan pullakirjan esiin ja valitsimme sieltä pullareseptin, jota testaisimme. Ei ollut ihan helppo homma tuo valintahomma. Kirja kun on täynnä veden kielelle herauttavia pullareseptejä.
Valitsimme lopulta puolukkaisen bostonkakun, sillä huomasin etten ole tehnyt bostonkakkua aiemmin. Puolukasta tulisi kaivattua raikkautta ja kirpsakkuutta kakkuun. Voisin väittää itselleni herkun olevan jopa terveellinen, sillä puolukka jos joku on terveellistä. Älä yritäkään väittää vastaan.
Yllä oleva kuva kiteyttää minusta täydellisesti koronakevään fiilikset. Otin sen muistoksi itselleni kevään ensimmäisestä lämpimästä päivästä, eikä sen ollut todellakaan tarkoitus päätyä minnekään julkiseksi. Osuvan ilmeen takia se on nyt kuitenkin tuossa kuvaamassa tätä poikkeuksellista kevättä.
Silmät kiinni kohti tulevaa ihan tyytyväisenä, mutta vähän kulmat kurtussa kaikesta epävarmuudesta ja huolesta. Siitä ei ota ihan selvää, onko se purskahtamaisillaan itkuun, hymyileekö se vai mitä se tuntee. Kaikesta huolimatta kevätauringon lämpö tuntuu ihanalta kasvoilla.
Kuulumispostauksen kirjoittaminen on roikkunut tehtävälistallani jo tovin. En ollut varma haluanko kirjoittaa koronasta, mutta fakta on se, että kaikki liittyy nyt koronapandemiaan ja sen aiheuttamiin rajoituksiin. En voisi kirjoittaa kuulumispostausta mainitsematta koronaa.
Banana bread eli suomalaisittan banaanileipä on maukas ja suosittu herkku, jota on helppo muokata sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Banaanileipä on jotain kuivakakun ja leivän väliltä ollen banaanin ansiosta makea, mutta ilman lisämakeutusta kuitenkin kaukana kuivakakun makeudesta.
Banana bread on ollut suosittu jenkeissä jo ammoisista ajoista lähtien. Moni on tutustunut siihen Australiassa, jossa banana breadilla herkutellaan muun muassa brunsseilla. Tässä yleispätevä ohje, jota voit käyttää sen mukaan mitä kaapissasi on ja kuinka makean lopputuloksen haluat.
Italialaiset klassikkopastat ovat parhaita. Niin maukkaita, yksinkertaisia ja helppoja. Taidan toistaa nyt itseäni, mutta minkäs teet kun ihastut pastaklassikoihin yhä uudestaan ja uudestaan.
Tällä kertaa innostuin carbonarasta eli miilunpolttajan spaghetista, joka on tuhti pekonia tai pancettaa sisältävä pasta Laziosta. Carbonaran kastike syntyy yksinkertaisimmillaan kananmunan keltuaisesta, mutta on olemassa myös koulukuntia, jotka lisäävät pastaan kermaa tai koko kananmunan valkuaisineen.
Minulle tutuin carbonara on yksinkertaisin keltuaisversio ja sen reseptin haluan jakaa teillekin.
