Tänä vuonna syksy on tuntunut pitkästä aikaa syksyltä. Ilmassa on ollut uusia tuulia ja olen muistanut vauvavuoden väsymysten jälkeen myös sen, miksi pidän syksystä. Viime vuonna en pitänyt yhdestäkään vuodenajasta. Hyvä että muistan mitään pahimmista univelka-ajoista, joille ei tuntunut tulevan loppua lainkaan.
Kaupallinen yhteistyö Elämyksen Taika ja Panimo Kiiski.
Aamun harmaus on jo väistynyt kun ajamme kohti Sarvikotaa. Astun ulos autosta ja katselen ympärilleni. Komea kota seisoo ylväänä nurmella ollen jo itsessään vaikuttava näky. Ympäröivä luonto kruunaa näyn. Jos en tietäisi olevani Mäntsälässä, veikkaisin olinpaikaksemme Lappia.
Kaikesta näkee, että Sarvikota ympäristöineen on rakennettu rakkaudella. Jokainen pienikin yksityiskohta on tarkkaan mietitty tukemaan erätunnelmaa ja silmä lepää mihin vaan katseeni suuntaankin.
Kunnes näen pihalla pötköttelevän kanoottirivistöön. Hui! Alan heti arvioida kuinka helposti tuollainen kippaa ympäri. Näyttää tukevalta, mutta ensikertalaista jännittää silti edessä häämöttävä melontaretki.
Piemontelainen keittiö tunnetaan laadukkaasta lihasta, jota syödään alueella paljon. Lihan lisäksi Piemonten alueelta tulee herkullisia tryffeleitä, sieniä, suklaata, hasselpähkinöitä sekä tietenkin viiniä, joista tunnetuin lienee Barolo.
Piemontelaiset käyttävät pastataikinassa runsaasti keltuaista, mikä selittää pastan kullankeltaisen sävyn ja syvän sekä tuhdin maun. Piemontelainen ruoka on rustiikkista laadukkaista raaka-aineista tehtyä tuhtia ruokaa ja alueella sijaitsee myös lukuisia Michelin-tähdin varustettuja ravintoloita. Joidenkin lähteiden mukaan vain Pariisissa on tiheämmin Michelin-tähtiä kuin Piemontessa. On väite totta tai ei, niin laadukasta ruokaa alueella on joka tapauksessa tarjolla.
Kaupallisessa yhteistyössä Pescator Villas, Visit Tuusulanjärvi, Gustavelund, Sportuna, Elämyksen Taika, Kickbike Oy, Festa Zannoni, Viinilinna, Maku Brewing ja Historiapelit.
Elokuinen aamuaurinko herättää minut lempeällä valollaan. Nousen ylös ja vaikka unet jäivät vain muutamaan tuntiin, tunnen oloni pirteäksi. Edessä on kiva aamupäivä yhä nukkuvien matkabloggaajakavereiden seurassa kunhan he malttavat heräillä.
Saan hetkeksi koko Villa Lohen itselleni. Astun makuuhuoneesta suoraan yläkerran terassille, jossa tervehdin aamusumuista Tuusulanjärveä. Hengittelen hetken ulkoilmaa karistaakseni viimeisetkin unihiekat silmistä. Päivästä on tulossa lämmin. Sen tuntee jo nyt.
Vedän kesämekon ylleni ja sidon hiukset ponnarille. Sitten hiippailen alakertaan keittämään kahvia ja täyttämään tiskikonetta. Kyllä näissä puitteissa asuisi pidempäänkin mietin kotoisia aamuaskareita majapaikkanamme toimineessa Pescator Villas -huoneistossa tehdessäni.
Annetaan aplodit Henkalle. Hänen ravintolavalintansa osuivat ihan nappiin taannoisella Riikan reissullamme. Itsehän en pystynyt tällä kertaa tutustumaan kaupunkiin lainkaan etukäteen enkä tekemään suunnitelmia, sillä kuulin vasta nelisen tuntia ennen koneen nousemista olevani lähdössä reissuun. Matkakohde paljastui vasta lähtöportilla.
Niinpä kaikki ravintolavalinnoista lähtien oli Henkan harteilla. Hän saa ottaa niistä vastuuta jatkossakin, niin hyvin hän hoiti homman. Suurimpana apunaan Henkalla olivat kuulemma blogit, joten annetaan aplodit myös meille bloggaajille kun niin avuliaasti jaamme ravintolavinkkejämme netissä.
Tokihan pistämme hyvän kiertämään ja jaamme eteenpäin omat hyväksi havaitut ravintolasuosituksemme Riikaan, jonka ruokaskene yllätti kaikkineen todella positiivisesti. Reissuun ei osunut yhtäkään totaalista hutia. Yksi hutiannos oli kuitenkin muuten tosi kivassa ravintolassa, joten melkoisen hyvä saldo etten sanoisi.