Browsing Category

Valkeakoski

Hopealinja

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mikä onkaan parempaa kuumana kesäpäivänä kuin istua laivan kannella, nauttia vilvoittavasta tuulesta ja ihailla suomalaista järvimaisemaa. Okei, meren rannalla kasvanut tyttö pitää ehkä astetta enemmän merestä kuin järvestä, ja voisi se kansi olla myös pienemmän veneen eikä laivan, mutta ymmärtänette pointin.

Meillä kävi ihan mieletön tuuri kesäisellä Tampereen reissullamme, sillä alkukesästä vielä epävakaisena sekoilleet säät suosivat meitä ja koko päivän kestävälle sisävesiristeilyllemme osui ihanan helteinen päivä. Olisimme menneet risteilylle joka tapauksessa ja jännitimme vähän tuleeko siellä tylsää jos sataa ja on kylmä, mutta onneksi aurinko jaksoi porottaa ja aika laivalla kului kuin siivillä.

Aluksemme Silver Star lähti Tampereen Laukontorilta klo 9:30. Lippuja voi ostaa torin laidalla nököttävästä vaaleansinisestä rakennuksesta ja jos aamiainen on jäänyt väliin tai muutenkin, torilta löytyy maailman parasta mustaamakkaraa Tapolan kojusta. Me saavuimme paikalle hyvissä ajoin, jotta mustaamakkaraa himoitseva minä pääsin nauttimaan myöhäisen aamiaisen torilla. Puolukkahillolla tottakai.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Sitten oli aika astua laivaan ja lähteä vesille. Suuntasimme laivan aurinkokannelle, kapteeni kävi tervehtimässä ja sisällä laivassa oli mies soittamassa harmonikkaa. Ihana tunnelma. Laiva lähti satamasta ja alkoi lipua alas Pyhäjärveä. Me nautimme täysin rinnoin ihanasta Suomen kesästä, järvestä ja auringosta. Kuinka kaunis Suomi onkaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Matka Visavuoreen kestää noin 4,5 tuntia, mikä saattaa kuulostaa alkuun tosi pitkältä, etenkin kun matka taivalletaan edestakaisin, ellei sitten halua jatkaa Visavuoresta Hämeenlinnaan, joka on 2,5 tunnin matkan päässä. Voit toki tulla myös Hämeenlinnasta ja jatkaa Visavuoresta Tampereelle tai takaisin Hämeenlinnaan. Ihan miten haluat. Laiva pysähtyy tarvittaessa myös Nokian Edenillä ja Lempäälän kanavallakin voi jäädä pois kyydistä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Matkalla on paljon nähtävää ja aika kuluu vauhdilla ihan vaan kannella istuskellessa. Toinen toistaan hulppeampia mökkejä ja asuinrakennuksia on hauska katsella, seassa on myös pieniä söpöjä mummonmökkejä, romahtanut venekatos, pieni asutettu saari ja olipa yhdellä rannalla myös eräs elämästä nauttiva alaston mieskin. Kukin tyylillään ja kai nyt vapaasta kesäfiiliksestä saa nauttia.

Lempäälän kanavassa riittää ihmeteltävää varsinkin lapsille, mutta myös ihan tällaisille vanhemmillekin tytöille ja pojille. Miten laiva mahtuu kapeaan kanavaan ja kuinka nopeasti vesi nousee ja laskeekaan. Sulut kiinni ja sulut auki. Nyt se on auki, nyt se on kii. Rannalla haukkuu koira ja ohikulkijat vilkuttavat laivalle.

Menomatkalla Visavuoreen laivalla tarjoiltiin myös maukas buffet-lounas. Tarjolla oli paljon erilaisia salaattiaineksia, joista omalle lautaselleen voi koota mieleisensä kombon. Oli myös leipää ja levitettä, perunoita ja kasvislisuketta, maukasta kanapataa ja sitten se suurin yllätys, eli ihan sairaan hyvänmakuiset silakkapihvit. Eiväthän silakkapihvit voi olla hyviä! Vaan ovat ne, ainakin Hopealinjan laivalla.

Minun olisi tehnyt mieli ottaa silakkapihvejä vielä lisääkin, mutta piti jättää tilaa kahvin kanssa tarjoiltavalle mustikkapiirakalle ja vaniljakastikkeelle. Ihanaa suomalaista ruokaa nautittuna upeissa maisemissa. Kyllä kelpaa.

Laivan baarista voi hakea myös muun muassa lemppariani Happy Joe -siideriä kannelle nautittavaksi, ja jos sataa, voi siiderin tai muun juoman nauttia sisätiloissa laivan ylä- tai alakerrassa. Upealta ne järvimaisemat näyttävät ikkunastakin katsottuina.

Jos sataa, mukana on lapsia tai muuten vaan alkaa aika käydä pitkäksi, niin laivalta löytyy iso kasa lauta- ja korttipelejä, joita mekin pelasimme paluumatkallamme Silver Moonilla, kun eräs aurinkorasvan unohtanut bloggaaja alkoi muistuttaa väritykseltään rapua. Siinä vaiheessa ei auttanut edes ystävällisen ja erittäin iloisen Tammerfesteille matkalla olleen miehen laukusta lainattu aurinkorasva, jota hän pakotti minut laittamaan kun näki punaisen ihoni.

Lautapelien lisäksi laivalla on luettavaa sekä leluja lapsille. Myös henkilökunnan kanssa on mukava jutustella. Perillä Visavuoressa on hieman yli tunti aikaa tutustua alueeseen ja se riittää varsin hyvin. Takaisin Tampereelle saavuimme iltakahdeksan maissa ja aamulla vielä niin rauhallista aamu-untaan uinuva Tampere oli muuttunut ihan täysin. Tori, rannat ja ravintolalaivat olivat täynnä porukkaa. Ratinassa soitti Happoradio ja meininki oli iloisen riehakas. Tammerfest oli alkanut!


Paluumatkalla Henkka söi pulled pork -leipää…

…ja minä maistelin merellistä toast skagenia aka Laivan leipää.

Hopealinjan kyydillä pääsee myös noin 20 minuutin matkan päässä Tampereen Laukontorilta sijaitsevaan Viikinsaareen, jossa voi viettää kesäistä päivää vaikkapa uiden, grillaten, tutustumalla luontopolkuun tai käymällä kesäteatterissa. Voit järjestää risteilyn myös omalla porukalla tai osallistua teemaristeilyyn. Tutustu tarkemmin tarjontaan Hopealinjan nettisivuilla.

Yhteistyössä Hopealinja

Visavuori

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Valkeakoskella Vanajaveden etelärannalla sijaitsee Visavuori, jossa riittää ihmeteltävää ja katseltavaa koko perheelle. Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee tähtitornineen, alueen kaunis puutarha ja kukkaistutukset sekä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä Kari-paviljonki tarjoilevat paljon kierreltävää ja katseltavaa, puhumattakaan alueen söpöstä kahvilasta, josta tekisi mieli ostaa muun muassa kaikkea.

Visavuoreen pääsee oman auton lisäksi vaikkapa bussilla tai ottamalla Toijalan juna-asemalta taksin alueelle. Toijalan asemalta on noin 10 kilometriä Visavuoreen, Valkeakosken keskustasta 14 kilometriä, Hämeenlinnasta 30 kilometriä ja Tampereelta 45 kilometriä. Ehdottomasti hauskin tapa matkustaa Visavuoreen on vesiteitse Hopealinjan laivoilla, jotka kulkevat alueelle Hämeenlinnasta ja Tampereelta. Kerron Hopealinjan sisävesiristeilystä lisää myöhemmin omassa postauksessaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Saavuttuamme Visavuoreen kiertelimme ensin alueen ympäri ja kuvasimme kukkaloiston keskellä komeilevia rakennuksia. Kiersimme myös Suomen tunnetuimman pilapiirtäjän Kari Suomalaisen Kari-paviljongin näyttelyn. Herran kerrotaan tokaisseen kerran, että “Joka aamu kun mä herään, mä ihmettelen kuinka taitava mä oon”. Ei mikään ihan vaatimaton mies.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Kari Suomalaisen teoksia enemmän minua kiinnostivat kuitenkin Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee. Kuvanveistäjän asuinrakennuksessa on edelleen alkuperäinen irtaimisto jäljellä ja suurin osa kalusteista on ostettu Pariisista. 1902 vuonna rakennettu talo henkii vanhaa aikaa ja sen terassilta aukeaa upeat maisemat Vanajavedelle.

Wikströmin taiteilijakodin vieressä sijaitsee jo ulkoapäin erittäin vaikuttavan näköinen ateljee. Keltainen rakennus on kuin suuri piparkakkutalo ja sen sisätiloja oli päästävä heti tutkimaan. Ateljeessa on esillä Wikströmin teoksia ja etenkin pikkuväen (sekä Martinan) mielestä hauskinta on ateljeen tähtitorniin kiipeäminen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Ateljeen alakerrassa on suloinen kahvio, josta voi ostaa herkkujen lisäksi pieniä tuliaisia. Me nappasimme vain jäätelöt mukaamme, sillä olimme juuri syöneet Hopealinjan laivalla kattavan lounaan. Nautiskelimme jäätelöitämme ateljeen terassilla ennen kuin oli aika jatkaa matkaa takaisin Tampereelle. Tuo Pantteri-tuutti oli muuten todella hyvää. Suosittelen kaikille salmiakin ystäville!

Muun muassa tämä Tampereen Hämeenpuiston päästä löytyvä Näsikallion suihkukaivo on Emil Wikströmin käsialaa. Tai tarkemmin ottaen näyttävän suihkulähteen veistokset ovat Wikströmin taidonnäytteitä. Allas- ja kaiderakennelmat on tehnyt Birger Federley. Suihkukaivon patsaista yksi esittää Pohjanneitoa, toinen tehdas- ja toinen kotiteollisuutta. Tehdasteollisuutta kuvaavassa patsaassa isä ja poika hämmästelevät veden voimalla pyörivää ratasta ja kotiteollisuusveistoksessa on Jouni Hynynen äiti ja tytär kutomassa sukkaa.

Yhteistyössä Hopealinja