Etusivulle
Browsing Category

Tampere

Suomen kesään sopivaa ohjelmaa Tampereelle

Tampere on ehdottomasti yksi lempikaupungeistamme Suomessa. Ei siis tarvinnut kauaa miettiä, kun saimme kutsun blogimatkalle Tampereelle. Martina ei päässyt lähtemään reissuun, joten sain kunnian mennä edustamaan meitä. Kyllä, nyt ei juttua kirjoitakaan Martina vaan Henkka. Se blogin toinen osapuoli joka on elänyt tekstin suhteen hiljaiseloa tähän asti. Ehkä nyt oli jo korkea aika kokeilla tätäkin.

Tampereen blogireissun ohjelmassa oli kahden päivän aikana toimintaa laidasta laitaan. Tämä kesä on ainakin omasta mielestäni ollut säiden puolesta jotenkin poikkeuksellisen huono. Tuntuu että aina sattuu sateinen päivä, kun pitäisi jotain tehdä. Ennen lähtöä säätiedotusta katsoessa, tuli mieleen, että eikö nyt kahta päivää olisi voinut olla taas satamatta. Kävi kuitenkin ilmi, että meidän ohjelmaa ei sade haitannut. Oma asennevammakin sateen suhteen korjaantui hiukan tällä reissulla. Tässä siis vinkkejä ja tekemistä Tampereelle kelistä riippumatta.
Continue Reading

4 kommenttia
sunnuntai, elokuu 6, 2017 by

Pizzeria Napoli

Tampereen matkaa suunnitellessani, mietin myös, mikä olisi kiva lounaspaikka meille perjantaille ennen kuin lähdemme ajamaan kotiin. Netin selailu loppui lyhyeen kun muistin Pizzeria Napolin, jota ainakin työkaverini on kehunut kovasti. Sinne on päästävä ja se saa luvan sopia Henkallekin, päätin ja kirjoitin Napolin osoitteen ylös.

Tampereen paras pizzapaikka kuulosti myös Henkan mielestä hyvältä, joten tallustelimme Aleksanterinkadulla sijaitsevaan pizzeriaan kun vatsat alkoivat kurnia. Ravintola oli täynnä, mutta saimme pian pöydän terassilta.

Olin tutkinut Napolin pizzalistaa jo kotona, sillä huikean 100 pizzan listassa riittää tutkittavaa. Hylkäsimme heti kaikki peruspizzat ja päätimme valita toisen pizzoistamme Tex Mex -listalta. Tulista amerikkalaista Texas Pete -kastiketta sisältävistä pizzoista valikoitui lopulta meidän lounaaksemme Pollotex, jossa on kanaa, mozzarellaraastetta, paprikaa, punasipulia, tomaattia ja tietysti se hieman tulisempi pizzakastike.

Toinen pizza valikoitui aika helposti kun bongasimme listalta strutsipizzan. Strutsia emme ole aiemmin maistaneet, joten sitä on saatava. Strutsinlihan kaverina Struzzo Picante -nimisessä pizzassa on jalapenoa, pekonia, punasipulia ja riistakäristystä.

Molemmat pizzat olivat todella herkullisia eikä niitä suotta kehuta Tampereen parhaiksi. Vain Helsingin Skifferin pizzat vetävät näille vertoja. Plussaa tulee myös siitä, että pizzat jaettiin valmiiksi puoliksi ja niiden kaveriksi pöytään tuotiin kulhollinen valkosipulia, jota sai itse annostella pizzan päälle. Me söimme luonnollisesti koko kulhon tyhjäksi.

Vaikka pizzeria on kuulemma aina hyvin täynnä eikä pöytävarauksia oteta, mahtuu syömään kuitenkin melko nopeasti. Hommaa nopeuttaa huomattavasti se seikka, että tarjoilija jättää pöytään lapun, jonka kanssa pizzat mennään maksamaan lopuksi kassalle. Tarjoilijoiden ei tarvitse rahastaa asiakkaita ja asiakkaat pääsevät maksamaan heti syötyään. Kätevää ja ennen kaikkea nopeaa.

100 pizzan listalla on luonnollisesti huikea määrä houkuttelevia pizzoja ja veikkaanpa että niitä pitää päästä maistamaan vielä uudestaankin. Niin herkullisia tämänkertaisetkin pizzamme olivat. Vielä pitäisi maistaa ainakin mustamakkarapizzaa, etanapizzaa sekä jompaa kumpaa erittäin tulista habanerolla maustettua Tex Mex -pizzaa. Tapaamme siis vielä, Pizzeria Napoli!

4 kommenttia
tiistai, lokakuu 21, 2014 by

Hopealinja

Mikä onkaan parempaa kuumana kesäpäivänä kuin istua laivan kannella, nauttia vilvoittavasta tuulesta ja ihailla suomalaista järvimaisemaa. Okei, meren rannalla kasvanut tyttö pitää ehkä astetta enemmän merestä kuin järvestä, ja voisi se kansi olla myös pienemmän veneen eikä laivan, mutta ymmärtänette pointin.

Meillä kävi ihan mieletön tuuri kesäisellä Tampereen reissullamme, sillä alkukesästä vielä epävakaisena sekoilleet säät suosivat meitä ja koko päivän kestävälle sisävesiristeilyllemme osui ihanan helteinen päivä. Olisimme menneet risteilylle joka tapauksessa ja jännitimme vähän tuleeko siellä tylsää jos sataa ja on kylmä, mutta onneksi aurinko jaksoi porottaa ja aika laivalla kului kuin siivillä.

Aluksemme Silver Star lähti Tampereen Laukontorilta klo 9:30. Lippuja voi ostaa torin laidalla nököttävästä vaaleansinisestä rakennuksesta ja jos aamiainen on jäänyt väliin tai muutenkin, torilta löytyy maailman parasta mustaamakkaraa Tapolan kojusta. Me saavuimme paikalle hyvissä ajoin, jotta mustaamakkaraa himoitseva minä pääsin nauttimaan myöhäisen aamiaisen torilla. Puolukkahillolla tottakai.

Sitten oli aika astua laivaan ja lähteä vesille. Suuntasimme laivan aurinkokannelle, kapteeni kävi tervehtimässä ja sisällä laivassa oli mies soittamassa harmonikkaa. Ihana tunnelma. Laiva lähti satamasta ja alkoi lipua alas Pyhäjärveä. Me nautimme täysin rinnoin ihanasta Suomen kesästä, järvestä ja auringosta. Kuinka kaunis Suomi onkaan.

Matka Visavuoreen kestää noin 4,5 tuntia, mikä saattaa kuulostaa alkuun tosi pitkältä, etenkin kun matka taivalletaan edestakaisin, ellei sitten halua jatkaa Visavuoresta Hämeenlinnaan, joka on 2,5 tunnin matkan päässä. Voit toki tulla myös Hämeenlinnasta ja jatkaa Visavuoresta Tampereelle tai takaisin Hämeenlinnaan. Ihan miten haluat. Laiva pysähtyy tarvittaessa myös Nokian Edenillä ja Lempäälän kanavallakin voi jäädä pois kyydistä.

Matkalla on paljon nähtävää ja aika kuluu vauhdilla ihan vaan kannella istuskellessa. Toinen toistaan hulppeampia mökkejä ja asuinrakennuksia on hauska katsella, seassa on myös pieniä söpöjä mummonmökkejä, romahtanut venekatos, pieni asutettu saari ja olipa yhdellä rannalla myös eräs elämästä nauttiva alaston mieskin. Kukin tyylillään ja kai nyt vapaasta kesäfiiliksestä saa nauttia.

Lempäälän kanavassa riittää ihmeteltävää varsinkin lapsille, mutta myös ihan tällaisille vanhemmillekin tytöille ja pojille. Miten laiva mahtuu kapeaan kanavaan ja kuinka nopeasti vesi nousee ja laskeekaan. Sulut kiinni ja sulut auki. Nyt se on auki, nyt se on kii. Rannalla haukkuu koira ja ohikulkijat vilkuttavat laivalle.

Menomatkalla Visavuoreen laivalla tarjoiltiin myös maukas buffet-lounas. Tarjolla oli paljon erilaisia salaattiaineksia, joista omalle lautaselleen voi koota mieleisensä kombon. Oli myös leipää ja levitettä, perunoita ja kasvislisuketta, maukasta kanapataa ja sitten se suurin yllätys, eli ihan sairaan hyvänmakuiset silakkapihvit. Eiväthän silakkapihvit voi olla hyviä! Vaan ovat ne, ainakin Hopealinjan laivalla.

Minun olisi tehnyt mieli ottaa silakkapihvejä vielä lisääkin, mutta piti jättää tilaa kahvin kanssa tarjoiltavalle mustikkapiirakalle ja vaniljakastikkeelle. Ihanaa suomalaista ruokaa nautittuna upeissa maisemissa. Kyllä kelpaa.

Laivan baarista voi hakea myös muun muassa lemppariani Happy Joe -siideriä kannelle nautittavaksi, ja jos sataa, voi siiderin tai muun juoman nauttia sisätiloissa laivan ylä- tai alakerrassa. Upealta ne järvimaisemat näyttävät ikkunastakin katsottuina.

Jos sataa, mukana on lapsia tai muuten vaan alkaa aika käydä pitkäksi, niin laivalta löytyy iso kasa lauta- ja korttipelejä, joita mekin pelasimme paluumatkallamme Silver Moonilla, kun eräs aurinkorasvan unohtanut bloggaaja alkoi muistuttaa väritykseltään rapua. Siinä vaiheessa ei auttanut edes ystävällisen ja erittäin iloisen Tammerfesteille matkalla olleen miehen laukusta lainattu aurinkorasva, jota hän pakotti minut laittamaan kun näki punaisen ihoni.

Lautapelien lisäksi laivalla on luettavaa sekä leluja lapsille. Myös henkilökunnan kanssa on mukava jutustella. Perillä Visavuoressa on hieman yli tunti aikaa tutustua alueeseen ja se riittää varsin hyvin. Takaisin Tampereelle saavuimme iltakahdeksan maissa ja aamulla vielä niin rauhallista aamu-untaan uinuva Tampere oli muuttunut ihan täysin. Tori, rannat ja ravintolalaivat olivat täynnä porukkaa. Ratinassa soitti Happoradio ja meininki oli iloisen riehakas. Tammerfest oli alkanut!


Paluumatkalla Henkka söi pulled pork -leipää…

…ja minä maistelin merellistä toast skagenia aka Laivan leipää.

Hopealinjan kyydillä pääsee myös noin 20 minuutin matkan päässä Tampereen Laukontorilta sijaitsevaan Viikinsaareen, jossa voi viettää kesäistä päivää vaikkapa uiden, grillaten, tutustumalla luontopolkuun tai käymällä kesäteatterissa. Voit järjestää risteilyn myös omalla porukalla tai osallistua teemaristeilyyn. Tutustu tarkemmin tarjontaan Hopealinjan nettisivuilla.

Yhteistyössä Hopealinja

Kirjoita kommentti
lauantai, elokuu 16, 2014 by

Visavuori

Valkeakoskella Vanajaveden etelärannalla sijaitsee Visavuori, jossa riittää ihmeteltävää ja katseltavaa koko perheelle. Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee tähtitornineen, alueen kaunis puutarha ja kukkaistutukset sekä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä Kari-paviljonki tarjoilevat paljon kierreltävää ja katseltavaa, puhumattakaan alueen söpöstä kahvilasta, josta tekisi mieli ostaa muun muassa kaikkea.

Visavuoreen pääsee oman auton lisäksi vaikkapa bussilla tai ottamalla Toijalan juna-asemalta taksin alueelle. Toijalan asemalta on noin 10 kilometriä Visavuoreen, Valkeakosken keskustasta 14 kilometriä, Hämeenlinnasta 30 kilometriä ja Tampereelta 45 kilometriä. Ehdottomasti hauskin tapa matkustaa Visavuoreen on vesiteitse Hopealinjan laivoilla, jotka kulkevat alueelle Hämeenlinnasta ja Tampereelta. Kerron Hopealinjan sisävesiristeilystä lisää myöhemmin omassa postauksessaan.

Saavuttuamme Visavuoreen kiertelimme ensin alueen ympäri ja kuvasimme kukkaloiston keskellä komeilevia rakennuksia. Kiersimme myös Suomen tunnetuimman pilapiirtäjän Kari Suomalaisen Kari-paviljongin näyttelyn. Herran kerrotaan tokaisseen kerran, että “Joka aamu kun mä herään, mä ihmettelen kuinka taitava mä oon”. Ei mikään ihan vaatimaton mies.

Kari Suomalaisen teoksia enemmän minua kiinnostivat kuitenkin Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee. Kuvanveistäjän asuinrakennuksessa on edelleen alkuperäinen irtaimisto jäljellä ja suurin osa kalusteista on ostettu Pariisista. 1902 vuonna rakennettu talo henkii vanhaa aikaa ja sen terassilta aukeaa upeat maisemat Vanajavedelle.

Wikströmin taiteilijakodin vieressä sijaitsee jo ulkoapäin erittäin vaikuttavan näköinen ateljee. Keltainen rakennus on kuin suuri piparkakkutalo ja sen sisätiloja oli päästävä heti tutkimaan. Ateljeessa on esillä Wikströmin teoksia ja etenkin pikkuväen (sekä Martinan) mielestä hauskinta on ateljeen tähtitorniin kiipeäminen.

Ateljeen alakerrassa on suloinen kahvio, josta voi ostaa herkkujen lisäksi pieniä tuliaisia. Me nappasimme vain jäätelöt mukaamme, sillä olimme juuri syöneet Hopealinjan laivalla kattavan lounaan. Nautiskelimme jäätelöitämme ateljeen terassilla ennen kuin oli aika jatkaa matkaa takaisin Tampereelle. Tuo Pantteri-tuutti oli muuten todella hyvää. Suosittelen kaikille salmiakin ystäville!

Muun muassa tämä Tampereen Hämeenpuiston päästä löytyvä Näsikallion suihkukaivo on Emil Wikströmin käsialaa. Tai tarkemmin ottaen näyttävän suihkulähteen veistokset ovat Wikströmin taidonnäytteitä. Allas- ja kaiderakennelmat on tehnyt Birger Federley. Suihkukaivon patsaista yksi esittää Pohjanneitoa, toinen tehdas- ja toinen kotiteollisuutta. Tehdasteollisuutta kuvaavassa patsaassa isä ja poika hämmästelevät veden voimalla pyörivää ratasta ja kotiteollisuusveistoksessa on Jouni Hynynen äiti ja tytär kutomassa sukkaa.

Yhteistyössä Hopealinja

Kirjoita kommentti
lauantai, elokuu 9, 2014 by

Scandic Tampere Station

Yövyimme Tampereen reissullamme Scandic Tampere Stationissa, jonka sijainti Tammelassa aivan rautatieaseman kupeessa vastasi hyvin tarpeitamme. Koska päiväohjelmaamme kuului lähes koko päivän kestävä sisävesiristeily, starttasin automme Keravalla jo ennen aamuseitsemää (Huom, minä ajoin puolet matkasta! Ihmeiden aika ei ole ohi.).

Perillä Tampereella olimme kahdeksan jälkeen ja ajatuksenamme oli heittää matkatavarat hotellille säilytykseen ja ilmoittaa, että tulemme ottamaan huoneemme vasta illalla risteilyn jälkeen. Iloksemme huone oli aikaisesta aamusta huolimatta kuitenkin jo valmis ja pääsimme tutustumaan siihen heti.

Hotellin yleisilme on moderni ja trendikäs. Sisustusta on piristetty pinkin ja limenvihreän sävyin ja tyylikkäästä harmaavalkoisesta huoneestammekin löytyi pirteää limenvihreää sekä kylpyhuoneesta myös turkoosia.

Muhkeat kylpytakit odottivat sängyllä ja kylpyamme houkutteli kovasti tyylikkäine suihkutuotteineen. Olisin voinut myös keitellä kahvia tai teetä huoneesta löytyneellä keittimellä, mutta koska meillä alkoi olla jo kiire risteilylle, sanoimme heipat huoneellemme, veimme auton parkkiin ja kävelimme Laukontorille, josta paattimme lähti kohti päivän seikkailuja.

Risteilyn jälkeen saavuimme takaisin hotellille siistiytymään illallista varten. Huoneessa odottanut yllätys sai allekirjoittaneen hihkumaan ilosta ja ensimmäinen mansikka sujahti suuhuni tuossa tuokiossa. Nautiskelimme skumppapullon aperitiiviksi ja maistelimme mehukkaita appelsiineja, pähkinöitä, suklaata ja mansikoita. Kyllä voi pienestä tulla ihminen iloiseksi, mietin kun kilistelimme skumppalaseillamme loman ja Tampereen kunniaksi.

Illallisen jälkeen muhkean pehmeä sänky imaisi meidät sisäänsä ja hotellihuoneessa tuli nukuttua niin syvät unet ettei tosikaan. Olin aamulla aivan pihalla kun heräsin ja olisin voinut helposti nukkua ainakin kellon ympäri, ellei herätyskello olisi muistuttanut, että hotellin aamiaiselle täytyy ehtiä.

Ja se aamiainen. Oih ja voih. Hotelliaamiainen on aina ihana, mutta tämä oli jotenkin vielä parempi kuin hotelliaamiaiset keskimäärin. Suurin syy sille lienee noutopöydästä löytynyt mustamakkara, johon olen aivan hulluna, sekä lämpimät karjalanpiirakat ja munavoi, joita söin, hups, kolme.

Aamiaispöydästä löytyi leikkeleitä, juustoja, kasviksia, kananmunaa eri tavoin, paljon erilaisia leipiä, lämpimiä ruokia, mehuja, kuumia juomia, ihana hedelmävalikoima, runsas muro/mysli/jogurttiosasto ja oikeastaan kaikkea muuta mitä voi toivoa, paitsi pekonia. Pekonin puuttumisesta tulee pieni miinus, sillä se kuuluu mielestämme olennaisena osana hotelliaamiaiseen.

Lapset oli huomioitu hotellissa erinomaisesti ja voimmekin suositella Scandic Tampere Stationia etenkin lapsiperheille. Hotellin maskotti oli vastassa aamiaisravintolassa, yhdessä neukkarissa oli lapsille videoita, pelejä ja leikkejä, pitkin hotellia oli paperilappuja, joissa maskotti kertoi lapsille muun muassa sen, että aamiaiselta saa lettuja. Kuinka monta sinä syöt?

Hotellista löytyy myös asiallisen näköiset kokoustilat, sauna ja kuntosali, Bistro-ravintola, kesäterassi ja hotellin aulassa on ympäri vuorokauden avoinna oleva Scandic Shop -myymälä, jossa näytti olevan kaikkea mahdollista tarpeellista, jota hotellivieras voi matkallaan kaivata. Minun katseeni nauliutui tietysti karkkeihin, mutta näytti siellä olevan myös ainakin hammasharjoja, kosmetiikkaa, kylmiä juomia ja sen sellaista myytävänä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme pikkuhiljaa valumaan pois huoneestamme ja hotellista, vaikka täällä olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin. Respan ihanan iloinen tyttö kertoi meille vielä ravintolasuosituksia ennen kuin sanoimme heipat ja lähdimme vielä hetkeksi pyörimään kaupungille.

Yhteistyössä Scandic Hotels

4 kommenttia
keskiviikko, elokuu 6, 2014 by

Ravintola Näsinneula

Viettäessämme pari kesäistä lomapäivää Tampereella emme voineet olla vierailematta Näsinneulassa ja sen näköalaravintolassa. Olen käynyt ravintolassa kerran aiemminkin joskus vuosia sitten ja nyt halusin palata sinne Henkan kanssa. Koska olemme kiertäneet jo Puijon tornin ravintolan sekä Tallinnan TV-tornin ravintolan, oli Ravintola Näsinneula luonnollinen jatke taivasseikkailuillemme.

Särkänniemi oli mennyt jo kiinni ja viimeiset huvittelijat odottelivat kyytiä bussijonossa, kun hurautimme portista sisään huvipuistoalueelle. Astuimme Näsinneulan aulaan ja tallustelimme hisseille, joissa hissikammoinen koki viime käynnillään aika huimia sykelukemia ja melkoista paniikkia. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että hissikammo on helpottanut, eikä Näsinneulan hississä tarvinnut jännittää yhtään.

Sisälle ravintolaan astuessamme meitä tervehti upea näky. Isot ikkunat paljastivat kauniin kesäisen järvimaiseman, jonka yllä aurinko alkoi pudota pikkuhiljaa alemmaksi. Iloinen tarjoilija toivotti meidät tervetulleeksi ja ihailimme hetken ravintolan rauhaisaa tunnelmaa ennen kuin meidät ohjattiin pöytään.

Upeat maisemat vangitsivat huomiomme ja kamerat räpsyivät kun kuvasimme ilta-auringossa kylpevää Tamperetta. Vatsassa kurniva nälkä sai meidät tarttumaan ruokalistoihin ja päätimme tilata sekä Tampere-menun että Finlandia-menun. Ihan ensiksi nautiskelimme kuitenkin alkudrinkit, jotka olivat varsin mainion makuisia. Oma lempparini oli punainen mansikka-raparperijuoma.

Ensimmäisenä pöytään tuotiin keittiön tervehdyksenä toimiva kylmä tomaattikeitto, joka sopi täydellisesti kuumaan kesäpäivään. Söin aterian aikana tavoistani poiketen jopa kaksi leipäpalaa, sillä ihana suolakiteillä viimeistelty spelttileipä vei kieleni mennessään. Leipiä oli neljää erilaista ja muutkin maistamamme leivät olivat hyviä.

Tampere-menu alkoi haudutetulla Paijan viljaporsaalla ja Finlandia-menun alkuruokana toimi miedosti suolattu lohi muikunmädin kera. Minä ihastuin pehmeään lohiannokseen kun taas Henkka piti enemmän porsaasta. Oikein herkullisia annoksia molemmat.

Ennen kuin siirryimme pääruokaan maistelimme raparperin ja ranskankerman makuja jäätelön muodossa. Aurinko alkoi laskea yhä alemmas ja kuikuilimme jatkuvasti alas bongaillen Tampereen keskustan tuttuja rakennuksia, Näsijärven tyyntä rauhallisuutta ja Pyhäjärveä, jolla risteilimme aiemmin päivällä. Tornista näkyy jopa Valkeakoskelle asti ja pyörivä ravintola takaa sen, että jokaisesta pöydästä pääsee ihailemaan maisemia kaikkiin ilmansuuntiin. Yksi kierros kestää 45 minuuttia ja sen aikana upea auringonlaskukin ehtii osua jokaisen kohdalle varmasti.

Finlandia-menun pääruokana oli ihanaa Kaldoaivin poronvasaa kahdella tapaa. Annos oli lisukkeineen upea ja esitteli mielestäni Suomea parhaimmillaan. Erittäin kotimainen meininki oli myös Tampere-menun järvikuha-annoksessa, joka oli, ei enempää eikä vähempää kuin paras koskaan syömäni kala-annos. Rapea kuha ja raikas hernerisotto oli niin hyvää, etten olisi halunnut vaihtaa annoksia lainkaan, vaan olisin voinut syödä koko kalan itse. Toisaalta halusin toki maistaa myös poroa ja antaa Henkankin nauttia herkullisesta kuhasta, joten tottakai lautasia vaihdettiin taas puolessa välissä. Viimeistään tässä vaiheessa olimme erittäin vakuuttuneita.

Ennen jälkiruokia maistelimme vielä lähijuustoja itsetehdyn hillon ja näkkärin kera. Ihanan iloinen ja luonteva tarjoilijamme piti meistä hyvän huolen ja haluankin antaa ekstraplussan tummatukkaiselle tarjoilijatytölle. Hän oli aivan mahtava.

Herkullinen ilta päätettiin jälkiruoilla. Finlandia-menun makeana päätöksenä toimi porkkanakakku, jota piristivät ihanat lakritsin maut. Tampere-menun jälkiruokana maistelimme taasen makean toffeen ja pirteän mustaherukkajäätelön liittoa. Nam.

Kun jälkiruoat oli lusikoitu viimeistä pisaraa myöten, oli aurinko jo vaipunut horisontin alapuolelle ja Tampereen keskustaan alkoi syttyä yhä enemmän valoja. Tammerfestien esiintymislavalla Ratinassa vilkkuivat värivalot ja Näsijärvellä seilaavat veneet suuntasivat kohti rantaa. Me päätimme kävellä hotellille kaikessa rauhassa, sulatella herkullista ateriaamme ja ihailla ihanaa Tamperetta.

Näsinneulan juurella pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään hiljaista huvipuistoa ja googlasin nopeasti, mitä tornin laella olevat valot tarkoittivatkaan. Ainiin, niistä voi katsoa minkälaista säätä Tampereelle on luvassa. Mitä enemmän Näsinneulan laella näkyy keltaista valoa, sitä aurinkoisempaa on luvassa. Vihreä valo taasen lupailee sadetta.

Odotukset Näsinneulan ravintolaa kohtaan olivat korkealla, mutta siitäkin huolimatta ne täyttyivät, elleivät jopa ylittyneet. Kotimaisiin makuihin pohjautuva ruoka oli mainiota, ja vaikka Finlandia-menu onkin ravintolan suosituin kokonaisuus, veti Tampere-menu sille mielestäni varsin hyvin vertoja. 124 metrin korkeudesta avautuvat maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat ja saivat meidät ihastumaan Tampereeseen taas astetta enemmän.

Yhteistyössä Ravintola Näsinneula.

6 kommenttia
maanantai, heinäkuu 28, 2014 by