Kevät on mitä parhainta aikaa matkustaa Euroopassa. Silloin pääsee reissaamaan väljemmin kun kesän sesonkikausi ei ole vielä päällä, mutta säät ovat suomalaisittain parhaimmillaan jo ihan täyttä kesää.
Kevät on etenkin Etelä-Euroopassa paljon pidemmällä kuin meillä täällä Suomessa. Lämmin auringonpaiste tuntuu aivan ihanalta pitkän talven jälkeen. Kukkaan puhkeava luonto on kaunis, ilma raikas ja keväällä saadaan yleensä myös vähemmän sateita.
Italia – tuo pizzan, pastan ja suurpiirteisyyden luvattu maa. Pakko myöntää, että jännitti hieman suunnata Italiaan keliaakikkoystäväni Jennan kanssa, vaikka toisaalta muistin kuulleeni, että gluteeniton valikoima on Italiassa hyvä ja samaa sanoi Jenna asiaa etukäteen tutkittuaan. Eiköhän me pysytä hengissä ja löydetä syötävää.
Italia on myös yllätysten maa. Gluteeniton Rooma oli paljon parempi kuin olimme uskaltaneet toivoa. Allergeenit oli merkattu ruokalistoihin, tosin joskus vähän miten sattuu. Tarjoilijalta asiaa kysyttäessä keliakia otettiin kuitenkin tosissaan ja gluteenittomat annokset lueteltiin ja tarkistettiin asia tarvittaessa vielä keittiöstä. Ei siis suurpiirteisyyttä tässä asiassa, onneksi! Joissain ravintoloissa gluteenittomille ruoille on jopa oma listansa, jonka saa pyydettäessä.
Keväiseltä Rooman reissulta löytyi pari uutta ravintolasuositusta, joista toisessa nautimme herkullisen pitkän lounaan ja toisessa testasimme ghetton klassikon. Muistutan myös vanhoista lemppareistani sekä kerron muutaman sanan irkkupubista, vaikka se söisikin uskottavuuttani autenttisia elämyksiä janoavana ruokamatkailijana.
Tässä on Jenna. Hän on Henkan lapsuudenystävän vaimo, äitikaverini, työkaverini, treenikaverini ja yksi parhaista ystävistäni.
Meillä on samanikäiset lapset ja asumme molemmat Järvenpäässä hyvin lähellä toisiamme. Aloimme tutustua toisiimme paremmin äitiyslomiemme aikana. Pian huomasimme että elämässämme on todella paljon muutakin yhteistä. Sekä nykytilanteessa kuin menneessäkin. Tulevasta puhumattakaan, mutta sitä emme tietenkään tienneet vielä silloin.
Ystävystyimme nopeasti. Jaoimme raskauden, synnytyksen ja äitiyden ilot sekä surut. Kuopustemme syntymän jälkeen menimme yhdessä työväenopiston jumppaan, sitten kuntosalille ja nykyään käymme samalla crossfitsalilla. Välillä olemme käyneet myös ratsastamassa yhdessä, sillä toki olemme molemmat myös heppatyttöjä.
Pidämme molemmat matkustelusta ja olemmekin ehtineet reissata melko paljon yhdessä elämäntilanteestamme ja koronavuosista huolimatta. Plakkarissa on ainakin Alicante, Tampere x 2, Turku x 2, Helsinki ainakin kerran, Tuusula ja Lohja. Nyt oli vuorossa Rooma.
Olen etsinyt Roomasta sitä täydellistä majapaikkaa, mutta vasta viides kerta toden sanoi. Milloin hotelli on ollut liian kaukana, milloin sen yläpohjassa on kipittänyt rottia ja milloin se on ollut muuten vaan turhan kämäinen ansaitakseen suosittelumme.
Kun löysin Navona Gallery & Suitesin epäilin pitkään että siinä on jotain vikana. Se kuulosti liian hyvältä ollakseen totta ja liian edulliselta sijaintiinsa nähden. Kolusin koko netin läpi, luin Tripadvisorin arvostelut ja syynäsin matkailijoiden kuvat. Sen jälkeen uskalsin varata meille huoneen ja toivoin ettei meitä odota mikään ikävä viime hetken yllätys.