Yhteistyössä Old Town Bed&Breakfast Ida-Maria.
Vuonna 1930 valmistunut vanha höyryhinaaja, sittemmin risteilyaluksena toiminut M/S Fredrika, lepää laiturissa Vanhan Porvoon kupeessa. Astumme laivaan ja suoraan ovesta sisään makuuhyttiin, jossa meitä tervehtii ikkunoista aukeava valoisa näky joen toisella puolella nököttäviin vanhoihin puutaloihin. Talojen takana komeilee Porvoon tuomiokirkko. Ajatella, että saamme herätä huomenna näihin maisemiin.
Porvoo on yksi kotimaan lemppareistani. Sen vanhankaupungin suloinen tunnelma, vähän hankalat mukulakivikadut, komea kirkko ja kaunis kävelypolku joen varrella ihastuttivat heti ensikättelyssä ja tekevät sen yhä uudestaan ja uudestaan. Vuodesta ja vuodenajasta toiseen.
Porvoo on myös ruokamatkailijan unelmakohde. Vaikka olemme vierailleet Porvoossa useasti, on meillä vielä monta kiinnostavaa porvoolaisravintolaa testaamatta. Testattujakin on kertynyt toki monia ja tässä on lista sekä lempiravintoloistamme, kaupungin suloisimmista kahviloista että muista Porvoon lemppareistamme. Eli kaikesta siitä, mitä meidän mielestä Porvoossa kannattaa tehdä, nähdä ja kokea.
Pakkanen puraisee nenänpäätä heti kun astun ovesta ulos. Kävelemme pari askelta ja olemme Jokikadulla, joka on toinen Vanhan Porvoon pääkaduista. Näin aikaisin aamulla putiikit ovat vielä kiinni eikä lumisella kadulla näy ketään. Vedän pipoa syvemmälle päähän ja askeleet vievät meidät rivakasti kohti siltaa ja toiselle puolelle jokea.
Jäätyneellä joella on pari pilkkijää ja vastaan tulee muutama punaposkinen lenkkeilijäkin. En tiedä johtuuko se auringosta vai siitä että olemme kävelleet reippaasti, mutta pakkanen ei tunnu enää yhtä kylmältä ja hetken tuntuu jopa keväältä, vaikka onkin vasta tammikuu. Hanki kimaltelee auringossa ja pastellinväriset vanhat talot ovat saaneet ylleen kauniin lumikuorrutuksen.
Loppukesän päivä Porvoossa. Vanhoilla mukulakivikaduilla kulkee lähinnä ulkomaalaisia turisteja ja lounastauolla olevia paikallisia. Koulut ovat jo alkaneet ja suurin osa suomalaisista on palannut työpaikoilleen. Sitten ollaan me, joita arjen alkaminen ei tänä vuonna koske. Minä ja vaunuissa nukkuva vauva. Ja toki mukana on myös viimeistä kesälomapäiväänsä viettävä Henkka. Porvoossa paistaa aurinko, mutta taivaanrannasta kohoavat tummat pilvet kehottavat etsiytymään sisätiloihin. Kohta sataa ja paljon.
Olemme juuri nauttineet aamiaisen Zum Beispielissa ja sen päälle maistuisi vielä jokin makea herkku. Kahviakin voitaisiin vielä nautiskella kupilliset, sillä meillä on koko päivä aikaa nauttia kiireettömästä loppukesän päivästä. Sillä sipuli -blogissa oli kehuttu Cafe Postresin tarte tatinia siihen malliin, että herkkua oli pakko päästä maistamaan. Niinpä astelemme kahvilan ovesta sisään.
On Henkan viimeisen kesälomapäivän aamu. Olen nukkunut yöllä ennätyksellisen vähän vauvan valvotettua äitiä mahakivuillaan, mutta olen silti yllättävän pirteä. Syykin on selvä: Tänään lähdetään retkelle! Suuntanamme on ihana Porvoo ja aiomme nauttia siellä aamiaisen. Pakkaamme itsemme, vauvan ja rattaat autoon ja lähdemme matkaan.
Perillä saamme valita pöydän lähes tyhjästä Zum Beispielistä, sillä lempiravintolamme lounashulina ei ole ihan vielä alkanut. Istahdamme ikkunan eteen ja hoksaamme tämän olevan vauvan ensimmäinen kerta ravintolassa. Pikkubloggaajalta meinaa tulla alkuun pieni itku, mutta syli lohduttaa ja keinuvaan turvakaukaloon on hyvä nukahtaa sillä aikaa kun isi ja äiti syö.
Valitsemme aamiaislistalta Frühstück -nimisen annoksen sekä Dagen efterin ja tunnen kuinka vesi herahtaa jo kielelle. Pöytään tuodaan lasilliset luomuappelsiinimehua, sivupöydältä saa hakea itse herkullista luomuleipää ja kahvi sekä teekin on luomua.
