Ei yksinkertaisimmat, helpoimmat tai perinteisimmät vaan parhaat pastareseptit. Rehellisyyden nimissä listalta löytyy toki aika monta klassikkoakin, sillä eiväthän ne ole suotta asemaansa saavuttaneet. Mukana on kuitenkin myös tuntemattomampia, mutta ei yhtään sen vähäisempiä pastaruokia. Sen pidemmittä puheitta, tässä 8 suosikkia. Kuinka montaa olet jo maistanut?
Saat reseptisivut auki joko kuvaa tai pastan nimeä klikkaamalla.
Pollo limonello ei olekaan mikään tavallinen sitruunainen kanapasta vaan ihan älyttömän kivasti maustettu herkku. Pastan täyteläinen ja monivivahteinen maku tulee inkivääristä, kurkumasta, valkosipulista, cayennepippurista, hunajasta, jogurtista ja tietysti kanasta ja sitruunasta.
Ei ole ihme, että Pollo limonello pitää jonkinlaista kulttimainetta yllä. Onhan tämä nyt nerokas.
Ei kun pullo pöytään, sitten miettimään, että miten sitä vodkapastaa tehtiinkään. Alta löytyy ohje jos ei muistu mieleen.
Vodkaa ei kovin usein näe käytettävän ruoanlaitossa, mutta vodkapasta on itse asiassa jo vanha klassikko, jonka joku huippumalli joskus jossain hiljattain nosti uuteen suosioon. Meidän suomalaiset ruokavaikuttajathan ovat kokanneet vodkapastaa jo ammoisista ajoista alkaen.
Itse tavoilleni uskollisena lorautin vodkaa pastakastikkeeseen vasta myöhäisherännäisenä, vaikka vodkapasta löytyikin jo kymmenen vuoden takaiselta To Cook -listaltani. Vielä ei ole myöhäistä sunkaan kokeilla jos et ole sitä vielä tehnyt.
Maistoin ndujaa ensimmäisen kerran Rooman Trasteveressä eräässä viinibaarissa. Oranssinpunaista ndujaa oli levitetty pienen leipäpalan päälle ja se näytti sekä ennen kaikkea kuulosti niin jännältä, että haukkasin oitis palasen. Huhhuh! Tämähän on aika tujua tavaraa, sanoin Henkalle, joka oli juuri todennut saman oman ndujaleipänsä kanssa.
Ihmetys vaihtui pian ihastukseksi ja kun törmäsimme samalla reissulla eräässä toisessa viinibaarissa uudestaan ndujaan, oli sitä tilattava taas. Opimme että nduja on calabrialaista sianlihalevitettä, joka on maustettu tulisella peperoncinolla.
Vaikka me tutustuimme ndujaan roomalaisissa viinibaareissa, ei tulinen herkku ole mielestäni paras vaihtoehto viinimaistiaisten kaveriksi. Kuten todettua, nduja on tulisen tujua tavaraa. Se peittää helposti viinin maun alleen. Ensimmäisellä kerralla ndujaleivän kanssa tilaamamme amarone saattoi mennä hieman hukkaan kun suussa maistui vain ndujan tulisuus.
Ndujaa tuli Rooman matkan jälkeen ikävä. Kesti kauan että löysin sitä uudestaan. Onneksi iloinen jälleennäkeminen koettiin meidän lähikaupassamme Jäken Cittarissa, jonka Italia-viikoilta nappasimme ensin yhden ja seuraavana päivänä useammankin ndujapaketin mukaamme. Kehittelin herkusta ihanan pastan, jonka ohje on nyt valmis jaettavaksi.
