New York

Viimeinen kokonainen päivämme New Yorkissa valkeni lämpimän aurinkoisena ja päätimmekin olla reippaita ja mennä metron sijaan kävellen American Museum of Natural Historyyn. Aamiaisen jälkiruoaksi (kyllä sellainenkin käsite on olemassa ainakin lomailevalla Martinalla) nappasin kiskasta Peanut-patukan mukaani, sillä minä en vaan voi saada tarpeekseni mistään missä lukee peanut tai peanutbutter. Kotonakin vetelen maapähkinävoita suoraan purkista silloin kun kukaan ei näe. Riippuvuus pähkinäistä tahnaa kohtaan kukoistaa siis täydessä kukassaan.

Kävelimme kohti museota Upper West Sidella Central Parkin vierusta pitkin ja ihmettelimme jälleen kerran aivan omanlaistaan tunnelmaa, joka tässäkin kaupunginosassa vallitsi. Itse museossa oli niin paljon kaikenlaista ihmeteltävää ja nähtävää, että siitä voisi tehdä oman postauksena. En tiedä teenkö sellaista koskaan, mutta ainakaan tähän postaukseen en tunge museon sisältä otettuja kuvia. Paitsi tämän yhden, sillä meillä kävi tämän jutun kohdalla aika hyvä tuuri matkamme ajankohdan kannalta.

Kuvassa näkyvät maailmalla tapahtuneet maanjäristykset ja juuri reissuamme ennen oli Japanissa ollut iso maanjäristys (muistanette uutisista kun Fukushima oli pulassa). Tästä sai aika hyvän käsityksen kuinka isosta järistyksestä oikeastaan oli kyse. Puolet kartasta on Japanin rinkuloiden peitossa. Onneksi matkamme suuntautui Jenkkeihin eikä Japaniin..

Saimme kulumaan museossa tovin jos toisenkin ja sieltä ulos putkahdettuamme oli turisteille tullut nälkä. Niinpä nappasimme kojusta ihanat Philly Cheese Steakit ja menimme syömään ne Central Parkiin. Istuimme siinä piknikillä ja aistimme valtavan puiston tunnelmaa. Olimme päättäneet, ettemme kolua koko puistoa läpi tällä reissulla, vaan kävelemme vain museon kohdalta puiston halki etelään koukaten ainakin Strawberry Fieldsin läpi. Jotain pitää jättää ensi kertaankin, eivätkä museossa tallustamisesta väsyneet jalkamme olisikaan jaksaneet viedä meitä kovin syvälle puiston uumeniin.

Seikkailimme Central Parkissa kuitenkin sen verran että näimme rabies-oravan ja kauniita maisemia, sekä myös sen Strawberry Fieldsin Imagine-muistomerkkeineen.

Kun olimme putkahtaneet ulos puistosta totesimme hieman ihmeissämme nähneemme jo kaiken mitä halusimme ensimmäisellä Nykin reissullamme nähdä. Illalla kiertelisimme vielä ihastelemassa yöllisen Manhattanin valoja ja tunnelmaa, mutta nyt meillä ei yhtäkkiä olekaan mitään suunniteltua tekemistä. Ihan parasta, nyt voisimme tehdä ihan mitä huvittaa, kunhan ensin keksisimme mitä se voisi olla. No, mennään vaikka metrolla johonkin missä emme ole vielä käyneet. Niinpä otimme seuraavan metron ja putkahdimme ulos Macy’s tavaratalon liepeillä ja suuntasimme sinne sisään.

Mekkotaivas

Jäätelötaivas

Macy’sissa oli ainakin mekkotaivas ja jäätelötaivas, joissa vietimme molemmissa tovin jos toisenkin. Ostettavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta onneksi emme olleet nyt shoppailutuulella, joten säästimme pitkän pennin kun kävelimme tavaratalosta ulos ilman yhtäkään ostoskassia. Hyvä me!

Ennen illallista meidän oli määrä laittaa vielä kamat kasaan, sillä aamuvarhaisella oli lähtö La Guardian lentokentälle ja seuraavaan kohteeseen. Kun laukut oli pakattu ja ulkona pimeää, lähdimme etsimään pizzapaikkaa, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty siinä osassa Manhattania, jolla hotellimme sijaitsi. Lopulta löysimme pikaruokapaikan näköisen mestan, josta ostimme muutaman pizzaslicen ja pikkupullot punkkua. Tämä illallinen saisi nyt kelvata.

Syömisen jälkeen lähdimme sulattelemaan pizzoja kävellen käsi kädessä pimentyneessä kaupungissa, joka ei oikeastaan ollut kovin pimeä, sillä joka paikassa loisti erilaisia valoja. Times Square oli luonnollisesti kaikista valoisin paikka iltamyöhään ja siellä tökötimmekin tovin ihmettelemässä kaikkia niitä valoja ja aukiolla vaeltavaa väenpaljoutta.

Olimme suunnitelleet menevämme myös Top of the Rockiin ihailemaan korkealta näköalapaikalta pimeää New Yorkia, mutta sinnepä ei mahtunutkaan, joten jätimme senkin sitten seuraavaan kertaan. Aloimme sitä paitsi olla jo niin väsyneitä, että hotellihuoneen sänky alkoi tuntua melko houkuttelevalta vaihtoehdolta. Suuntasimmekin pienen tunnelmallisen kävelykierroksen jälkeen hotellihuoneeseen ja nappasimme hetken mielijohteesta lähikaupasta vielä viimeisen palan juustokakkua iltapalaksi hotellille. Juustokakku naamariin, iltapesut ja sitten unten maille. Seuraavana aamuna olisi aikainen herätys lentokentälle.

Perinteiset lähtökaljat oli hörpättävä tälläkin kentällä, vaikka perillä Fort Lauderdalessa Henkka istuisikin auton rattiin ja ajaisi meidät avoautolla Miami Beachille. Herra itse ei tätä muistanut tilatessaan meille isot tuopit, mutta onneksi alkomaholi ehti haihtua lentomatkan aikana.

Lentomme lähti tosiaan kohti Fort Lauderdalea, mutta se onkin sitten jo ihan oma tarinansa. Miamin ruokaseikkailuista oletkin voinut lukea blogistani aiemmin, samoin viikon kestäneestä Karibian risteilystä, joka oli ehdottomasti lomamme kohokohta, vaikkei sitä oikein voikaan verrata upeisiin hetkiin, joita vietimme New Yorkin sykkeessä.

Seikkailumme Manhattanilla jatkuu New Yorkin kakkospostauksen myötä, joka on siis tämä teksti tässä, jota luet juuri parhaillaan. Ekassa osassa saavuimme kaupunkiin ja ihmettelimme sitä muun muassa illansuussa Brooklynista käsin sekä aamuvarhaisella Empire State Buildingista. Tällä kertaa lähdemme heti alkajaiseksi Staten Island Ferrylle moikkaamaan Vapaudenpatsasta ja katselemaan Manhattanin eteläkärkeä merellisestä näkövinkkelistä.

Staten Island Ferry on se sellainen oranssi lautta, joka on näkynyt monessa tv-ohjelmassa ja elokuvassa. Sillä matkustaminen on ilmaista ja se koukkaa aivan Vapaudenpatsaan vierestä. Siinäpä kaksi syytä, miksi lauttamatka on suosittu myös turistien keskuudessa eikä pelkästään Staten Islandilla asuvien työmatkan helpottajana. Meidän kohdalle osui mukavan tyhjä lautta, joten saimme rauhassa valita hyvän paikan, josta tsuumata Manhattanin edustalla möllöttävää patsasta.

Jos nyt rehellisiä ollaan, niin Vapaudenpatsas oli jos ei nyt varsinainen pettymys, niin hyvin vähän mihinkään suuntaan hetkauttava kaveri meren syleilyssä. Eniten yllätyin sitä, miten pieneltä se näyttää. Täytyy käydä tuijottelemassa patsasta vielä ihan vierestäkin Liberty Islandilla ennen kuin voin muodostaa siitä kunnollisen mielipiteen, mutta ohilipuvan lautan kannelta luotujen katseiden perusteella patsas oli vaatimattomampi kuin odotin. Ihan hieno, mutta ei yhtään niin vaikuttava kuin vieressä kohoavat pilvenpiirtäjät. Voi toki olla, että olin jo niin vaikuttunut ja pyörällä päästäni kaupungin mahtavuudesta, ettei yksi pieni patsas kyennyt enää herättämään minussa isoja tunteita.

Staten Islandilla hyppäsimme lautasta ulos, katselimme hieman ympärillemme ja pomppasimme takaisin Manhattanille lähtevään lauttaan, jossa keskityimme kuvaamaan sitä uskomattoman upeaa skylinea, jonka mahtavuutta ei kyllä mitenkään saanut ikuistettua kameralle. Se pitää kokea itse. Kokemisen arvoista on myös seikkailu Manhattanin eteläkärjessä sekä muualla Manhattanin lukuisilla erilaisilla alueilla, joista jokainen on aivan oma maailmansa.

Ensimmäiseksi saavuimme Wall Streetille, jossa puikkelehdimme pukumiesten seassa ja etsimme sitä härkää, joka ilmeisesti oli jossain ihan näkyvällä paikalla, mutta jota sokeat turistit eivät silti huomanneet. Ensi kerralla sitten..

Wall Streetilta suuntasimme kohti Ground Zeroa ja nappasimme kadun kulmasta myös hodarit välipalaksi, sillä Nykissä ei vaan voi käydä vierailematta hodarikojulla. Ground Zeron luota löytyi paloasema ja muistomerkki sekä eräs irkkubaari, johon piipahdimme sisään hetken mielijohteesta. Palloiltuamme tiemme tiskille päätimme ottaa viskit, mikä tuntui minusta hirveän hassulta. Nyt on arkipäivä, kello on jotain puolen päivän tienoilla ja kaikki ihmiset ovat töissä. Ja me juomme irkkubaarissa viskiä.

Toiset työskentelevät taukoamatta..

..kun toiset nauttivat lomastaan viskilasillisten äärellä.

Irkkubaarista poistumisen jälkeen jatkoimme eteläkärjessä seikkailua ja katselimme kiinnostuneina ympärillemme ja ylös kohti taivasta kurottavia pilvenpiirtäjiä. Hitsi että ne onkin korkeita! Italia-fani halusi käydä tietenkin Little Italyssa ja tottakai myös sen ympärillä oleva Chinatown piti kokea.

Matkalla aasialaisten kaupunginosaan bongasimme Titanicin muistomerkin eli pienen majakan lähellä rantaa. Se oli aika huomaamaton siinä möllöttäessään, emmekä jaksaneetkaan ihmetellä kauaa mokomaa pientä hökötystä vaan jatkoimme matkaa Chinatownin suuntaan.

Kohta vastaamme alkoi kävellä yhä enemmän ja enemmän aasialaisia ihmisiä ja arvelimme olevamme lähellä määränpäätämme. Chinatown yllätti ainakin minut olemalla ihan oma maailmansa keskellä Manhattania. Jos olisin tupsahtanut paikalle tietämättä missä olen, olisin voinut luulla olevani New Yorkin sijaan Kiinassa. Kiertelimmekin hitaasti Chinatownin katuja, ihmettelimme ruokakojujen monipuolista tarjontaa ja pysähdyimme katsomaan hautajaiskulkuetta, jonka ensimmäinen auto oli kuorrutettu valtavalla kukkamerellä ja keskellä kukkia möllötti iso kasvokuva vainajasta.

Little Italy

Jos löysimme Chinatownin helposti seuraamalla vastaantulevien aasialaisten virtaa ja suuntaamalla sinne, missä on eniten kylttejä, joita emme osaa lukea, oli Little Italy paljon vaikeampi löytää. Alue on niin pieni, oikeastaan vain yksi kadunpätkä keskellä Chinatownia, että tarvitsimme kartan apua löytääksemme pienen Italian keskellä Manhattania. Lopulta löysimme vaatimattoman kadun, jossa oli rivi italialaisia kuppiloita ja päräytimme sisään hauskimman näköiseen niistä. Tilasimme lasit punaviiniä, ja saimme isot piripintaan täytetyt viinilasit, joista piti hörppäistä osa pois ennen kuin sen uskalsi nostaa käteen. Näiden viinilasillisten kanssa kuluisi hieman enemmän aikaa, mutta mikäs tässä on lomalaisen hengaillessa.

Samalla kun siemailimme viiniä ja suunnittelimme hieman loppupäivän ohjelmaa, tarkastelimme ravintolaa tarkemmin ja huomasimme sen olevan aivan vinksallaan. Jokainen seinä oli killissä johonkin suuntaan, lattiassa oli rakoja ja paikka näytti siltä, että Iso paha susi voisi puhaltaa sen nurin. Mutta koska Isoa pahaa sutta ei ole olemassa, emme pelänneet ravintolan romahtamista, vaan tuumasimme, että vinksahtaneet seinät vain lisäsivät paikan omaleimaista tunnelmaa. Pidimme paikasta sen verran, että otimme vielä tuopilliset olutta ennen kuin jatkoimme matkaamme Katz’s Deliin.

Katz’s Delin jälkeen marssimme kaupan ja Starbucksin kautta hotellille lepuuttamaan kävelystä väsähtäneitä jalkojamme. Nukuimme pienet päiväunet ja jäimme katsomaan mielenkiintoista murhaajista kertovaa tv-ohjelmaa, kunnes ilta alkoi hämärtyä ja suuntasimme odottamaan nälkää jälleen yhteen irkkupubiin, jossa nautiskelimme oluet ja laskeskelimme missä mahdamme olla pian koittavana Pyhän Patrikin päivänä. Silloin pitäisi pukeutua vihreään ja etsiä Miami Beachilta joku kiva irkkupubi. Näin myös teimme, mutta se onkin sitten ihan oma tarinansa..

Kun nälkä alkoi hiipiä masuun etsimme kivan näköisen ravintolan, josta saa ostereita. Ostereita ja muita merenherkkuja syötyämme seikkailimme vielä hetken hotellin lähikaduilla, kävimme matkamuistokaupassa ja suuntasimme lähikahvilaan jälkiruoalle. Olenkin hehkuttanut syömiämme juustokakkuja täällä jo useaan otteeseen, mutta kerta vielä kiellon päälle: Nykin juustokakut ovat ihan törrrkeän herkullisia! Niitä minulla on ehkä kaikista eniten ikävä.

Seuraavassa osassa käymme tutustumassa Manhattanin pohjoisempiin osiin ja nautimme myös yöllisestä New Yorkista. Palatkaamme siis pian asiaan!

Muistellaanpa lisää menneitä matkoja. Ruokajutut näistä samoista reissuista löytyvät blogista ajalta, kun Keltainen keittiö oli pelkästään ruokablogi, joten en kerro ruokakokemuksistamme nyt näissä uusissa matkapostauksissa sen enempää. Kuten olen tainnut jo aiemminkin neuvoa, löytyvät vanhat ruokapainotteiset matkakertomukset hakemalla niitä vaikkapa eri maiden tunnisteiden alta, ja tunnisteethan löytyvät sivupalkista.

Kun varailimme itsellemme Karibian risteilyä, päätimme käydä samalla reissulla myös Nykissä kun kerran sinne päin maailmaa mennään. Vielä kun löysimme halvat lentoliput Isoon Omenaan, oli Martinan ensimmäinen matka New Yorkiin tosiasia. En oikein tiennyt mitä odottaa kaupungilta, sillä en ollut kokenut mitään kovin palavia haluja matkustaa juuri Nykiin, vaikka tottakai paikka kiinnosti legendaarisuudellaan kovasti. Koska osa siellä vierailleista tutuistani on rakastunut kaupunkiin syvästi ja osa taas pettynyt siihen pahasti, olin kovin hämmentynyt siitä, mikä New York oikein on miehiään tai naisiaan. Siitä pitäisi ottaa selvää ja muodostaa oma mielipide tutustumalla kaupunkiin ihan itse. Lentokone alle ja menoksi!

Kovin syvää tutustumista ei kolme yötä kestäneellä vierailulla voinut Nykiin tehdä, mutta kyllä siinä ajassa ehti nähdä hyvin ne tunnetuimmat nähtävyydet, ja mikä parasta, aistia kaupungin tunnelmaa. New York onnistui hämmentämään minut jo ennen kuin pääsin Manhattanille. Tuijotin ihmeissäni taksin ikkunasta maisemia matkatessamme JFK:n lentokentältä kohti Manhattanilla sijaitsevaa hotelliamme. Viimeistään siinä vaiheessa henkeni salpaantui, kun horisontissa alkoi kohota valtavien pilvenpiirtäjien siluetteja. Vau. Päästyämme jättiläistalojen luokse kurkin niska vinossa miten korkealle talot oikein jatkuvat. Tosi korkealle, alkoi ihan huimata. Fiilis taksissa oli jotenkin ihan mieletön ja sitä on vaikea kuvailla sanoin. Olin samaan aikaan ihmeissäni, innoissani ja pää aivan pyörällä. En voinut uskoa että olen oikeasti täällä!

Heitettyämme kamat tupakanhajuiseen hotellihuoneeseemme ja jätettyämme sen tuuletusikkunan auki, nappasimme Starbucksista kahvit ja hyppäsimme metroon. Sillä mitä muutakaan ihminen tekee päästyään Manhattanille, kuin lähtee sieltä heti pois! Hah, ei kuulosta kovin järkevältä, mutta tarkoituksenamme olikin muodostaa jonkinlainen kokonaiskuva Manhattanista katselemalla sitä joen toiselta puolelta Brooklynista. Syy miksi ryntäsimme sinne juuri nyt heti ensimmäisenä maahan saavuttuamme oli se, että aurinko laskisi pian ja halusimme nähdä maailman kuuluisimman skylinen sekä päivänvalossa että pimeän jo tultua, kun tuhannet valot valaisevat pilvenpiirtäjien muodostaman siluetin tummaan maisemaan.

Metrossa minua jännitti hieman, sillä samaan vaunuun kanssamme osui muutama huumehörhö ja tunnelma metrotunnelin syövereissä oli muutenkin hieman spooky ennen kuin siihen tottui. Odotin tietenkin koko ajan myös terrori-iskua, sillä olen tyhmä median pelottelema turisti. Nämä fiilikset pätivät siis vain ensimmäisenä iltana, loppureissusta pidin kaupunkia jo lähes tulkoon kotinani enkä osannut enää pelätä mitään, vaikka niitä huumehörhöjä näkyi metrossa useampikin. Mutta koska paikallisetkaan eivät näyttäneet lotkauttavan korvaansakaan heille, ajattelin ettei minunkaan tarvitse.

Brooklyn

Brooklyn

Ja vielä kerran Brooklyn

Tosiaan, metro vei meidät Brooklyniin, jossa teimme pienen turistikierroksen ennen kuin suuntasimme Brooklyn Bridgelle ja sitä pitkin takaisin Manhattanille. Oikeasti teimme ylimääräisen kävelylenkin hieman vahingossa, sillä emme löytäneet heti pääsyä sillalle, vaikka se olikin ihan siinä nenämme edessä. Syytän tapahtuneesta jetlagia.

Onhan se aika huomaamaton. Pitkä suora tie, joka lähtee suoraan isosta risteyksestä ja jonne suuntaa aika paljon muitakin jalankulkijoita.

Kävelimme siltaa pitkin kaikessa rauhassa maisemia ihaillen. Tuolla kaukana möllöttää Vapaudenpatsas ja tuo tuossa on Empire State Building. Ja maisema edessämme on yksi maailman vaikuttavimmista. En voi edelleenkään uskoa että olen täällä.

Grand Central

Grand Central

Käpöstelimme siltaa pitkin auringonlaskun ajan ja Manhattanille päästyämme oli jo pimeä ja nälkä kurni vatsassa. Päräytimmekin metrolla lähemmäs noin puolessa välissä Times Squarea ja Grand Centralia sijaitsevaa hotelliamme, bongasimme TGI Fridaysin ja lampsimme sinne hampurilaiselle. Kun ruoka oli mennyt mahaan alkoi väsy painaa niin mahdottomasti, että suuntasimme hotellille nukkumaan. Aikainen herätys lennolle, koko päivän kestänyt matkustaminen ja aikaero saivatkin meidät sulkemaan silmämme melko aikaisin, jotta voisimme avata ne aamuneljältä paikallista aikaa.

Vaikka kuinka yritin nukkua myöhempään, makasin sängyssä silmät apposen auki innoissani siitä missä olen, ja päätin lopulta nousta ylös. Kävin huonenaapureiden iloksi aamusuihkussa ja tiirailin ikkunasta aamiaispaikkoja. Niin aikaisin aamulla hereillä oleminen ei tuntunut ollenkaan hullulta kaupungissa, joka ei koskaan nuku. Koska olin noussut niin aikaisin, oli minulla aikaa laittautua kaikessa rauhassa valmiiksi ensimmäiseen päivään New Yorkissa. Henkallekaan ei maistunut uni sen pidempään, joten hyökkäsimme hotellin vieressä olevaan aamiaispaikkaan heti kun näimme sen avaavan ovensa.

Ensimmäinen aamiainen Nykissä. Vähänkö ruokabloggaajaa hymyilyttää.

Aamu Manhattanilla.

Meitin hotelli.

Aamiaisen jälkeen tapoimme aikaa hotellin lähikaduilla ja kävimme nostamassa hieman käteistä samalla kun odottelimme, että Empire State Building avaa ovensa. Suuntasimmekin rakennuksen luokse hyvissä ajoin päästäksemme jonon kärkeen ja pienen odottelun jälkeen kohti näköalatasannetta, josta avautuivat huikeat näkymät aamuauringossa kylpevään New Yorkiin. Vau!

Käsi ylös kaikki, joista on otettu samanlainen turistikuva.

Hengailtuamme sydämemme kyllyydestä Empire State Buildingin huipulla kävimme ihmettelemässä paikallista ruokakauppaa ja nappasimme sieltä hieman evästä mukaan Staten Island Ferrylle, jolle lähdimme seuraavaksi ihmettelemään Manhattania merellisestä vinkkelistä. Siitä ja muista seikkailuista kuitenkin lisää seuraavassa osassa. Pakko jakaa tämäkin aihe osiin niin pysyvät nämä postaukset edes jotenkin järkevissä mittasuhteissa..