Jestas mikä paikka! En tiedä minne katsoisin, joten pyöritän päätäni ihan pöllönä Loviisan Kappelin ovella. “Tällä puolella on makeat ja tuolla suolaiset skonssit.” Urpo tuijottava ilme pysyy kasvoillani kun katselen tarjoilupöytää, jonka keskellä kohoaa mahtipontinen sulka-asetelma. Herkut on aseteltu kauniisti vanhoihin astioihin ja vesi herahtaa kielelle.
“Saisiko olla mimosaa tai muuta juotavaa?” Mimosa kieltämättä sopisi tilanteeseen täydellisesti, mutta autoilijat jättävät sen väliin. Meille riittää kahvin ja teen hörppiminen pienistä vanhan ajan posliiniastioista.
