Luin jostain, että uunimakkara on yksi suomalaisten rakastetuimmista ruoista. Ihmettelin hieman ensin että miksi ihmeessä, kunnes maistoin tätä Monterey Jack -juustolla täytettyä savulenkkiä bataattien ja kasvisten kera. Sairaan hyvää sopivan rasvaista lohturuokaa, josta tulee mieleen lapsuus ja lauantaisaunan jälkeinen uunimakkara vichyn kera.
Ohje on niinkin tuoreesta painoksesta kuin Pirkka-lehdestä 3/2017. Pirkasta vaan löytyy parhaat reseptit.
Syksyn tullen kaupan vihannesosaston valtaavat ihanan pulleat oranssit kurpitsat. Nappaa yksi iso myskikurpitsa mukaasi, paahda se uunissa tacomausteseoksen ja sipuleiden kera ja lisää annokseen jauhelihaa, juustoa ja avokadoa. Kurpitsapellin viimeistelee hot wings -kastike, ranskankerma, korianteri sekä kurpitsansiemenet.
Kas siinä suunnilleen viime syksyn hittireseptimme, jota on pakko tehdä myös tänä vuonna. Reseptin idea on napattu Glorian Ruoka & Viini -lehdestä numero 7/2017, mutta muokkasin sitä jonkin verran meidän makuun sopivammaksi. Alkuperäisessä reseptissä jauhelihan tilalla oli papuja, mutta koska me pidämme lihasta, vaihdoimme pavut jauhelihaan. Voisi tähän laittaa vaikka molempiakin, enkä usko että se pelkistä pavuista tehty versiokaan huono on. Lisäsin ruokaan myös kurpitsansiemeniä ja valkosipulia, sillä pidän hurjasti molemmista.
Me tehtiin ruokaa tuttuun tapaamme iso satsi, ettei lapsiperhearjessa tarvitse käyttää joka iltaa kokkaamiseen, mutta määrät voi puolittaakin jos neljä annosta sopii suunnitelmiisi paremmin. Minä suosittelen kyllä isoa satsia, sillä maukas kurpitsapelti katoaa tyytyväisten ruokailijoiden mahaan vauhdilla. Tätä on kiva tarjota myös vaikkapa perjantai-iltana kylään tuleville kavereille oluen kera.
Höpöttelin Instagramissamme aikoja sitten siitä, minkälainen minä haluan olla vanhuksena ja kysyin samaa ihanan aktiivisilta Instagram-seuraajiltamme. Sain hauskoja vastauksia ja jatkoin vanhuudesta haaveilua vielä lisää. Ihan totta, vanhuudestakin voi haaveilla, vaikka en haluakaan sen koittavan vielä pitkään aikaan.
Minusta tulee vanhana italialainen mummo ja Henkasta vastaavasti italialainen pappa. Kokoonnumme puistoon pelaamaan ja tapaamaan mummo- ja pappaystäviämme. Italiasta matkaamme myös muun muassa Ranskaan pelaamaan ystävien kanssa petanquea. Naukkailen salaa caffe correttoa ja halutessani jotain väkevämpääkin, sillä eihän vanhana ole enää mitään väliä mitä juo. Kirstu kutsuu kuitenkin pian.
Huonolla säällä häärään keittiössä ja pyörittelen muun muassa lihapullia. Koska olen vanha, mutta en sairas, teen lihapullavuokaa, sillä en jaksa tiskata. Lihapullavuokaharjoitukset on jo aloitettu ja vaikkei tämä nyt ihan italialainen resepti olekaan, on ruoka niin herkullinen, että taidan ottaa sen repertuaariini jo nyt. Resepti löytyi Maku-lehdestä numero 1/17 ja kaikki muu tarvittava löytyi jo kotoa paitsi jauheliha ja appelsiinit. Eipä tarvitse Henkankaan kuljettaa pappatunturillaan liian painavaa ostoskassia.
Minitortillan päälle on kasattu rapeaksi paistettua possua, tulista Pico de Galloa sekä tajunnanräjäyttävää Mango Habanero -majoneesia, josta tulee kertaheitolla suosikkini. Chilillä maustettujen katkarapujen, paksun guacamolen ja punasipulisuikaleiden päälle puristetaan kirpeää limeä. Viereisellä lautasella köllöttelevät meksikolaiset minimaissit lisukkeineen saavat kuolan valumaan.
Pöytään nostetaan vielä yksi minitortilla-annos, jossa on chilipapuja sekä korianteria. Uunissa olevista enchiladoista leijailee ilmaan tuhti molekastikkeen tuoksu. Suolainen nachosipsi rouskuu suussa itsetehdyn guacamolen kera. Olutpullon suuhun tungetaan limeviipale. Meillä vietetään meksikolaista iltaa ja pöytään on katettu toinen toistaan herkullisempia makuyhdistelmiä.
Ranskalainen ruoka voi kuulostaa hienostelevalta ja jopa vähän pelottavalta, mutta taidokkaan ranskalaisen ruoanlaittotaidon lisäksi maan keittiö on paljon muutakin. Omia lemppareitani ovat ranskalaiset bistroruoat, jotka ovat usein arkiruokamaisempia, simppelimpiä ja tuhdimpia kuin pienet fine dining -piiperrykset.
Ranskalaisessa bistrossa voitaisiin hyvinkin tarjoilla myös näitä leivitettyjä kana- tai kalkkunaleikkeitä, joita teimme erään lauantai-illan iloksi. Liha marinoitiin sitruunassa ja salviassa ja tarjoiltiin kapriskastikkeen kera. Minä nautiskelin leikkeen kanssa pienen tuopillisen olutta, kun taas Henkka otti lasin punaviiniä, sillä luuletko tosiaan ranskalaisen juovan jotain muuta kuin viiniä bistrossakaan? Niin tai näin, kumpikin juoma toimi leikkeiden kera hyvin, samoin rosmariiniperunat sekä hernelisuke, joita maistelimme leikkeiden kanssa.