Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Leivät

Italialainen oliivileipä

Uunituore leipä on parasta mitä on. Jos se pitää sisällään oliiveja niin vielä parempi. Italialainen oliivileipä on ihanan mehevä leipä rapealla kuorella ja suolaisilla sattumilla. Se on ihanaa sellaisenaan, mutta maistuu mahtavalta myös hyvän oliiviöljyn ja balsamiviinietikan sekoitukseen dipattuna. Itse nautiskelin leipää uunituoreena lounaskeiton kanssa.

Resepti on napattu 500 Välimeren maiden ruokaa -nimisestä kirjasta, joskin olen törmännyt vastaavaan myös muualla. Kirjassa annettiin tuunausehdotuksia, joiden mukaan leipään saa vaihtelua oliivilajikkeiden vaihtelemisen lisäksi myös muun muassa lisäämällä leipään valkosipulia, aurinkokuivattua tomaattia tai oreganoa.
Continue Reading

Banana bread eli banaanileipä

Banana bread eli suomalaisittan banaanileipä on maukas ja suosittu herkku, jota on helppo muokata sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Banaanileipä on jotain kuivakakun ja leivän väliltä ollen banaanin ansiosta makea, mutta ilman lisämakeutusta kuitenkin kaukana kuivakakun makeudesta.

Banana bread on ollut suosittu jenkeissä jo ammoisista ajoista lähtien. Moni on tutustunut siihen Australiassa, jossa banana breadilla herkutellaan muun muassa brunsseilla. Tässä yleispätevä ohje, jota voit käyttää sen mukaan mitä kaapissasi on ja kuinka makean lopputuloksen haluat.
Continue Reading

Muistoja äitiyslomalta ja täydellinen avokadoleipä

Äitiysloma on ollut elämäni ihmeellisintä aikaa. Kaikki alkoi eräänä toukokuisena päivänä kun jäin seisomaan keittiön ikkunan ääreen Henkan lähtiessä töihin. Minä en ollut enää autossa mukana enkä tulisi olemaankaan seuraavaan kymmeneen kuukauteen. Seisoin siinä hölmistyneenä ja yritin miettiä miltä minusta tuntuu. Tuntui tosi oudolta ja toisaalta ei miltään.

Nukuin päiväunia, valvoin öisin, luin kirjaa ja kirjoitin blogia. Tuskailin kesän kuumuutta valtavan mahani kanssa ja parantelin istumatyössä kipeytynyttä selkääni. Samalla kun selkäni parani paranivat myös muut arvot. Ensimmäisessä äitiysloman neuvolassa verenpaine oli laskenut ja hemoglobiini noussut. Olisi ehkä pitänyt ymmärtää jäädä lepäämään jo aiemmin. Olin viimeisenä työpäivänä niin rikki, että hyvä kun pääsin kävelemään omin jaloin autolle.
Continue Reading

Italialainen focaccia ja vinkit juustotarjottimen kokoamiseen

Pikkujouluaika on täällä taas ja glögin tai viinin kanssa olisi kiva tarjota jotain pientä purtavaa. Oma lempparini on yllätys yllätys italialainen alkupalatarjotin, jossa pääosaa näyttelevät ihanat juustot. Niiden kaveriksi kun pyöräyttää herkullisen focaccian on tarjoilut jo aivan riittävät.

Jos tarjoiluihin haluaa panostaa vähän enemmän, voi tarjottimelle kattaa vielä vaikkapa italialaisia makkaroita ja leikkeleitä, hedelmiä ja juustojen kaveriksi hilloa sekä keksejä. Nam, ihan herahtaa jo vesi kielelle. Focaccia on hyvää sellaisenaankin, mutta vielä asteen parempaa se on kun tuoretta leipää dippaa modenalaiseen balsamietikkaan ja hyvään oliiviöljyyn. Bonuksena meillä oli kuvien herkkutarjottimella myös yhdistelmä hanhenmaksapasteijaa, kirpeää marjahilloa ja paahtoleipää. Ei huono sekään.
Continue Reading

Aamiaisburgerit – Mietteitä syksystä ja isänpäivästä

Istun sohvalla ja katse harhailee pihamaalla, joka on peittynyt viimeisten viikkojen aikana sakeaan lehtivaippaan. Viimeiset keltaiset lehdet leijailevat puista maahan ja aurinko pilkistää tummansinisen pilven takaa. On syksy ja se saa minut tänäkin vuonna mietteliääksi.

Mietin viime vuotta jolloin olin juuri näihin aikoihin saanut tietää mahassani kasvavan uuden pienen elämänalun. Erityisen hyvin mieleen palaavat ne iltalenkit, kun karkasin työpäivän jälkeen maaseutumaisemiin hölkkäämään ja jäsentelemään ajatuksiani. Iltarusko värjäsi maiseman vaaleanpunaisilla sävyillään ja koko maailma näytti niin kauniilta. Silmäkulmasta vierähti kyynel kun kuulokkeissa alkoi soida Lohtu. Onnenkyynel ei ole kaukana nytkään kun katson viereeni nukahtavaa pikkubloggaajaa, joka on mullistanut maailmamme täysin.

Eniten minua ihmetyttää edelleen se tunne, kun monen työntäyteisen vuoden jälkeen olenkin yhtäkkiä kotona niin pitkään, etten ole koskaan aiemmin ollut. Ei työstressiä, ei aikaisia aamuherätyksiä eikä väsyneitä päiviä tunkkaisessa toimistossa. Ahdistun kuitenkin hetkeksi kun huomaan valon karkaavan ja tajuan edessä olevan taas pimeimmän vuodenajan.

Olo helpottaa heti kun ymmärrän, että tänä talvena voin ulkoilla vaikka joka päivä valoisaan aikaan ja mukanani on pieni aurinkoinen vauva. En ole sidottuna toimistoon päivän ainoiden valoisien tuntien ajan, vaan voin hakea energiaa lenkkipoluilta silloin kun on päivän valoisin hetki. Se jos joku tuntuu luksukselta ja tiedän, että mahdollisesta univelasta huolimatta tuleva talvi ei tule olemaan lainkaan niin pimeä kuin edelliset.
Continue Reading