On yksi paikka yli toisien. En sinne mene maiseman sen kauniin tähden, vaan sen loistavien ihmisten.
Lappeenranta on minulle tuttu ja samalla taas ei ole. Olen viettänyt siellä aikaa pitkän viikonlopun verran nuoruudessani ja päiväretken verran nyt vähän vanhempana. Tiedän myös että sieltä tulee sympaattinen SaiPa (tärkeä lisäys, toim. huom.).
Luulen tietäväni mikä Lappeenranta on kaupunkejaan, mutta samalla tiedän, että sillä on varmasti enemmänkin annettavanaan kuin mitä olen tähän mennessä nähnyt.
Lappeenrannasta on jäänyt tunne, että haluan mennä sinne uudestaan vähintään yhdeksi yöksi. Se olisi mainio perhekohdekin, joskin viime kesänä lounaan verran testaamaamme kivaan ravintolaan haluaisin mennä nauttimaan pitkän kiireettömän illallisen aikuisseurassa.
Lappeenrannan reissun voi yhdistää hyvin Imatran matkaan. Vierekkäin nököttävät kaupungit ovat kumpikin kivoja, mutta sen verran pienehköjä, etteivät ne välttämättä yksinään houkuttele ainakaan pidemmälle reissulle. Yhdistettynä ne ovat kuitenkin mitä mainioin matkakohde vaikka tulevalle kesälle.
