Rakastan kaikkia vuodenaikojamme, mutta syksyn olen kokenut aina jotenkin eniten omakseni. Sitä on vaikea selittää. Syksy ei ole lempivuodenaikani, mutta tunnen että se on minun. Syksyn pimeys ja ruskan sävyihin pukeutunut luonto rauhoittavat. Tunnen olevani osa myrskyisen sään hengästyttäviä puuskia ja niiden ilmaan nostattavia meren tyrskyjä.
Syksyisin olen seesteinen ja samalla täynnä uudenlaista energiaa. Olen myös hieman melankolinen ja vaivun helposti ajatuksiini. Ajatukset ovat kiitollisuuden, muistojen ja uuden odottamisen sävyttämiä. En tiedä johtuuko se siitä, että olen syntynyt keskellä syksyä, mutta syksyssä on minulle jotain erityistä. Silloin on helppo olla ja vaivaton hengittää.
