Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kanaruoat

Pollo alla cacciatora

Italialaisessa keittiössä käytetään paljon sieniä ja usein sieniruoat on nimetty “metsästäjän tapaan” eli alla cacciatora. Sikke Sumarin “Ruokaa rakkaudella” -kirjasta löytyy ihanan lämpöinen broileripata Pollo alla cacciatora, jossa koipinuijat maustetaan tomaatilla, sienillä, pekonilla, valkoviinillä, yrteillä ja sipuleilla. Makua ruoasta ei varmasti tule puuttumaan, se käy selväksi jo aineksia lukiessa.

Vaihdoin koipinuijat broilerin paistileikkeisiin, mutta muuten noudattelin tarkasti Siken reseptiä. Kaveriksi pollo alla cacciatora sai keitettyjä perunoita ja tuhti maukas sapuska vei ajatukset syksyisiin tunnelmiin.
Continue Reading

Kanapiccata ja rikotut perunat

Kanapiccata. Kuulostaa vähän Italialta, mutta en jostain syystä tunnista sitä italialaiseksi. Ei kun google esiin siis ja kysymään, mikä ja mistä kotoisin on kanapiccata?

Sana piccata tulee tosiaan Italiasta. Tarkemmin ottaen Pohjois-Italiasta Milanon ja Lombardian alueelta. Se tarkoittaa ohueksi nuijitun vasikanlihan pyörittelyä vehnäjauhoissa ja kypsentämistä valkoviinissä sitruunan ja kapristen kera. Kuulostaa kieltämättä hyvinkin keskieurooppalaiselta.

Kanasta tehty piccata taas on tunnetumpi USA:ssa. Itse törmäsin reseptiin Vera Jordanovan Don’t Miss A Bite -keittokirjan sivuilla, joilla Vera jakaa makumuistojaan maailmalta. Kanapiccata on yksi niistä ja todella herkullinen sellainen.
Continue Reading

Itämainen kanapelti

Meillä on suosittu viime aikoina niin sanottuja yhden padan tai vuoan ruokia, joissa samassa astiassa valmistuu koko ruoka. Jos et ymmärrä tällaisten ruokien hienoutta, jota etenkin kiireisessä lapsiperhearjessa elävät bloggaajat arvostavat, voin kertoa, miksi yhden vuoan ruoat ovat ihan parhaita:

1. Tulee vähän tiskiä.
2. Tulee paljon ruokaa.
3. Yhden vuoan ruoissa on yleensä paljon kasviksia, joita ei välttämättä muuten tule syötyä tarpeeksi.
4. Ne kasvikset yleensä myös maistuvat joltakin, kun vuoassa muhii paljon makuja sikin sokin.
5. Yhden padan ruoat ovat trendikkäitä. Voi edes esittää olevansa ajan tasalla oleva ruokabloggaaja. (Todellisuudessa tämä trendi taitaa olla jo vähän menneen talven iPhone, joten se siitä ajan tasalla olemisesta.)

Itämaisen kanapellin idea on napattu Pirkka-lehdestä 3/2017 ja muokkasin sitä tapani mukaan hieman. Ohje on neljälle, mutta minä tuplasin sen suosiolla niin että saimme samalla kokkaussessiolla moneksi päiväksi ruokaa. Me käytimme tässä vähärasvaista broilerin rintafilettä, mutta mehevämmän (mutta hitusen epäterveellisemmän) lopputuloksen saa käyttämällä rasvaisempaa lihaa. Molempi parempi.
Continue Reading

Kana-ananaskeitto

Thaimaalaiset kookosmaitoon tehdyt sopivan mausteiset keitot ovat aina olleet mieleeni, mutta tämä keitto onnistui silti yllättämään maukkaudellaan. Eniten yllätti ehkä se, että resepti on peräisin Fit-lehdestä (numero 3/2016), jonka ruokaosion olen aiemmin selannut ohi sen suuremmin inspiroitumatta. Tähän kana-ananaskeittoon jäin kuitenkin jumiin ja päätin testata sitä. Reseptiä on muokattu ihan hippasen meille sopivammaksi, mutta perusidea ja raaka-aineet ovat samat kuin lehdessä.

Koska resepti on Fit-lehdestä, on sen oltava terveellinenkin, eikö? Ainakin sopassa on proteiinia ja kasviksia mukavasti ja kuten jo totesin, maku on todellakin kohdallaan. Broileri saa makua punaisesta currytahnasta ja tuore ananas raikastaa keittoa ihanasti. Väitän että ilman ananasta keitto ei olisi ollenkaan niin hyvä kuin nyt. Älä siis unohda ananasta!
Continue Reading

Kiinalainen broileri ja Hoi Sin -kasvikset

Jos joihinkin niin kanaruokiin kaivataan eniten vaihtelua. Ainakin meillä ja etenkin arkena. Eräänä päivänä olimme taas saman ongelman edessä. Jääkaapissa köllötteli kokonainen broileri ja sen ympärille pitäisi kehitellä joku kiva makumaailma. Mielellään uudenlainen, sellainen jota emme ole vähään aikaan syöneet.

Ajatukset karkasivat Kiinaan ja päätimme marinoida broilerin valkosipulisessa soijamarinadissa. Vihreän chilin pikkupoltetta unohtamatta. Marinadiin laitettiin myös hieman tummaa sokeria, joka antoi suolaiselle soijalle kivaa vastapainoa ja pienen tahmeuden kanan pintaan.

Kaveriksi teimme seesaminsiemenillä viimeisteltyjä Hoi Sin -kasviksia sekä tietenkin riisiä, johon viimeisetkin lautaselle jääneet liemen maut sai imeytettyä. Vaikka puhuinkin postauksen alussa arkiruoista, niin tämä valmistuu kenties näppärämmin viikonloppuna, jolloin kana saa ensin pötkötellä lähes vuorokauden marinadissa ja sen jälkeen vielä pitkään uunin lämmössä.
Continue Reading