Amsterdam tunnetaan kauniista kanavamaisemistaan, kapeista taloistaan, polkupyöristään, tulppaaneistaan sekä vapaamielisestä ja avoimesta ilmapiiristään. Saattaapa jollekulle tulla mieleen myös punaisten lyhtyjen alue ja coffeeshopit Alankomaiden pääkaupunkia ajatellessa. Tässä matkaoppaassa on listattuna kaikki meidän sekä kanssabloggaajiemme vinkit Amsterdamiin. Linkkien takaa löytyy paljon kokemuksia ja ideoita, joten selaa ihmeessä eteenpäin jos olet suunnittelemassa matkaa Amsterdamiin.
Amsterdamin kaduilla haahuillessamme tupsahdimme yhtäkkiä sisään mitä suloisimpaan karkkikauppaan. En oikein tiedä mikä pienessä puljussa kiinnitti huomiomme, ehkä ne oli ne värikkäät karkkipussit kaupan seinällä tai sitten ilmassa leijaileva makea karkin tuoksu imaisi meidät pauloihinsa. Joka tapauksessa löysimme itsemme karkkikaupasta ja sitten se olikin menoa.
Papabubble myy käsintehtyjä kovia hedelmäkarkkeja. Namit valmistetaan asiakkaiden nähden lämpimän tason päällä ja touhun seuraaminen on niin koukuttavaa puuhaa, että tulimme tuijottamaan karkkien askartelua uudestaan seuraavanakin päivänä. Tuolloin mukaan tarttui myös iso rasia Papabubblen karkkeja, jonka kiikutin työkavereille tuliaiseksi. Rasiasta riitti iloa pitkäksi aikaa ja tyhjä purkkikin sai uuden elämän työkaverin luota.
Karkkikaupan väki tarjoilee myös mielellään maistiaisia ja myymälässä saa kuvata mielin määrin niin paljon kuin huvittaa, eikä kukaan tuputa ostamaan mitään jos ei halua. Toisena vierailupäivänä karkkien valmistaminen oli loppusilausta vailla, ja karkit lopulliseen muotoon leikannut työntekijä antoi meille maistiaiset tuoreesta karkkipötköstä. Karkki oli vielä ihan lämmin ja niin herkullinen että meinasin syödä Henkankin namin.
Toisella vierailukerrallamme karkin muotoilu oli vasta aloitettu. Kaksi naista väänsi hauikset tutisten isoja pötköjä muotoonsa ja lopulta tästä raidallisesta pötköstä tulee pieni verigreipin näköinen karkki (mallin voit bongata kuvan vasemmasta alareunasta). Todella työlästä ja tarkkaa hommaa!
Kerrassaan ihastuttavan Papabubblen voi löytää Amsterdamin lisäksi ainakin Barcelonasta ja New Yorkista. Käykää ihmeessä ottamassa pari maistiaista ja valitsemassa tuliaisnamit mukaan jos törmäätte tähän suloiseen karkkikauppaan. Meidät se vakuutti niin täysin, että halusimme tehdä karkkikaupalle ihan oman postauksen, vaikka aluksi ajattelimme ujuttaa sen vain jonkin Amsterdam-postauksen sivulauseeseen.
Ennen kuin hyökätään kaikkien Amsterdamissa testaamiemme ravintoloiden kimppuun, niin minulla olisi yksi kysymys. Voiko sitäkin kutsua ravintolavinkiksi, jos vinkkaa paikan, johon ei kannata mennä syömään? Ravintola johon ryntäsimme äärimmäisessä nälässä heti kaupunkiin saavuttuamme ei nimittäin vetänyt vertoja myöhemmin reissun aikana testaamillemme ravintoloille, mutta ymppäsin senkin nyt silti tähän listaan. Tiedättepä sitten myös sen mihin ei kannata mennä.
– Globe Kitchen Brasserie
Nieuwendijk 70
Tämä on se ”ei niin hyvä ravintola kuin muut”, jonka ovesta astelimme sisään nälän kurniessa vatsassa niin vaativasti, ettei aikaa ja energiaa ollut tehdä laajempaa ravintolavertailua, vaan päätimme mennä sisään ensimmäiseen ruokapaikkaan joka vastaan tulee. Ja se oli Globe Kitchen Brasserie.
Ravintolan sisustus on ihan söpö, vaikkakin vähän kulahtanut ja se sana sopiikin kuvailemaan koko ravintolaa hyvin. Globe Kirchen Brasseriessa oli kulahtanut pöytä, kulahtaneet koristeet, kulahtanut valmispohjapizza (jonka täytteet olivat kuitenkin erinomaisen tuoreita) ja vähän kulahtanut tarjoilijakin. Viereisessä pöydässä ruokaili kasa brittibilettäjiä ja tv-ruudussa pauhasi musiikkikanava.
Älä siis mene tänne muuta kuin äärimmäisessä nälässä tai jos budjettisi ei riitä hienompaan ruokailuun. Oluttuopin täällä juo kyllä ihan mielellään.
– Greetje
Peperstraat 23
– Croissanterie Jennifer
Raadhuisstraat 42
Croissanterie Jenniferiinkin tupsahdimme sisään kun aamupalanälkä oli kova ja päätimme mennä ensimmäiseen auki olevaan paikkaan, jossa tarjoillaan aamiaista. Tällä kertaa meillä kävi tuuri, sillä nautimme kahvilassa ihan mielettömän herkullisen aamiaisen, palvelu oli täyden kympin luokkaa ja tunnelma aamiaishetkellä täydellisen ihana.
Minä halusin ehdottomasti maistaa paikallista suolaista pannukakkua juustolla sekä pekonilla ja tykästyinkin kovasti tuohon aamiaislättyyn. Toiseksi aamiaisannokseksi otimme tutun english breakfastin, josta taasen Henkka piti enemmän. Ruokajuomaksi tuorepuristettua appelsiinimehua ja isot kahvit. Eipä voisi paremmin päivää aloittaa.
Kannattaa muuten piipahtaa sisään myöhemminkin päivällä, sillä kahvilan vitriinissä oli herkullisen näköisiä leivonnaisia. Jäätelöäkin oli tarjolla ja kylmäkaapit täynnä virvoitusjuomia, joten janoisenakin tänne voi piipahtaa. Listalla oli myös edullisia keittoja, salaatteja ja muita annoksia, joten miksipä tänne ei voisi tulla myös lounaalle. Ihana paikka, tykkäsimme!
– La Madoninna
Rembrandtplein 10
La Madoninnaan tupsahdimme hieman vahingossa kun heiluimme Rembrandtpleinillä ja viinihammasta alkoi kolottaa. Katselimme rivissä olevia ravintoloita ja valkkasimme italialaisen, sillä arvelimme sieltä saatavan hyvää viiniä. Ja oikeassa olimme, lasillinen talon viiniä oli oikein maukasta ja terassi viihtyisä.
Nautiskellessamme viinilasillisistamme katselimme viereisiin pöytiin ja ihastelimme herkullisen näköisiä ruoka-annoksia. Tännehän voisi tulla syömään huomenna lounaan! Ja niin myös teimme, istahdimme heti seuraavana päivänä terassin pöytään ja pian ystävällinen tarjoilija kysyi, haluaisimmeko vaihtaa paikkaa isompaan paremmasssa kohdassa olevaan pöytään, kun sellainen vapautui juuri. Tottahan toki me haluamme, olipa ystävällistä kysyä.
Nälkäiset maailmanmatkaajat ottivat alkuruoaksi talon antipastolautasen ja sen kaveriksi kasan valkosipulileipää. Pääruoaksi otimme pastaa, joista etenkin simppeli juustoa, valkosipulia ja chiliä sisältänyt spaghettiannos vei kielen mennessään. Nam, ihan parasta! Lounas huuhdottiin alas sillä samaisella talon punaviinillä jota maistoimme jo eilen ja jälkkäriksi tilasimme kahvit, jotta saimme pitkitettyä ihanaa terassihetkeä vielä hieman.
– In De Waag
Nieuwmarkt 4
– The Mexican
Damstraat 10
Damsrtaat 36
The Mexican -ravintoloita löytyy saman kadun varrelta peräti kaksin kappalein. Me astelimme sisään Damstraat 10:ssä sijaitsevaan ravintolaan jälleen kerran kovassa nälässä. Etsiskelimme aamiaispaikkaa ja nähtyämme sanat ”Mexican breakfast” aloimme miettiä mitäköhän meksikolaiset mahtavat syödä aamiaiseksi. Emme tienneet vastausta, joten päätimme mennä katsomaan mitä ravintolan meksikolaisella aamiaislautasella möllöttää.
Saimme eteemme annokset, jotka muistuttivat hieman english breakfastia, mutta jossa osa herkuista oli korvattu meksikolaisilla ruoilla. Oli tortillaa, papuja, jalapenoa, quacamolea ja creme fraichea, mutta oli myös tavallista paistettua kananmunaa ja paahtoleipää. Leipien alla köllöttää tulinen makkara.
Sisustus ravintolassa on hauskan värikäs ja paikkaa voisi suosia aamiaiskahvilan sijaan kaveriporukan aloittelupaikaksi. Vähän meksikolaista snackia eteen ja drinksua pöytään. Taustalla soi eksoottiset rytmit ja yläkerrassa on lisää tilaa, jos alakerta näyttää liian täydeltä.
– Van Zuylen
Torensteeg 4-8
Van Zuyelin terassilla nautimme annoksen bitter balleneita ja punaviiniä matalasta jalattomasta lasista. Syy matalalle lasille selvisi kun laskimme viinin pöydälle. Pyöreän kivisillan päälle rakennetun terassin pöydät ovat niin vinossa, että jalallinen lasi kaatuisi syliin alta aikayksikön. Terassin vieressä möllöttää myös hilpeyttä herättänyt Multatuli -patsas.
– Ristorante Pizzeria Doria
Damstraat 3
Hotel Dorian yhteydessä sijaitseva Ristorante Pizzeria Doria pelasti juustonhimoisen Martinan raivokohtaukselta, sillä täältä löytyi vihdoin kovasti etsimämme juustotarjotin. Viehättävän ravintolan pöydässä olisi viihtynyt mielellään pidempäänkin, mutta meillä alkoi olla jo kiire lentokentälle, joten vetäisimme nopeasti juustot ja insalata capresen naamaan ennen kotimatkalle rientämistä.
Ravintola onnistui vakuuttamaan maukkaalla viinillään, herkullisilla juustoillaan, ystävällisellä palvelullaan ja kauniilla sisustuksellaan, joten uskallamme suositella tätä näinkin pienen kokemuksen perusteella. Naapuripöytiin kannetut annokset näyttivät myös herkullisilta, ja seuraavalla Amsterdamin reissulla muistan ehdottomasti Dorian jos mieleni tekee hyvää italialaista ruokaa.
Amsterdam on katukojujen ja terassipurtavien luvattu kaupunki jo pelkästään suussasulavien hollantilaisten ranskalaisten perunoiden takia, joita kannattaa ehdottomasti napata mukaan ja maistaa, vaikka aikaa ei olisi mihinkään muuhun. Kapungin katujen varrelta löytyvistä kojuista saa myös perinteisiä hodareita sekä niiden hollantilaisia serkkuja sillileipiä. On myös erilaisia pannukakkuja, juustoja ja muuta pientä suolaista, puhumattakaan ihanista stroopwafeleista eli vohvelikekseistä. Mmmm, todellinen herkuttelijan taivas siis.
Minulla oli matkallamme mukana jopa lista eri ruoista, joita halusin Amsterdamissa maistaa. Kaikki kohdat tuli ruksittua, vaikka juustojen löytymisen kanssa meinasikin tulla kiire ja hätä. Kas tässä vinkkejä siitä, mitä Amsterdamin reissulla kannattaa maistaa:
– Ne ranskalaiset. Näistä olen jauhanut jo niin paljon, että luulisi tulleen kaikille selväksi, ettei maan päältä löydy yhtä hyviä ranskalaisia perunoita kuin mitä hollannista löytyy. Okei, belgiasta saa ehkä näitä samoja, joten sekin lasketaan. Ranskalaiskioskeja on pitkin kaupunkia ja lisukkeeksi kannattaa valita majoneesi. Me nautimme oman jättitörppömme Dam-aukiolla ja tuo hetki oli yksi parhaista koko reissulla. Käsittämätöntä miten onnelliseksi yhdet ranskalaiset voi ihmisen tehdä.
– Katukojuista saa myös herring sandwichia eli sillivoileipää, jota kalan ystävien kannattaa ehdottomasti maistaa. Leivän välistä löytyy ihanan tuoretta silliä, sipulia ja suolakurkkua. Ja muuta ei sitten tarvitakaan. Sillä aikaa kun minä herkuttelin sillileivälläni, nappasi Henkka viereisestä kojusta tavallisen hodarin kaikilla mausteilla. Kysyin ihmetellen, että eikö hän muka tykkää sillistä? Sain vastaukseksi epäilevän tuijotuksen kädessäni komeilevaan sillileipään ja sanat ”Tykkään, mutta en sentään ihan noin paljon!”.
– Hollanti on iso juustomaa ja paikallisia juustoja myydään pitkin kaupunkia. Jos haluaa herkutella juustonsa paikan päällä eikä roudata niitä kotiin, saa joistain kuppiloista tilattua juustovalikoiman vaikkapa punaviinilasillisen kaveriksi. Ymmärsin ennen reissua, että juustoja saisi melkein joka paikasta, mutta jouduimme toteamaan, ettei asia ollut ihan niin. Leidsepleinin kuppiloista näytti ainakin saavan tilattua juustolautasen, joten juustonhimoisen kannattaa suunnata ensiksi sinne.
– Kuppiloista saa myös hauskoja rapsakoita palleroita nimeltään bitter ballen. Rapeapintaiset pallot kätkevät sisäänsä hauskan makuista lihaa ja ne kuuluu dipata tiukkaan sinappidippiin. Me tykästyimme näihin kovasti. Suosittelen juomaksi olutta (maista vaikka paikallista Amstelia) ja pientä kärsivällisyyttä palleroiden syömisen kanssa, ne ovat nimittäin sisältä aika kuumia ja hätäinen polttaa helposti suunsa.
– Joka kulmalla mainostetaan myös hollantilaisia pannukakkuja, joista on saatavilla sekä suolaisia että makeita versioita. Me söimme aamupalaksi suolaisen pannukakun juustolla ja pekonilla, ja täytyy myöntää että jäin kaipaamaan tuota lättyä kovasti. Osaisinkohan tehdä vastaavanlaisen itse? Täytyy kokeilla. Makeita pannukakkuja emme tulleet syöneeksi, mutta olen varma että nekin olisivat sulaneet suussa.
– Makeannälkään voi napata myös ihanan stroopwafelin eli karamellitäytteisen vohvelikeksin. Keksi näyttää ehkä hieman tylsältä ja siltä, ettei se voi olla kovin hyvää, mutta odotas vaan kun haukkaat ensimmäisen palan. Ulkonäkö todellakin pettää ja näihin jää pahasti koukkuun. Kahvin kylkeen saa aina jotain pientä makeaa, ja muutamassa paikassa se pieni makea oli miniversio stroopwafelista. Saatoin olla aika iloinen kun Henkka antoi minulle omansa. Martina <3 Stroopwafel.
Nieuwmarktin aukion laidalla sijaitsee Amsterdamin vanhin ei-uskonnollinen rakennus. Linnamainen Waag on ollut aikoinaan osa Amsterdamin kaupunginmuuria. Se on ollut yksi kolmesta kaupunkiin johtavasta pääportista ja se tunnettiin tuolloin nimellä St. Anthonyn portti. Rakennus on toiminut aikojen saatossa myös muun muassa paloasemana, museona ja onpa sen tornien välissä ollut joskus myös giljotiini, jolla on mestattu roistoja rakennuksen edustalle kerääntyneen väkijoukon silmien edessä. Kiva.
Tässä historiaa henkivässä rakennuksessa nautimme Amsterdamin matkamme toisen illallisen. In De Waag -ravintola on valaistu 300 kynttilällä, sisustus on upean vanhahtava ja linnamainen tunnelma jatkuu sisälle asti. Reissumme aikana rakennus oli remontissa, joten osa sen upeasta ulkosivusta oli verhottu ja ruokailutilamme nurkassa humisi ruma väliaikainen ilmastointilaite. Emme antaneet epäkohtien kuitenkaan häiritä, sillä remonttihan tietää vain sitä, että vanhasta rakennuksesta pidetään hyvää huolta ja pian se on taas entistä ehompi. Kunhan eivät palauta sitä giljotiinia talon eteen..
Valitsimme ravintolan lähinnä sen upean ulkomuodon takia, joten odotukset ruokaa kohtaan eivät olleet mitenkään älyttömän korkealla, etenkin kun Greetjessä edellisenä päivänä nauttimamme illallinen oli ollut niin mainio. Siitä olisi vaikeampi pistää paremmaksi, mutta yllätykseksemme In De Waag pisti hyvin kampoihin Greetjelle ruoankin osalta. Saimme siis yllättyä positiivisesti ruoan suhteen eikä tunnelmaankaan tarvinnut pettyä. Upea linnamainen ravintola lukuisine kynttilöineen oli ihanan rauhaisa miljöö mukavan lomapäivän päätteeksi nautitulle kolmen ruokalajin illalliselle.
Alkuruoaksi otimme lohta ja kuningasrapua. Saaristolaisleivän päällä köllöttelevä lohi oli tuoreudessaan ihan mielettömän pehmeää ja minä mätifanina innostuin kovasti pienistä punaisista palleroista, joita oli ripoteltu annoksen päälle. Myös rapuannos oli maukas, mutta lohi oli vielä parempaa. Ottakaa siis lohta kaverit, mikäli löydätte tienne joskus In De Waagiin.
Alkupalaleipä ei ollut itsessään mitenkään ihmeellistä, mutta sen kanssa tarjoiltu oliiviöljy oli kenties parasta koskaan maistamaani. Vihertävään öljyyn kelpasi todellakin dippailla leipäpalaa ja vaikka ihan sormiaankin. Slurps. Päätin että aion metsästää kotiinkin jonkun tosi hyvän oliiviöljyn. Onko ehdotuksia? Osaisiko joku nimetä maailman parhaan suomalaisesta ruokakaupasta löytyvän oliiviöljyn?
Pääruoaksi otimme lampaanpotkaa sekä toiseksi annokseksi Black Angus -pihviä bearnaisekastikkeella. Pihvi vei näistä kahdesta hieman pidemmän korren, sillä bearnaisekastike toimii aina ja nuo pekoniin käärityt pavut olivat tosi hyviä.
Ruokajuomaksi otimme kunkin annoksen suositusviinin. Miestarjoilijamme oli aivan loistavan luonteva tapaus, mutta illallisen ainoa miinus tulee naispuolisesta tarjoilijasta, joka oli välillä aivan hukassa. Ystävällisesti hänkin kuitenkin palveli meitä parhaansa mukaan ja selvitteli mokiansa kokeneempien tarjoilijoiden avulla. Veikkaan että hän oli joko harjoittelija tai vasta ekoja kertoja töissä tässä ravintolassa, sillä kokemuksen puute loisti aika vahvasti hänen toiminnastaan. Yritteliäs asenne on kuitenkin tärkeintä ja sitä tytöltä löytyi, joten ajan myötä hänestäkin tulee varmasti oikein kelpo tarjoilija.
Jälkiruokalistalla oli toinen toistaan houkuttelevamman kuuloisia annoksia ja jouduimme pähkäilemään hieman pidempään mitkä kaksi annosta valitsemme. Valitsimme lopulta pina colada -nimisen annoksen sekä vadelmaisen mille-feuillen. Ihan nappivalintoja molemmat! Etenkin karamellisoitua ananasta, kookosta ja rommikastiketta sisältävä pina colada oli ihan törkeän hyvää ja annnos oli vihreine lehtineen tosi veikeän näköinenkin. Mille-feuillen valkosuklaamousse ja vadelma oli sopivan raikas makupari tuhdin illallisen päätteeksi ja olimmekin oikein tyytyväisiä jälkiruokavalintoihimme. Täydellinen päätös ihanalle illalliselle.
Laskun loppusummakaan ei päätä huimannut, joten älkää antako ravintolan arvokkaan ulkokuoren hämätä. In De Waagissa on oikein sopuisat hinnat, joten et tarvitse miljoonabudjettia nauttiaksesi illallisen tunnelmallisessa keskiaikaisessa linnassa. Niin, vaikkei tämä virallisesti linna ollutkaan, niin siltä se kuitenkin näytti ja tuntui. Tunsin itseni arvokkaaksi linnanneidoksi lipuessani ravintolan portaita alas maksimekon helmat hulmuten. Ihana paikka!
