Viskitasting maan alla Edinburghissa

“Katsopas tätä!”. Olimme ostamassa kahvimaitoa Edinburghissa kun Jennan silmät osuivat pöydällä olevaan esitteeseen. Viskitasting maan alla vanhassa vankilarakennuksessa. Mennään tänne!

Edullisin tasting pitää sisällään 4 maistiaista ja on esitteen mukaan täydellinen johdanto aloittelijoille skottiviskien maailmaan. Tarjolla olisi ollut kaksi vähän spessumpaakin tastingia kokeneemmille viskiharrastajille, mutta meidän valinta oli helppo aloittelijoiden tasting.

Tungin esitteen laukkuun yhdessä kahvimaidon kanssa kaivaakseni molemmat esiin seuraavana aamuna. Varasimme tastingin netissä samalle illalle ja saimme idioottivarmat ohjeet, joiden avulla olimme kuin olimmekin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jopa etuajassa, innokkaina siellä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Istuimme hostelin aulassa tastingin alkamista odotellen. Katselimme ympärillemme ja totesimme että kukaan täällä ei näytä siltä että olisi tulossa tastingiin. Apua, olemmeko ainoat osallistujat! Alkoi jännittää. Pitääkö meidän osata keskustella viskistä asiantuntevasti vieraalla kielellä. Ei kai. Me ollaan aloittelijoita ja tuppisuu-suomalaisia eikä meidän tarvitse esittää muuta. Eihän?

Viimein herrasmies huuteli ovella onko tastingiin tulijoita ja totesimme pelkomme osuneen oikeaan. Olimme illan ainoat osallistujat. Lähdimme kulkemaan miehen perässä portaita pitkin kohti aavemaisen hämäriä käytäviä ja onkaloita. Jännää! Ja siistiä!

Istahdimme pöydän ääreen ja odotimme mitä tuleman pitää. Esittelykierros! Jee! Kerroimme etunimemme ja that’s it. Hyvä tytöt. Hyvin te vedätte. No ei vaan, saimme me suumme auki ja kerroimme pahoitellen vetäjällemme olevamme hiljaisia suomalaisia. Se ei tuntunut haittaavan.

Seuraava tunti kului mukavasti Skotlannin viskialueisiin tutustuessa. Oppaamme kertoi meille mielenkiintoisia tarinoita ja maistatti alueiden helpoimpia viskejä. Jännitys kaikkosi ja nautimme elämyksestä.

Opimme myös paljon uutta viskinmaistelusta. Nyt tiedämme miten vesilasi, pipetti ja kahvipavut kuuluvat siihen (tiedätkö sinä muuten?), miksi viskilasia kallistellaan ja miten viskiä ihan käytännössä maistetaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Katselin kiinnostuneena viskiä vihaavan Jennan reaktioita tastingin aikana. Hän oli jännittänyt etukäteen saako lainkaan juotua viskiä ja mitä jos tulee oksennusreaktio. Ne olivat turhia pelkoja. Pian huomasin että Jenna oli tyhjentänyt lasinsa ennen minua ja kehui viskin makua tyytyväisenä. Mitä täällä tapahtuu!? Kuka on tämä viskimies ja mitä hän on tehnyt Jennalle!

Viski nousi, yllätys yllätys, päähän ja pian löysimme itsemme kapealta kadulta punaposkisina kiittelemässä vuolaasti tastingin vetäjää. Hän neuvoi meille suunnan, josta pääsemme takaisin hostelin eteen harhautettuaan meidät ulos sivuovesta ja sinnehän me sitten lähdimme kipittämään suorastaan innostuneina. Olipa kiva kokemus, onneksi mentiin!

Elämys oli täysin hintansa arvoinen ja suosittelen sitä jopa Jennan kaltaisille viskin vihaajille. Kuvaus lienee tosin vanhentunut, sillä sain ihmetyksekseni kuulla reissun aikana vielä uudestaankin Jennan suusta sanat “viski” ja “hyvää” samassa lauseessa.

Kenet sinä käännyttäisit viskin ystäväksi? Itsesi vai kenties jonkun tuttavasi?

Tästä The Lost Close viskitastingien sivuille.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin torstai, 16 helmikuun, 2023 at 12:42

    Jaa, varmaan sitä pitäisi käännyttää viskin ystäväksi ihan itseni. Tuollainen kokemus kiinnostaisi itseäni kovasti, mutta viskistä en erityisemmin kyllä pidä. Varmasti Edinburghiin matkustaessani joninlainen tasting varmasti tulisi kokeiltua joka tapauksessa.

    • Reply Martina torstai, 16 helmikuun, 2023 at 20:26

      Ei Jennakaan pitänyt viskistä, mutta nyt pitää. Vaikka muuta väittäisikin. On tämä sellainen elämys, että on se kiva kokea, vaikkei varsinaisesti viskin ystävä olisikaan.

    Leave a Reply