Elämysmatkailu,  Kotimaa,  Rautjärvi

Naisten hemmotteluviikonloppu Rautjärvellä

Kaupallinen yhteistyö Hugon Huvilat

Hugon huvilat ja savusaunat näkyvät jo kaukaa Rautjärven toiselta puolelta rantaviivaa mukailevalta tieltä, jota pitkin ajamme kohti naisten mökkiviikonloppua. “Mennäänkö me tuonne!”, hihkumme kun katsomme hämärtyvässä illassa loistavia lukuisia tunnelmavaloja, joiden seasta erotamme mökki- ja saunarakennuksia.

Mentiinhän me. Hugon huvilat ja savusaunat sijaitsevat tosiaan hiljaisen Rautjärven rannalla 30 km Imatralta ja 300 km Helsingistä. Meiltä Järvenpäästä Rautjärvelle ajaa hieman yli 3 tuntia sikäli, mikäli ei pysähdy kauppaan 1,5 tunniksi ja vietä kovin pitkiä lounastaukoja matkan varrella. Sopiva etäisyys siis parin yön reissujakin ajatellen, vaikka tokihan täällä pidempäänkin viihtyisi.

Ilta Hugo-mökin rauhassa

Ajamme Hugo-mökin pihaan ja onnittelemme itseämme siitä, että löysimme perille eksymättä. Se ei ole nimittäin minun suuntavaistoni tuntien mikään itsestäänselvyys, mutta nyt oli niin hyvät opasteet, että edes minä en voinut johdattaa meitä harhaan.

Kannamme kamamme sisään ja ihastelemme mökin tunnelmaa ja tilavuutta. Täällä mahtuisi temmeltämään hieman isommallakin porukalla ja vaikka lastenkin kanssa. Irtiotto naisten kesken on kuitenkin se, mitä kaipaan nyt eniten.

Haukkaamme välipalaksi Penttilän Tilan Pullukkaa, eli täytettyä perunarieskaa, ennen kun alamme puuhata iltaruokaa. Keittiön varustelutaso on mökiksi erinomainen ja kehumme sitä pitkin viikonloppua. Kaikkea löytyy mitä kaipaammekin ja astioita on runsaasti jopa seuraavan illan tortillahommiin, joihin tarvitaan jos jonkinlaista kippoa ja kulhoa.

Ensimmäinen iltamme Rautjärvellä kuluu oman mökin rauhasta nauttien. Syömme, pelaamme lautapelejä ja juttelemme kunnes silmä alkaa painaa ja siirrymme unten maille odottamaan seuraavaa päivää.

Rautjärven kirkon raunioilla

Aura-auto ajaa ohitsemme, kun tallustamme Miettiläntietä pitkin kohti Rautjärven kirkkoa – tai sitä mitä siitä on joulupäivän tuhopolton jälkeen jäljellä. Sää on loskainen ja valkoisen pilvipeiton täyttämältä taivaalta sataa jotain epämääräistä. Ei ole kuitenkaan kylmä. Päinvastoin pieni hiki nousee pintaan ylämäessä, kun reippailemme menemään.

Kirkon rauniot on surullinen näky. Tästä se paikallinen erakkomies varmaan ajoi kirkolle ajatuksenaan polttaa koko höskä ja sen sisällä jumalanpalveluksessa olevat ihmiset. Kamalaa. Onneksi hötäkässä kuoli vain tuhotyön tekijä, mutta kyllä raunioiden katsominen saa silti mietteliääksi.

Skumppaa kuksasta

Luontoretkiini kuuluu olennaisena osana skumppaa kuksasta -hetki ja niinpä olemme raahanneet tännekin mukaan pullon kuohuvaa ja kuksat. Pysähdymme tien varteen poksauttamaan pullon auki ja maistelemme miltä skumppa maistuu kuksasta.

Yhdestä kuksasta kuohuviini maistuu oudon suolaiselta, toisesta vähän puulta ja muovisesta kuksasta aika normaalilta. On niitä ollut idyllisempiäkin skumppaa kuksasta -tuokioita kuin tämä maantien tuntumassa loskassa näpit jäässä vietetty, mutta tulipa jaettua tämäkin elämys naisporukkamme kesken. Olkaa hyvät vaan ja tervetuloa uudestaankin!

Karjalanpiirakkapaja

Kun olemme viettäneet pienen välikooman mökillä ja syöneet kunkin nälkätilanteen mukaan joko välipalaa tai tukevamman lounaan, otamme suunnan kohti viereistä Hilda-mökkiä. Sen hahmo näkyy juuri ja juuri Hugo-mökin etupihalta.

Perillä meitä odottaa Creative Kaikun iloinen kaksikko ja pöytään valmiiksi esiin laitetut pulikat sekä muut tykötarpeet karjalanpiirakoiden leipomista varten. Taikinakin on tehty valmiiksi, joten pääsemme heti kaulimis- ja rypyttämishommiin.

En tiedä olemmeko luonnonlahjakkuuksia, ovatko opastajamme supertaitavia opettajia vai onko karjalanpiirakoiden teko vaan niin helppoa, että saamme oikein kelvollisia tekeleitä aikaiseksi. Olen ajatellut etenkin rypyttämisen olevan tosi vaikeaa, mutta ei se olekaan. 

Vaikka lopputulos olisi vähän ruma niin makuhan on tärkeintä. Pääsemme onneksi testaamaan senkin haukkaamalla munavoilla viimeisteltyjä uunituoreita piirakoita heti kun ne ovat jäähtyneet sen verran, ettei suu pala. Taivaallista! Syömme pari karjalanpiirakkaa per naama ja saamme loput mukaamme mökkiin. Voin kertoa, että maistuivat ihanilta seuraavana aamunakin.

Savusauna, palju ja avanto

Reissun kohokohta koittaa lauantai-iltana, kun suuntaamme pimenevässä illassa kohti savusaunoja, paljua ja avantoa. Edellisenä iltana olisi ollut naisten avoin saunavuoro, mutta meille maistui silloin paremmin työviikosta palautuminen oman mökin rauhassa. Nyt otamme kuitenkin ilon irti saunatonttu-Heikin meille järjestämästä hemmotteluhetkestä.

Uniikit käsinvuolluista hirsistä tehdyt savusaunat ja koko pihapiiri on valaistu ihanilla tunnelmavaloilla, joille luminen maisema luo talvisen taustan. Nautimme vuorotellen savusaunan lempeistä löylyistä, paljun lämmöstä ja suurin osa käy pari kertaa avannossakin. Jos ei nyt jää aiemmin viikolla crossfitkisoista kehoon kerätyt kolotukset Rautjärvelle niin on ihme.

Viikonlopun irtiotto naisporukalla Rautjärven rauhassa on juuri niin rentouttava kuin olin toivonutkin. Pieni elämysmatkailija minussa hihkui innosta, kun pääsimme testaamaan sekä uniikit savusaunat että karjalanpiirakkapajan. 

Muilta osin olimme onnistuneet laatimaan sopivan rennon ja riittävän hidastempoisen ohjelman mökkiviikonlopulle. Ehdimme lojua sohvilla ja heräillä rauhassa uuteen aamuun, mutta kaltaiseni levoton sielu sai riittävästi myös virikkeitä ja tekemistä, jottei aivan tylsistynyt.

Pohdimme porukalla miten kiva elämys Hugon huvilat ja savusaunat ovat nimenomaan naisporukoille, mutta miksei myös työporukoiden virkistyskäyttöön ja perhematkalle. Polttareihinkin paikka sopisi erinomaisesti. Kuinka ihanan morsiussaunan savusaunamiljöössä saisikaan aikaiseksi!

9 kommenttia

    • Martina

      Kiva kuulla että lähdette tutustumaan Rautjärveen. Kuulisin sitten mielelläni kokemuksistanne! Käy huikkaamassa kun niitä on jossain katsottavissa jos en muuten huomaa. 🙂 Savusanoissa on ihan omanlaisensa tunnelma. Jos jonnekin jäi ikävä, niin Hugon savusaunaan, vaikka toki mökkikin oli aivan ihana.

      • Jenni | Boarding Time

        Voi että, olispa kiva oppia tekemään ”oikeita” karjalanpiirakoita. Äitin suku on Karjalasta kotoisin ja näitä on kyllä saanut nuorempana nauttia, nyt tekijät jo siirtynyt muille leivontaulottuvuuksille.
        Ja hei mikään ei todellakaan voita talviuintia ja avantoa, kamalaa mutta ihanaa. Se olotila jälkeenpäin! ❤️
        Teillä vaikuttaa olleen ohjelman ja puitteiden suhteen täydellinen hemmotteluviikonloppu.

        • Martina

          Karjalanpiirakkapaja oli ihana! Munkin suvun kovimmat karjalanpiirakkamestarit ovat jo muilla leivontaulottuvuuksilla, mutta on hienoa miten perinnettä pidetään yllä tällaisilla tempauksilla. Saimme vielä reseptin mukaamme, jotta onnistumme kotonakin.

          Ja jep, kylmään veteen pulahtaminen (mun kohdalla ei puhuta vielä uinnista) on kamalan ihanaa. Se tuntuu jo ajatuksena ihan hirveältä, mutta kun on kerran kokenut jälkifiiliksen haluaa sitä lisää. Nytkin me mentiin avantoon vielä toistamiseen, sillä olo sen jälkeen on ihan paras.

          Munkin mielestä tämä oli harvinaisen onnistunut hemmotteluviikonloppu. Kiva jos se välittyi sinullekin. 🙂

  • Stacy Siivonen

    Koska olen melkoinen Karjala-harrastaja, minulta pitäisi sujua šipanniekan vääntö tuosta vain, mutta niistä tuli kyllä melkoisen kökköjä. Olisikohan vika ollut taikinassa, reseptissä vaiko minussa. No, ne ovat kuitenkin kiistatonta kulttuuriperintöä toisin kuin moni muu asia. Nautiskelin perunapiirakoita Matkamessuilla sellaisen tekemänä, joka niitä oikeasti osaa.
    Avannossa olen jo käynyt tänä vuonna ja sehän on ihan hirveää, mutta samaan extremeen se menee kuin kaikki muukin extreme-urheilu, jota tietysti harrastan myös.
    Rautjärven kirkon palo herätti paljon tunteita, olihan se nätti kirkko. En osaa sanoa mitään. Sytyttäjä saattoi olla vaikka seksuaalisesti hyväksikäytetty kirkossa ja halunnut kostaa kärsimyksensä kaikille. Ikävä vain, että nätti kirkko palaa, kun olisi noita rumempiakin.

    • Martina

      Totta muuten, taikinalla ja riisimössölläkin lienee merkityksensä piirakoiden onnistumiseen. Tämä taikina oli helposti käsiteltävissä, vaikka muuten en olekaan erityisen taitava tai tarkka leipuri. Mottoni on ennemminkin ”sinne päin ja tärkeintä että on hyvän makuista” kuin että piipertäisin millintarkkoja taideteoksia. Onneksi saimme reseptin mukaamme niin voin kokeilla uudestaankin samanlaisella taikinalla.
      Avanto on ajatuksena ihan hirveä ja hirveä myös kun kylmään veteen ottaa ensikosketuksen. Jälkitunne on kuitenkin niin ihana että niin vaan mekin menimme avantoon vielä toistamiseen. Extremeksi laskettavissa tosiaan minunkin mielestäni.
      Olisi mielenkiintoista kuulla Rautjärven kirkon sytyttäjän tarina ja motiivi teon takana. Sikäli mikäli sitä koskaan saadaan selville. Kirkko oli kyllä kaunis.