Marraskuuhun pitäisi saada jotain piristystä. Muutaman päivän irtiotto jossain kivassa kaupunkikohteessa. Paistaakohan missään lähistöllä lämmin aurinko? Ei varmaan, joten mitäs jos sen sijaan maksimoisimme kurjuuden ja etsisimme Euroopasta mahdollisimman synkän kohteen.

Siitä se ajatus sitten lähti ja pian varasimme lennot linnojen, hautausmaiden ja kummitusten synkkään Edinburghiin. Lyhyt suora lento, kiinnostava skottikulttuuri, pubitunnelma ja viski houkuttelivat ja pian löysimme itsemme Jennan kanssa Edinburghista. Kaupunki oli hyvin pitkälti juuri sitä mitä odotimmekin, mutta teimme myös yllättäviä huomioita.

Tässä ensinälkään 9 havaintoamme Edinburghista. Kerromme myöhemmin vielä ainakin gluteenittomasta Edinburghista, pubeista, kummituksista, viskistä ja annamme vinkin majapaikkaan, joka oli todellinen löytö.

9 havaintoa Edinburghista

1. Skottiaksentti

Olimme jännittäneet etukäteen ymmärrämmekö lainkaan mitä paikalliset meille käsittämättömällä aksentillaan puhuvat – ja toisaalta ymmärtävätkö he meidän rallienglantia. Pelko oli turha, sillä ymmärsimme skottien kanssa toisiamme hyvin, vaikka alku ei ollutkaan kovin lupaava.

Menimme erääseen pubiin pari tuntia saapumisemme jälkeen. Teimme yksinkertaisen tilauksen, emmekä meinanneet saada sitäkään maaliin. Emme ymmärtäneet mitä tarjoilija meille puhui. Pyysimme toistamaan ja pahoittelimme. Hän kertoi sen johtuvan aksentistaan ja me tietysti pelkäsimme, että tätä tämä nyt on koko reissun ajan. Mutta ei, hän olikin vain erittäin paksua skottiaksenttia puhuva poikkeus ja hauska kokemus sinällään.

2. Ystävälliset ja hillityt ihmiset

Yksi asia mihin kiinnitimme heti huomiota, oli ihmisten ystävällisyys. Kadulla jyrkissä portaissa vastaantuleva nainen tsemppasi meitä kun raahauduimme matkalaukkujemme kanssa ylöspäin eikä kukaan vaikuttanut missään vihaiselta, tai edes huonotuuliselta.

Ystävällisiä sanoja ja eleitä ilmaantui tuon tuosta, mutta silti tuntui kuin olisimme sukulaiskansan kanssa tekemisissä. Kukaan ei tullut iholle, ollut liian äänekäs tai tuppautunut juttusille “turhaan”. Edinburghissa saa kulkea rauhassa, pitää oman tilan ympärillään ja silti on tunne, että kaikki ovat ystävällisiä.

3. Loputtomat portaat

Sitä ei voinut olla huomaamatta varsinkaan kun majoituksemme sijaitsi “kuopassa” aivan Waverleyn juna-aseman vieressä. Joka suuntaan tuntui lähtevän ylämäki tai portaat. Jopa huoneeseemme sai kiivetä useita portaita pitkin, sillä hissiä ei ollut.

Etenkin vanhakaupunki tuntui olevan täynnä pitkiä portaita, joita kiivetessä sain kovaan treeniin tottuneet kinttunikin helliksi. Kadutkin olivat yhtä ylä- tai alamäkeä, riippuen mihin suuntaan oli matkalla. En suosittele jos liikkuminen tuottaa vaikeuksia. Tosin julkiset toimivat ilmeisen näppärästi, samoin taksi ja uber.

4. Helposti haltuun otettava kaupunki

Portaista huolimatta Edinburghin keskeisimmät osat on helppo ottaa haltuun kävellen. Vanhakaupunki on viehättävä ja ikiaikaisten katujen tunnelmaa aistiessa ei edes huomaa kiipeävänsä taas yksiä portaita tai mäkeä. Uudella puolella on tasaisempaa ja muutamassa päivässä ehtii hyvin kiertää jalan kaikki kiinnostavimmat kolkat.

5. Siistit vessat

Edinburghissa vessat ovat huomattavan siistit. Siihen ei voinut olla kiinnittämättä huomiota. Nyt ei oltu Välimeren maiden istuinrenkaattomissa vessoissa, joista uupuu paperi ja toimiva lukko. Edinburghissa jopa muutoin hieman kulahtaneen pubin vessa on silmiinpistävän siisti, sisustettu ja hyväntuoksuinen.

6. Arvaamaton Iso-Britannian sää

Olimme odottaneet sateista, synkkää ja tuulista säätä. Perinteistä brittisadetta potenssiin kymmenen, olimmehan Skotlannissa marraskuussa. Vaan ei, perillä meitä odotti lähes pilvetön taivas ja yllättävä lämpö. Ei nyt mikään helle tietenkään, mutta ei ankara luontoa ja ihmistä kurittava ilmastokaan.

Toki tilanne eli ja kahtena päivänä satoi, välillä ihan reilustikin. Kun tuuli, alkoivat olosuhteet muistuttaa sitä mitä odotimmekin. Mutta se oli silti vain alle puolet ajasta. Viimeisenä päivänä oli taas aurinkoista enkä muista että olisin missään vaiheessa varsinaisesti palellut.

Toki pitkä vedenkestävä hupullinen takki, vedenpitävät kengät ja sateenvarjo auttoivat sopeutumaan sateisiin olosuhteisiin, mutta sää oli silti parempi kuin ajattelimme. Toisaalta sade oli odotettua, jopa toivottua, ja muistan miten totesimme useaan kertaan että ei muuten haittaa yhtään että sataa. Hautausmaavierailulla sateenvarjoon ropisevat pisarat loivat sopivaa tunnelmaa, samoin ylhäällä linnalla synkkää ja harmaata Edinburghia katsellessa. Ja ainahan voi mennä pubiin säältä suojaan.

7. Rauhallinen kaupunki

Marraskuun puolivälin tienoilla Edinburghissa oli mukavan väljää. Vasta viikonloppuna alkoi näkyä enemmän muita turisteja, mutta mahduimme silti ravintoloihin ilman pöytävarausta ja täpötäyteen pikkupubiinkin mahtuu aina vielä pari ihmistä johonkin nurkkaan nököttämään.

Muutaman kerran pöytävaraus olisi ollut paikallaan, sillä tarjoilijoiden eleistä huomasi että täyttä on, mutta he onnistuivat silti loihtimaan meille pöydän jostakin. Siinäkin näki skottien ystävällisen asenteen. Kyllä meille mahtuu, vaikken nyt heti tiedäkään mihin.

Rauhallisuus näkyi myös siinä, ettei kadulla ollut kertaakaan turvaton olo. Hotellimme sijainti aivan juna-aseman vieressä arvelutti etukäteen juuri turvallisuuden takia, mutta jopa öiset kadut huokuivat rauhallisuutta ja vastaantulevat ihmiset kohteliasta ystävällisyyttä. Ei pelottanut hetkeäkään.

8. Joulutunnelma

Olimme reissussa tosiaan marraskuun puolivälistä alkaen ja pistimme heti merkille miten kaikkialla oli jo paljon joulukoristeita, -valoja ja -kuusia. Joulutoriakin pystytettiin parhaillaan ja joulukauppoja löytyi etenkin Royal Milelta.

Edinburghiin jos jonnekin lämmin joulutunnelma sopii synkkyyden ja arvaamattoman sään vastapariksi. Amarettoglögi maistui ja jouluinen fiilis pääsi hiipimään kuin varkain sadetakin sisään. Sanoisin että marras-/joulukuu saattaa olla jopa paras aika matkustaa Edinburghiin ja kaupunki ehdottomasti suosittelemisen arvoinen joulufiilistelijöille.

9. Yllättävät ruokakokemukset

Iso-Britannian keittiö ei ole kuuluisa kulinaristisista elämyksistään. Varsinkin Skotlannin perinneruoka haggis saa ennakkoluuloja aikaan. Lampaan mahalaukussa paistetut sisäelimet, ihra, sipuli ja mausteet eivät kuulosta herkulta ja pubiruokakin vaikuttaa vain siltä, että sitä syödään koska jotain pitää syödä.

Tokihan me maistoimme haggista ja siinä vasta olikin yllätys numero yksi. Haggis oli aidosti hyvää ja yksi koko reissun parhaista ruoista. Okei, pubiruoat eivät tosiaan tuoneet kovaa vastusta, mutta sen sijaan merenelävät olivat kokemuksemme mukaan erinomaisia. Samoin italialaisravintolan gluteeniton take away -pizza.