Elämysmatkailu,  Tallinna,  Viro,  Yleinen

Yllätysmatka Tallinnaan

Oli heinäkuinen tiistaiaamu. Olin periaatteessa lomalla, mutta valuin silti suoraan sängystä kahvikupin kanssa koneelle tekemään muutaman työhomman, jotka piti saada tehtyä sillä viikolla. Onneksi tein ne heti, sillä päivästä ja oikeastaan koko viikosta tuli ihan erilainen kuin olin ajatellut.

Letitin tyttäremme hiuksia sohvalla kun Henkka kertoi meille, että molemmat lapset pääsevät tänään yökylään. Molemmat? Oli puhe vaan tyttärestä, ihmettelin. “Äitikin lähtee reissuun ja voisi pakata yöpymiskamppeet”, jatkoi Henkka. Jaahas, apua, mitä tapahtuu? Lähtisimme kuulemma ihan viimeistään neljän junalla eikä tarvitse pakata mitään sen kummempaa. Yöpymiskamppeet ja vähän vaihtovaatetta. Nesteitä ei tarvitse eritellä.

Reagoin lopulta yllättävän rauhallisesti, vaikka ainahan se on shokki kun yllätetään, varsinkin kaltaiselleni suunnittelijalle ja aikatauluttajalle. Toisin sanoen: en ole kovin spontaani.

Tämä oli kolmas Henkan minulle järjestämä yllätysmatka. Ensimmäinen vei meidät Riikaan Rammsteinin konserttiin kesällä 2019, toinen oli synttärini juhlimista Lahdessa mm. Rouxin illallisella lokakuussa 2021 ja nyt lähtisimme junalla Helsingin suuntaan. Aivoni alkoivat heti raksuttaa mistä voisi olla kyse. Luulin keksiväni montakin hyvää ajatusta, mutta todellisuudessa olin aivan hakoteillä.

Henkka oli ottanut huomioon treeni-innostukseni ja jätti aikaa sille jos haluan käydä vielä lenkillä tai tekemässä muun treenin. Illan tunneille osallistuminen pitäisi perua. Päätin kuitenkin, että lähdetään treenin sijaan porukalla onnittelemaan äitiäni, jonka synttärikahvit oli suunniteltu seuraavalle aamupäivälle. Silloin en kuulemma olisi vielä kotona, joten mennään nyt.

Pakkaaminen sujui yllättävän nopeasti ja reissuvaatteetkin valikoitui rutiinilla. Otin mukavia luottovaatteitani ja heitin laukkuun vähän ekstraakin. Onneksi heitin, sillä melkein kaikki tuli käyttöön. Reissu olikin nimittäin pidempi kuin mitä minulle aluksi uskoteltiin.

Kuulin että kannattaa ottaa ainakin jotain kevyempää hellevaatetta ja myös pitkähihaisempaa ja -lahkeisempaa. Valitsin ylleni yhden kesämekon, laukkuun toisen hieman lämpimämmän mekon ja pakkasin myös yhden housuasun sekä takin. Matkakosmetiikat, lääkkeet ja meikit on melkein aina jo lähes valmiiksi pakattuna, joten sekin hoitui nopeasti. Jos jotain jää niin periltä voi ostaa.

Kun saavuimme Helsinkiin Henkka vei minut Stockmannille. Mitä ihmettä me täällä teemme? Oletin että suuntaamme hotelliin tai ehkä Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumaan, josta olimme puhuneet edellisellä viikolla. Ei suunnattu. Suuntasimme Stockmannin kattoterassille juomaan kuohuvaa ja katselemaan kesäsadetta katoksen alta.

Jännitti vähän ja mietin vaan koko ajan mitä tapahtuu. Aivot kävivät ylikierroksilla. Samalla olin kuitenkin onnellinen ja innoissani, sillä ei tässä nyt mitään tylsää varmaankaan olisi tiedossa. Henkka vaan myhäili kun yritin pumpata häneltä tietoa.

Suuntasimme toisellekin kattoterassille. Vaakunan katolla lämmin kesäsade oli ohi ja aurinko porotti siniseltä taivaalta. Kesämekko oli nappivalinta. Kuulin että pääsen parin tunnin sisään eroon matkalaukustani. Okei, eli suuntaamme seuraavaksi hotelliin, päättelin. Onkohan se tämä Vaakuna vai jokin muu?

Kävelimme sporapysäkille ja Henkka paljasti, että menemme seuraavalle kattoterassille Clarioniin. Ahaa, yövytäänköhän me siellä? Varmasti yövytään!

Luulin hoksanneeni majapaikkamme, mutta ei me sitten jäätykään Clarionin pysäkillä pois. Siinä vaiheessa ei ollut enää kovin montaa suuntaa, johon mennä. Joku risteily Länsisatamasta siis. Tallinnaan vissiin? Vai onkohan täällä jotain teemaristeilyjä? Ei mitään hajua, mutta onpa kivaa mennä pitkästä aikaa laivalle!

Astuimme Silja Europan kyytiin ja hytissä oli lippulappunen, jossa kerrottiin Visbyn risteilyistä. Mennäänkö me Visbyyn! Missään ei lukenut määränpäätämme ja kuulutusten aikaankin olimme hälyisessä buffetissa, jossa en saanut selvää kaiuttimista kuuluvasta muminasta. Yritin kuunnella mistä muut risteilymatkustajat puhuvat, mutta ei sieltäkään tullut vinkkejä. Googlettaa en saanut, enkä lopulta halunnutkaan, vaikka olisinkin halunnut. Selkeä homma, eikö?

Tässä vaiheessa Henkka mukamas armahti minua ja kertoi, että tulemme tällä samalla laivalla neljältä Helsinkiin. Kävisimme myös Tallinnassa. Tämä on 22 tunnin risteily. Okei, eli vuorokauden irtiotto. Se jäi kuitenkin mainitsematta minä päivänä tulemme Helsinkiin, kuinka kauan olemme Tallinnassa, mitä teemme siellä ja sekin oli totta että tällä laivalla tehdään 22 tunnin risteilyjä. Me vaan emme olleet sellaisella, vaikka luulinkin vielä niin.

Ilta laivalla kului trubaduuria kuunnellessa ja auringonlaskua ihaillen. Menimme ajoissa nukkumaan ja heräsimme jo seitsemältä aamiaiselle. Erikoisaamiainen on aina hintansa arvoinen, vaikka ei olisikaan aamupalaihmisiä. Arvostan aamuisin rauhallista tunnelmaa, erikoisherkkujen valitsemista, pöytään kannettua kahvia ja kyllä se kuohuviinilasikin on kiva.

Ruoka ei maistunut minulle vielä ennen aamukasia, kuten osasimme odottaakin. Olen tottunut syömään vasta lähempänä aamukymmentä, mutta voin kyllä juoda energiaa itseeni. Onneksi tarjolla oli kattava valikoima nestemäisiä asioita mangolassista vihersmoothieen ja juotavaan jogurttiin. Vetelin niitä hedelmien, puolikkaan karjalanpiirakan ja kahvin kera.

Silmät aukesivat kunnolla vasta Tallinnan vanhimman kahvilan Maiasmokkin cappuccinolla. Istuin vanhassa kahvilassa matkalaukkuni kanssa, sillä Henkka kertoikin yllättäen aamulla, että me laitetaan nyt kamat kasaan ja mennään Tallinnaan yöksi. Aha, okei, ei oltukaan 22 tunnin risteilyllä. Ok ja sehän on kiva. Pidempi reissu on parempi reissu.

Aamu Tallinnassa oli kaunis ja aurinkoinen. Kiertelimme vielä hieman uinuvaa vanhaakaupunkia ja muistelimme milloin olemme viimeksi olleet Tallinnassa. Siitä on vierähtänyt vuosia. Löysimme paikkoja, joissa emme olleet aiemmin käyneet, vaikka Tallinna ja etenkin sen vanhakaupunki on muka jo niin tuttu.

Lounaan aperitiiviksi joimme 14 euron aperol spritzit Raekoja Platsin terassilla. Törkyhintaiset juomat Tallinnan mittapuulla, mutta toisaalta maksoimme myös aurinkoisesta paikasta ja ihmisten katselusta kaupungin keskeisimmällä paikalla. Toisaalta emme myöskään tienneet juomien hintaa ne tilatessamme. No, menköön tämän kerran.

Ohikulkevia ihmisiä spritzit kädessä katsellessamme huomasin ensin yhden Rammstein-paidan. Sitten toisen. Tuossa menee kokonainen seurue ja tuolla mummollakin on Rammstein-paita. Hetkonen.

Tällä kertaa yllätys ei kestänyt illan konserttiin asti vaan asiasta Henkalle mainittuani hänen oli kerrottava että kyllä, olemme menossa tänään Rammsteinin keikalle. Ei hän ollut uskonutkaan etten arvaisi jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä, mutta yllättävän pitkään meni kuitenkin että hoksasin. Helsingissäkin oli kuulemma ollut jo paljon Rammstein-väkeä. Laivalla näkemääni yksittäistä Rammstein-paitaa pidin sattumana. Henkka oli nähnyt niitä laivallakin useita kun osasi katsoa sillä silmällä.

Vähänkö olin innoissani! Ja miten ihmeessä olin taas niin hakoteillä, vaikka vastaavanlainen yllätys on järjestetty minulle aiemminkin. Ehkä juuri siksi. Ei kai nyt toista kertaa enää samaa. Jännä että olin välttynyt myös kuulemasta että Rammstein esiintyy tänään Tallinnassa, vaikka Laululava oli täynnä suomalaisyleisöäkin.

Muistin myös yhtäkkiä katselleeni keikkalippuja aiemmin keväällä ja miettineeni silloin hetken järjestäisinkö puolestani Henkalle yllärin. Siinä sitä oltaisiinkin oltu, molemmat vie toisen samalle yllätysmatkalle.

Törkyhintaisten aperitiivien jälkeen nautimme järkihintaisen lounaan Pecorino Wine Barin terassilla. Jaettu juustotarjotin sopisi välipalaksikin, mutta vei pahimman lounasnälänkin ja oli oikein maukas. Jälkkärispritziksi valikoitui Vana Tallinn Spritz, sillä moista kummajaista oli pakko maistaa. Oli parempaa kuin ajattelin, mutta ei lemppari.

Muistimme edelliseltä reissultamme Hell Huntin ihanat valkosipulileivät kurkkudipin kera ja kävimme syömässä vielä nekin puoliksi. Lounasnälkä oli taltutettu ja oli aika suunnata hotellille siistiytymään sekä vaihtamaan vaatteet iltaa varten. Sen takia siis tarvitsin lämpimämpääkin vaatetta. Vaikka päivällä hätyyteltiin hellerajaa, voi illalla ulkoilmakonsertissa olla viileämpi.

Tallinnan hotellihinnat olivat muikeat konserttiajankohdan ansiosta. Henkka oli kuitenkin onnekas kun oli ylipäätään saanut vielä majoituksen ja Hotel Palacen huone oli erinomainen. Ei haitannut maksaa siitä satasia. Koko elämys on kyllä kaiken sen arvoinen. Jos ette ole koskaan nähneet Rammsteinia livenä niin menkää katsomaan. Sen jälkeen mikään show ei tunnu enää miltään.

Ennen illan keikkaa kävimme vielä Telliskiven One Sixtyssä syömässä herkullisen ronskin burgeri- ja makkaraillallisen. Istahdimme myös viereisen Peatuksen terassille ja latasin puhelimeeni Uberin. Se toimii Tallinnassa paremmin kuin tavallinen taksi, joten suuntasimme Uberilla Laululavaa kiertävien jonojen jatkoksi.

Ei ollut ihan yhtä vaivaton sisäänpääsy kuin Riikassa Rammsteinin keikalle, jossa ei ollut käytännössä jonoa lainkaan ja turvatarkastus oli perusteellinen, mutta nopea. Täällä se oli vaan perusteellinen. Löysimme mainion Uber-kuskimme avulla lyhimmän jonon, mutta jonotimme silti puoli tuntia ja moni muu vielä paljon pidempäänkin.

Jonotus ei kuitenkaan haitannut, sillä perillä sisällä odotus palkittiin ja keikka alkoi vasta kun porukka oli päässyt sisään. Muuten Laululava on konserttipaikkana mitä parhain. Rinteessä seistessä lyhyempikin näkee lavalle, alueelle mahtuu paljon porukkaa ja esimerkiksi keikkapaitakojun jonotussysteemi oli hoidettu erinomaisesti. Oluttakin oli. Ja lonkeroa!

Olihan se taas elämys. Vaikka olin kokenut Rammsteinin konsertin vasta kolme vuotta aiemmin, en muistanut miten järisyttävän hieno se voi olla. Sen fiiliksen muistaa aina – ja ei kuitenkaan ihan täysin muista. En kuuntele Rammsteinia aktiivisesti, mutta toisinaan kyllä, ja ennen kaikkea vanhat hitit ovat iskostuneet mieleen nuoruudestani, jolloin kuuntelin saksalaisbändiä enemmänkin.

Aivan ihana yllätys Henkalta. Onnistuukohan kolmannen kerran? VINKKI, VINKKI!! Ei vaan, juttelimme yhdessä että olisi hauskaa kierrellä Eurooppaa Rammsteinin keikoilla nyt kun ollaan päästy vauhtiin. Hotellit on joo hinnoissaan aina yhtyeen ollessa kaupungissa, mutta ei se ole kuin yksi lyhyt reissu silloin tällöin. Konsertin lisäksi vähän kaupungilla kiertelyä ja joku kiva ravintola niin ai että. Elämysmatkailua parhaimmillaan.

Onko vinkkejä missä kaupungissa kannattaa kokea iso konsertti? Berliini olisi varmasti upea ja Prahassakin näkyvät olleen useamman kerran. Missä järjestelyt toimivat parhaiten? Missä huonosti? Lähtisitkö mukaan Rammstein-matkalle? 🙂

21 kommenttia

    • Martina

      Matkayllätykset on ihan parhaita! Me ollaan harrastettu niitä lähipiirissämme useita enkä tiedä kumpi on hauskempaa, muiden yllättäminen vai itse yllätetyksi tuleminen. 🙂

  • Klaara

    Miehesi rakastaa sinua kovin paljon. Jopa minä – tuntematon ihminen – olen siitä onnellinen.
    Upea juttu!

  • Aron / Ja sitten matkaan

    Olipas siinä hauska yllätys. Laululava on kiva konserttipaikka ja Rammsteinin keikat ovat aina näkemisen arvoisia. Bändi ei ole mikään suuri suosikkini, mutta kyllähän sitä kuuntelee. Ja tuo show itsessään on jo huikea elämys.

    Taannoisella kesälomamatkallamme olisi ollut hyviä tilaisuuksia nähdä isoja konsertteja Italiassa. Pienellä poikkeamalla suunnitellulta reitiltä olisi ollut tarjolla Alice Cooperia, Gunnareita ja Iron Maidenia. Näistä viimeksi mainittu tosin peruttiin ukkosen vuoksi. Tällä kerralla konsertit kuitenkin jäivät väliin, joten toistaiseksi ainoat ulkomailla kokemamme isommat konserttielämykset ovat tuolta Laululavalta. Pienemmillä klubikeikoilla olemme toki käyneet useammassakin maassa.

    • Martina

      Laululava on kyllä mainio. Mäkään en kuuntele Rammsteinia aktiivisesti, mutta livebändinä se on ihan paras ja kyllähän ne biisit kuitenkin tuntee, vaikkei muka kuuntelekaan. 🙂 Konserttimatka Italiaan olisi varmasti elämys. Ehkä vielä joskus.

  • Aila ja Juha

    Olipa hauska ja sopivasti kolahtava yllätys! Ja hyvä kuvaus siitä. Konserteista nautin kyllä matkoilla minäkin, vaikkakin ne yleensä ovat olleet klassisia, oopperoita ja sen sellaisia. Mutta tärkeintä jokaiselle päästä sinne, mistä nauttii. Aila

    • Martina

      Kiva kuulla että tykkäsit lukea tätä. Ja totta, tärkeintä päästä sinne mistä kukin nauttii. Eipä sillä, ooppera olisi varmasti elämys myös. En ole koskaan ollut, mutta joskus kyllä vielä menen.

  • Anne | Elämää Nomadina

    Aivan mahtava yllätys, jotenkin tosi romanttista järjestää tuollaisia! Rammsteinin keikka on epäilemättä melkoinen spektaakkeli, todellakin lähtisin jos pyydettäisiin, joskus nuorempana tuli kuunneltua bändiä enemmänkin. Ja Tallinna nyt on aina kiva kohde tietty muutenkin, vaikka sitten pienelle yllätysreissulle.

    • Martina

      Tallinna oli juuri sopiva näyttämö tälle yllätysmatkalle. Sopivan tuttu niin ei haitannut kun ei ihan hirveästi ehtinyt kaupungilla palloilla ja toisaalta tiedettiin heti suunnilleen minne haluamme suunnata. Mun ensikosketus Rammsteiniin oli joskus 20 vuotta sitten ProvinssiRockissa. Spektaakkeli oli silloin paljon pienempi kuin nyt, mutta ihan huikea festarishow silti. Jäi mieleen parhaana ikinä.

  • Maarit+-+niceMatkaaja

    Ihana yllätys! Tosin en ole itsekään kovin innoissani yllätyksistä, koska haluan aina itse pidellä lankoja ja tietää, missä mennään ja mitä on luvassa. Vaikea heittäytyä jonkun toisen käsiin ja luottaa, että hyvää on tulossa. Rammsteinin perään en lähtisi, mutta jonkun oman lempibändin kyllä; toistaiseksi ei ole tullut käytyä konserteissa Tukholmaa ja Göteborgia kauempana. Taitoluistelun perässä sen sijaan olen ravannut Kanadaa myöten. Jokaisella meistä on intohimonsa – ja on ihanaa yhdistää niihin matkailu, se suurin intohimo!

    • Martina

      Juuri näin – on ihan parasta yhdistää matkailuun jokin toinenkin intohimo, oli se sitten musiikkia, urheilua tai mitä tahansa muuta mistä nauttii. Ymmärrän hyvin myös tuon fiiliksen, että on vaikea heittäytyä kun on suunnittelijaluonne. Minäkin olen sellainen, haluan aina tietää mitä tapahtuu ja pitää lankoja käsissäni, ja juuri siksi tällaiset yllätykset ovatkin niin upeita elämyksiä. Oppii huomaamaan että voi olla tosi kivaa, vaikkei ole itse suunnitellut kaikkea tai edes tietoinen mistään etukäteen. 🙂

  • Pirkko / Meriharakka

    Perheen pääasiallisena suunnittelijana en kyllä uskoisi nauttivani tällaisesta ”leikistä”, että matkan yksityiskohdista tiputellaan tietoa vain vähitellen … mutta toisaalta harvemmin enää innostumme isommista konserteistakaan niihin liittyvien ruuhkien ja jonottamisien takia.
    Mutta jokainen tavallaan – ihanaa, että nautit matkasta ja konsertista!

    • Martina

      Kiitos Pirkko! Ymmärrän täysin ajatuksesi. Olen itsekin suunnittelija ja tottunut siihen, että tiedän aina mitä tapahtuu. Juuri siksi tällaiset yllätykset ovat olleet niin mieleenpainuvia kun olen kerrankin saanut olla vaan ja nauttia, sekä uskaltaa päästää irti siitä, että olisin jatkuvasti ajan tasalla. Ruuhkista ja jonotuksista tuskin kukaan tykkää. Ne ovatkin konserttien huono puoli, joskin itse hakeudun katsomossa väljemmille vesille, jossa kuitenkin näkee ja kuulee hyvin. Jonottamisaikaakaan ei voi etukäteen tietää. Riikassa emme jonottaneet Rammsteinin konserttiin lainkaan kun taas Tallinnassa oli pitkät jonot.

  • Paula - Gone with the Gastons

    Mahtava ylläri! Täytyy vähän vihjata omallekin miehelle tästä.. köhöm! Ylimääräinen reissu kelpaisi kyllä ihan aina. Ja aika hyvät vedätykset siihen alkuun kesäterasseilla. Mekin oltiin tänä kesänä Tallinnassa ja oli kyllä mukavaa.

    • Martina

      Tämä oli niin mainio ja kivan pitkä yllätys kun tietoa tupsahteli pikkuhiljaa. Silloinkin kun luulin jo tietäväni mitä tapahtuu tulikin vielä uusia ylläreitä. Tallinna on aina mukava kokemus. Tuttu ja vieras samaan aikaan.