Barceloneta – rantaa, mereneläviä ja rentoa lomatunnelmaa

Ensimmäisen reissuaamun tunnelmassa on sitä jotakin. Barcelonassakin heräsin ensimmäiseen aamuun täynnä intoa. Kurkkasin verhonraosta ulos ja astuin parvekkeelle ihmettelemään uuteen päivään heräilevää Barcelonaa. Taivaalla oli hieman utupilveä, mutta säätiedotus kertoi sen kaikkoavan aamupäivän mittaan.

Punoimme hotellin aamiaisella suunnitelmia päivän varalle. Oli siinäkin mielessä harvinainen aamu, että minulla oli nälkä ja maistelin innoissani aamiaispöydästä löytyviä herkkuja. Päivän suolaisena erikoisuutena oli jokin juustoinen leipäasia ja tuorepuristettuun mehuun oli ujutettu tänä aamuna useaa eri hedelmää. Niiden voimalla jaksoi lähteä tutkimaan Barcelonan rannasta löytyvää Barcelonetaa.

Ennen lähtöä tutkimme vielä mikä metro vie meidät Barcelonetan kaupunginosaan. Aivan hotellimme vieressä oli metroasema ja hyväksi havaittu tapa tutustua kaupunkiin oli ottaa aamulla metro johonkin suuntaan ja tulla kaikessa rauhassa kävellen takaisin.

Jätimme takit hotellille, mikä tuntui ihanalta ja hieman oudoltakin pitkän talven jälkeen. Oli toukokuun alku ja Suomessa oli poikkeuksellisen kolea kevät. Täällä sai palelemisen sijaan laittaa aurinkorasvaa iholle ja nakata aurinkolasit mukaan käsilaukkuun.

Kun aamutoimet oli hoidettu otimme metron Barcelonetan asemalle. Kuljimme Port Vellin jahteja ihaillen kohti ikonista W Barcelona -hotellia ja Barcelonetan hiekkarantoja. Ihailimme merimaisemaa ja ihastelimme sitä, miten siistiä kaikkialla on. Barcelona oli antanut meille edellisenä iltana upean ensivaikutelman ja se sai jatkoa myös täällä.

Rantakadulla kulkiessamme päätimme istahtaa hetkeksi rantabaariin viettämään hidasta aamupäivää, katselemaan merelle ja nauttimaan siitä kun ei ole kiire mihinkään. Olin lukenut ennen matkaa, että Barcelonassa tarjotut oluet ovat pieniä. Caña tarkoittaa pikkuruisessa lasissa tarjoiltua olutta, jonka pientä kokoa keskieurooppalaiset kummastelevat. Kun Henkka ehdotti isoa olutta ajattelin sen olevan hyvä idea ja vastaavaan suomalaisittain normaalin kokoista oluttuoppia.

Olin väärässä. Pian pöytään kannettiin Bulgarian lomalta tutut litran tuopit bisseä. Katsoin kelloa ja totesin ettei se näytä ihan vielä edes puoltapäivää. Jättimäinen oluttuoppi edessäni ihmettelin miten saan vaahtokerroksen alta itse juomaa ja kuinka väärin on juoda ennen lounasta litra olutta. Toisaalta lomallahan tässä ollaan ja halusimme viettää pitkän kiireettömän hetken rantaterassilla. Ei muuta kuin rento takanoja, katse merelle ja olutta siemailemaan.

Siinä me sitten istuimme pitkän tovin ja nautimme olostamme. Kun jättibisset oli lopulta tuhottu jatkoimme kulkemista pitkin rantakatua. Oli aurinkoinen sunnuntai, mutta rannoilla oli silti niin väljää, että sekaan olisi mahtunut hyvin. Eurooppa uinui vielä koronan jäljiltä.

Juttelimme siitä, miten kiva kaupunki- ja rantakohteen yhdistelmä Barcelona on. Meri on minulle tärkeä ja sen rannalla on aina jotenkin sellainen olo kuin olisi perillä. Voisin tuijotella merta ikuisesti. Pidän sen suolaisesta tuoksusta ja raikkaasta ilmasta, joka merenrannalla puhaltaa myös helteisenä päivänä.

Maltoimme koukata rannalta Barcelonetan pikkukaduille vasta kun nälkä alkoi kurnia vatsassa. Ihastelimme söpöjä pikkukatuja, joiden yllä roikkuvat pyykit toivat mieleen Napolin.

Ensimmäinen ruokapaikkamme Barcelonetassa oli paikallisten suosima Bar Electricitat, jonka ulkomuoto ei vakuuttanut ja toisaalta nimenomaan vakuutti, sillä kämäisen näköinen baari oli täynnä paikallisia. Tämän täytyy olla hyvä.

Tilasimme lautasellisen mereneläviä ja saimme ensikosketuksemme mm. Barcelonan kuuluisiin anjoviksiin. Kokeilimme myös Barcelonan erikoisuutta bombaa, joka on friteerattu lihalla täytetty perunapallero. Se tarjoillaan samantyylisten soosien kanssa kuin mitä patatas bravasissa on. Bomba toi mieleen friteeratun lihaperunasoselaatikon.

Tilasimme myös lasilliset punaviiniä. Saimme karahvillisen ja sympaattiset pikkuruiset kuluneet lasit, joista siemailimme viiniä. Tunnelma oli kivan hälyisä ja baarin menoa oli mukava seurata pienen kiikkerän sivupöytämme äärestä.

Todella moneen pöytään kannettiin tomaattipäällysteisiä leipiä. Opimme matkamme aikana, että Barcelonassa syödään paljon patonkia tai vastaavaa vaaleaa leipää. Liekö Ranskan läheisyys syynä tähän? Maistoin itsekin tomaattileipiä hotellimme kattoterassilla ja suupalojen pinnalle ripoteltu suola teki herkusta täydellisen välipalan kesän kuumuudessa.

Pienen mukavan lounashetkemme jälkeen istahdimme viereisen puiston penkille tekemään suunnitelmaa päivän jatkosta. Voisimme syödä vielä jotain pientä jossain toisessa alueen ravintolassa. Puiston toisella puolella oleva La Cova Fumada oli jo kiinni, mutta kartastani löytyi vielä monta merkintää Barcelonetan suositelluista ruokapaikoista.

Suuntasimme Bar Ramonetin terassille, jossa kuulimme että paellaa ei voisi enää lounasaikaan tilata, mutta muuta kyllä. Valitsimme listalta osterit, pimientos de padronit ja vielä yhdet bombat. Näillä herkuilla lounasnälkämme oli tyydytetty ja jatkoimme tyytyväisinä kohti seuraavaa kivaa kaupunginosaa El Bornia.

Tärpit Barcelonetaan:

• Ranta ja rantaterassit, joissa iso olut on todellakin ISO.
• Bar Electricitat ja Bar Ramonet
• Listallani oli myös La Cova Fumada, Montolio Can Maño ja Cerveseria Vaso de Oro, joita emme kuitenkaan ehtineet testaamaan.
• Maista ainakin bombaa ja mereneläviä. Myös paella on täällä kuulemma herkullista.
• Seikkaile rannan lisäksi myös suloisilla pikkukujilla.
• Jahtien ihailusta pitävät suuntaavat Port Vellin satamaan, joka on muutenkin mukava paikka kuljeskella kohti rantaa.
• Luksusta ja näköaloja kaipaavat suuntaavat W Barcelona -hotelliin