Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ravintolasuosituksia Roomaan

Keväiseltä Rooman reissulta löytyi pari uutta ravintolasuositusta, joista toisessa nautimme herkullisen pitkän lounaan ja toisessa testasimme ghetton klassikon. Muistutan myös vanhoista lemppareistani sekä kerron muutaman sanan irkkupubista, vaikka se söisikin uskottavuuttani autenttisia elämyksiä janoavana ruokamatkailijana.

Muistathan myös tämän julkaisun Rooman ruokakulttuurista:
Mitä ja missä syödä Roomassa?

Ravintolasuosituksia Roomaan

Marzapane

Marzapaneen tuskin eksyy vahingossa, vaikka se onkin lyhyen kävelymatkan päässä keskeisiltä Piazza del Popolon seuduilta. Mekin kävelimme ensin huomaamattoman ravintolan ohi, vaikka vartavasten etsimme sitä.

Marzapane on astetta parempi ravintola, mutta kuitenkin rento. Me testasimme sen lounaan, mutta illallinenkin olisi varmasti upea.

Kolmen ruokalajin lounas on tarjolla vain tiettyinä päivinä, joten tarkista tilanne ennen kun suuntaat ravintolaan. Pöytävarausta suositellaan, mutta me emme sellaista tehneet emmekä myöskään tarvinneet hiljaisena kevätpäivänä, jolloin koko Eurooppa oli vasta heräilemässä koronan jäljiltä.

Meidän lisäksemme ravintolaan tuli muita ruokailijoita vasta pitkän lounaamme loppupuolella, joten saimme koko yläkerran pitkäksi aikaa itsellemme. Musiikki laitettiin soimaan kun saavuimme ja tarjoilija oli aina heti valmiina kun kaipasimme häntä.

Ensimmäinen ruokalaji piti sisällään ihania rapeita falafeleja maukkaine lisukkeineen. Annos oli herkullinen, mutta todellinen tähti oli pääruoka. Parsarisotto oli juuri sellaista kuin risoton tulee olla ja se yhdisteli kivasti tuoreen parsan hentoa makua sekä paahdetun parsan ärhäkkyyttä.

Viinisuosituksia tuli pyydettäessä niin paljon, että unohdimme alkupään viinit jo ennen kun tarjoilija pääsi suosituksissaan loppuun asti. Onnistuimme kuitenkin valitsemaan hyvän viinin. En tiedä olisiko huonoa vaihtoehtoa ollutkaan.

Jälkiruoka oli todella tuhti ja suklainen. Siinä ei ollut mitään vikaa, mutta vatsa ei saanut enää tässä kohtaa lounasta vedettyä koko annosta sisuksiinsa.

Ähky alkoi painaa, joten ehdotin siihen helpotusta. Olimme kuikuilleet grappahyllyä sillä silmällä. Molemmat melko epäluuloisina, sillä Jenna ei ollut aiemmin maistanut grappaa ja arveli ettei pidä siitä. Minä olin maistanut grappaa kerran ja muistan vain että se oli vahvaa, mutta rauhoitti silloin kiukuttelevan vatsan.

Tarjoilija maistatti meillä kahta eri grappaa, joista voimme valita kumpi miellyttää enemmän. Jenna sai ensikertalaisena tehdä päätöksen, joka oli vaikea, sillä kumpikaan ei miellyttänyt. Valitsimme kuitenkin toisen, joka oli todellakin vahvaa, mutta auttoi kuin auttoikin ähkyyn.

Alan ymmärtää italialaisia ja heidän digestiivejään. Reissun loppupuolella olimme jo ihan grappafaneja.

Nonna Betta

Nonna Betta on Rooman juutalaisghetton klassikko. Paikalle kannattaa suunnata ennen kaikkea keväällä artisokkien aikaan ja maistaa juutalaistyyliin valmistettua artisokkaa carciofo alla giudiaa.

Yritimme päästä Nonna Bettaan jo edellisellä Rooman reissullamme Henkan kanssa, mutta osuimme paikalle kun keittiö oli mennyt jo kiinni. Siksi oli ihan erityisen kivaa testata ravintola nyt.

Erityisen kivaa oli myös pitkäksi venähtänyt pelihetki Nonna Bettan terassilla tarjoilijoiden ottaessa osaa tietopeliimme. Kerroimme siitä enemmän tämän linkin takaa löytyvissä Rooma-muisteloissa.

Pantha Rei

Pantha Reista kerron lisää gluteenitonta Roomaa käsittelevässä artikkelissa, mutta haluan mainita jo nyt, että ravintola on todella mainio tapaus myös kaikkiruokaisen näkökulmasta.

Söin Pantha Reissa nimittäin elämäni parhaan friteeratun kesäkurpitsankukan. Niitä ei ole tullut syötyä ihan mahdottoman paljon, määrä on laskettavissa ehkä yhden tai kahden käden sormilla, mutta Pantha Rein gluteeniton kesäkurpitsankukka on ollut kaikista rapein ja maukkain. Aivan ihana.

Myös pastat olivat makuuni. Pidin enemmän arrabbiatasta, sillä vanha lempparini klassinen cacio e pepe oli tuunattu mintulla. Ei se paha yhdistelmä ollut lainkaan, mutta olen vaan sitä mieltä, ettei cacio e pepeä sovi sotkea millään. Juuston ja mustapippurin liitto on pyhä eikä siihen oteta kolmanneksi pyöräksi edes minttua.

Onneksi Jenna tykkäsi minttuisesta cacio e pepestä paljon, joten hän söi sen loppuun kunhan olimme ensin maistaneet molempia. Itse nautiskelin ihanan ärhäkän arrabbiatan.

Vanhat suosikit porskuttaa

Kun nyt olet täällä etsimässä ruokavinkkejä Roomaan, niin muista myös vanhat suosikkimme:

Cul de Sac
Trattoria Da Enzo al 29
Armando al Pantheon
VinAllegro

Sananen irkkupubista


Kuulostaa täysin hölmöltä mennä irkkupubiin Rooman kaltaisessa paikassa, mutta sieltä me vaan löysimme itsemme useammankin kerran. Hotellimme vieressä oleva Abbey Theatre muodostui meille kuin olohuoneeksi, jossa vietimme iltaa sekä myös ukkosen siivittämää lähtöpäivää pelien parissa.

Ruokailuun en ainakaan tätä kyseistä irkkupubia suosittele, mutta mukavaan oleiluun kyllä. Irkkupubista tietää mitä sieltä saa. Ne ovat aina tunnelmaltaan samanlaisia rentoja hyvänmielen paikkoja.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, 8 kesäkuun, 2022 at 22:18

    Kivoilta paikoilta kuulostivat kaikki. Tuo Nonna Betta on ollut meilläkin joskus harkinnassa, mutta en enää muista miksi lopulta ei tullut käytyä siellä. Grappaa en ole tainnut ikinä maistaa.

    • Reply Martina torstai, 9 kesäkuun, 2022 at 20:50

      Suosittelen kumpaakin. Nonna Bettaa enemmän, mutta myös grappaa. 😀

    Leave a Reply