Tässä on Jenna. Hän on Henkan lapsuudenystävän vaimo, äitikaverini, työkaverini, treenikaverini ja yksi parhaista ystävistäni.

Meillä on samanikäiset lapset ja asumme molemmat Järvenpäässä hyvin lähellä toisiamme. Aloimme tutustua toisiimme paremmin äitiyslomiemme aikana. Pian huomasimme että elämässämme on todella paljon muutakin yhteistä. Sekä nykytilanteessa kuin menneessäkin. Tulevasta puhumattakaan, mutta sitä emme tietenkään tienneet vielä silloin.

Ystävystyimme nopeasti. Jaoimme raskauden, synnytyksen ja äitiyden ilot sekä surut. Kuopustemme syntymän jälkeen menimme yhdessä työväenopiston jumppaan, sitten kuntosalille ja nykyään käymme samalla crossfitsalilla. Välillä olemme käyneet myös ratsastamassa yhdessä, sillä toki olemme molemmat myös heppatyttöjä.

Pidämme molemmat matkustelusta ja olemmekin ehtineet reissata melko paljon yhdessä elämäntilanteestamme ja koronavuosista huolimatta. Plakkarissa on ainakin Alicante, Tampere x 2, Turku x 2, Helsinki ainakin kerran, Tuusula ja Lohja. Nyt oli vuorossa Rooma.

Jennalle tämä oli ensimmäinen kerta Roomassa ja koko Italiassa. Minulle matka oli yhdeksäs tai kymmenes Italiassa ja viides Roomassa. Olikin mielenkiintoista vertailla miten kaupunki näyttäytyi ensikertalaiselle verrattuna omiin kokemuksiini Roomassa, joita on ehtinyt kertyä enemmän.

Siitä se ajatus sitten lähti. Tervetuloa ihastelemaan keväistä Roomaa ensikertalaisen Jennan silmin. Lainausmerkeissä olevat tekstit ovat Jennan käsialaa ja omat kommenttini ovat kursivoituina.

Lentokenttä ja matka hotellille

”Lentokentällä yllättävän avaraa, mihinkään ei tarvinnut jonottaa ja missään ei näkynyt niitä hullusti viittovia ihmisiä, joita oletin Italian olevan täynnä. Meitä vastassa oli täydellisesti istuvaan pukuun pukeutunut herrasmies, joka paljastui meidän hotellikuljettajaksi. Toistaiseksi kaikki oli siis sujunut yllättävän normaalisti.”

Martina: Hotellin lentokenttäkuljetus oli tässä tapauksessa tosi näppärä, vaikka maksoikin hitusen enemmän kuin mitä taksi olisi maksanut. Pienen hotellin löytäminen olisi ollut varmasti vaikeaa kun sisäpihalle vievässä ovessa ei lukenut selvästi nimeä eikä se näyttänyt ainakaan hotellin sisäänkäynniltä.

Lisäksi perillä satoi, joten oli tosi kätevää että vastassa oli herrasmies sateenvarjojen kanssa kuljettamassa meidät oikeaan paikkaan eikä vaan jättänyt kadulle johonkin lähistölle viittilöiden hotellin olevan “tuolla”. Kuljettaja myös soitti matkalta hotellin omistajalle, joka tuli niin ikään sateenvarjon kanssa meitä kadulle vastaan. Pienessä hotellissa respa ei ole aina paikalla, mutta nyt oli takuu siitäkin, kun hän oli meitä kirjaimellisesti vastassa.

Hotellista voit lukea lisää täällä. Se on ollut paras Roomassa testaamani ja muutenkin yksi ihanimmista ikinä. Navona Gallery & Suites on sen nimi jos haluat mennä suoraan varaamaan.

Roomalaiset maisemat

”Automatkalla pari asiaa kiinnitti huomion: oltiin selkeästi aivan Rooman keskustan liepeillä, mutta tie olisi hyvin voinut olla maaseudun kinttupolku. Se oli kummallista. Samoin kaukana siintävät valkoiset rakennukset, jotka olivat valtavia!

Koskaan ei selvinnyt, mitä rakennuksia ne olivat, mutta matkan edetessä se ei enää ollut ihmetyksen aihe, sillä pian tajusin kaupungin olevan täynnä toinen toistaan komeampia, valtavampia ja historiallisempia rakennelmia. Kirkkoja, aukioita, muistomerkkejä, muureja… historia oli todella vahvasti läsnä joka paikassa mistä pidin todella paljon.”

Martina: Tähän ihastuin aikoinaan itsekin Roomassa. Katumaisemiin ja siihen että historia on jatkuvasti läsnä ilman että sitä täytyy tutkia tylsissä museoissa.

Kiertely kaupungilla

”Kadut ovat todella kapeita. Italialaisilla ei selvästikään ole samanlaista tarvetta omaan tilaan, mihin itse olemme tottuneet. Sateenvarjon kanssa kadut kapenivat entisestään. Olin etukäteen ajatellut liikenteen olevan kaoottinen, mutta yllätyksekseni ihan normaalilta se vaikutti. Ainoa asia mikä liikenteessä kiinnitti huomioni, olivat miniatyyriajoneuvot. Ei näkynyt citymaastureita tai järeitä ajoneuvoja, vaan minejä, smarteja, kaikenlaisia katettuja mopoviritelmiä ja tietenkin Vespoja! Niitä oli kaikkialla. Jopa niillä kapeilla kujilla!”

Martina: Huomasin nyt ekaa kertaa sateisessa Roomassa ettei sateenvarjon kanssa todellakaan mahtunut kulkemaan jokaisen tolpan välistä kadulla, vaan varjoa piti kallistella jo ihan ilman vastaantulevia ihmisiäkin. Voi pienet lähekkäin olevat italialaiset!

Kaoottisin liikenteen mökä loisti poissaolollaan, sillä nyt kaupunki oli selvästi hiljaisempi joka suhteessa. Kovin liikenteen meteli tööttäyksineen ja ikkunasta huitovine käsineen puuttui. Ehkä siihen vaikutti sekin että kuljimme enimmäkseen hotellimme lähistöllä olevia historiallisen keskustan pikkukatuja pitkin.

Toisaalta menimme me isompienkin teiden vartta pitkin ja poukkoilimme Piazza Veneziallakin, jossa saa aina pidellä korviaan ja juosta sydän kurkussa autojen välistä. Kuulinkohan tällä kertaa yhtäkään tööttäystä?

Sää

”Sää olisi voinut olla paljon keväisempi. Sateenvarjo roikkui menossa mukana joka päivänä. Aurinkoakin näkyi, jolloin sää muuttui heti lämpimän keväiseksi, mutta tällaisena vilukissana terasseilla oli usein omaan makuuni liian kylmä istuskella. Onneksi lämmikettä oli tarjolla jokaisessa paikassa. Nestemäistä nimittäin.

Ukkosfanina erityisen vaikutuksen teki Rooman tapa toivottaa ensikertalainen tervetulleeksi komealla ukkosjyrinällä ensimmäisenä iltanamme Piazza Navonalla. Rooma selkeästi piti myös huolen, että ensikertalainen palaa vielä jonain päivänä takaisin, sillä lähtöpäivänä mikään ei ole parempaa, kuin istua tunnelmallisessa pubissa kun ulkona välähtelee, koko rakennus jylisee ukkosen voimasta ja ulkona sataa rakeita. Se oli hieno hetki.”

Martina: Tämä oli tavallaan aika kurja juttu, sillä olimme odottaneet välimerellistä auringon lämpöä ja edelliset reissuni Roomassa ovat aina olleet lämpimiä ja kuumia. Jopa lokakuussa. Nyt oli selvästi huonoin sää, mutta sade on asennekysymys eikä se meitä sen kummemmin haitannut. Enemmän harmitti Jennan puolesta kun hänen ensivaikutelmansa Roomasta oli sadepisaroiden ja kylmien tuulenpuuskien sävyttämä.

Toisaalta taas naapurissa Ranskassa ja Espanjassa samoilla leveyspiireillä oli satanut samaan aikaan lunta. Pari vesipisaraa auringonsäteiden ja lämmittävän pilvipeitteen lomassa ei ollut mikään ongelma siihen verrattuna.

Jenna jakaa kanssani vähintään yhtä suuren ukkosfaniuden ja oli upeaa että Rooma sekä tervehti meitä että hyvästeli meidät komeilla jyrähdyksillä. Muistan molemmat hetket täydellisen hyvin, sillä hienot hetket piirtyvät muistiin tarkasti.

Ruoka ja juoma

”Juutalainen ghettokortteli teki vaikutuksen artisokillaan, vaikken sitä the artisokka-annosta (eli juutalaiseen tapaan uppopaistettua versiota) pystynytkään keliaakikkona syömään. Haudutettu artisokka tomaatin ja mozzarellan kanssa oli kuitenkin erinomaista, ja tarjoilija saa erityispropsit osallistumalla suomituristien tietopeliin. Siellä paikassa hurahti puolivahingossa 3 tuntia.

Mikään ruoka ei ollut huonoa, vaikka joidenkin ravintoloiden kohdalla odotukset eivät olleet korkealla. Raaka-aineiden laatu yllätti positiivisesti!

Vikan reissupäivän tryffeli-herkkusienirisotto ansaitsee myös oman mainintansa, sillä se oli täydellistä! Parhaat pastat so far on siis syöty Roomassa.

Grappa, limoncello, amaretto ja viinit. Mitä sitä muuta voi tarvita. Ehkä kahvi”maitoa” hotellihuoneeseen ja rommikolaa.”

Martina: Juomaympyrään lisäisin vielä kahvin, joka on erinomaista kaikkialla. Myös tuorepuristetut mehut spremutat ovat ihania. Maistoimme eräänä päivänä sitruunoista puristettua mehua ja jestas että se oli hyvää. Kirpeää, mutta silti jotenkin makeaa, vaikka juoma sisälsi vain sitruunaa ja hieman vettä. Tällä reissulla tuli juotua myös paras kaakao ikinä. Legendaarisen Caffé Grecon kaakao oli myös hintavin ikinä: 14 euroa / kpl.

Ruoasta sekä mulla että Jennalla on paljon enemmänkin sanottavaa. Jätän osan vinkeistä tuleviin artikkeleihin, joissa kerromme muun muassa Roomasta keliaakikon silmin sekä annan muutaman uuden ravintolasuosituksen vanhojen tuttujen rinnalle.

Ghettohetki oli ihan paras. Osuimme paikalle vahingossa käveltyämme hieman harhaan ja päätimme istahtaa Nonna Bettan terassille maistamaan sitä kuuluisaa artisokkaa, vaikka ei ollutkaan vielä yhtään nälkä. Tilasimme artisokat ja karahvin viiniä. Kaivoimme matkapelin esiin ja tämä oli myös yksi harvoja hetkiä, jolloin terassille paistoi aurinko ja sai ottaa aurinkolasit esiin.

Kun artisokat oli syöty, siemailimme viiniä ja jatkoimme peliä, josta tarjoilijakin kiinnostui. Vaikean kysymyksen kohdalla pyysimme häneltä apua. Keittiö meni kiinni ja me vaan jatkoimme peliä sekä viinimme tuhoamista samalla kun henkilökunta odotti että viimeiset ruokailijat ovat valmiit. Toinenkin tarjoilija piipahti pöydässämme katsomassa tietopeliä. Se oli jotenkin tosi hauska vahinkohetki. Kolme tuntia hujahti hetkessä!

Kieli

”Lähellä espanjaa, mutta tarpeeksi eroja, jotta useamman kerran Espanjassa olleena ensikertalainen meni sekaisin. Onneksi oli kokenut matkakumppani, joka piti huolen siitä, että joka päivänä opin monia uusia sanoja!”

Martina: Italian kieli on kokemusteni mukaan helppo omaksua ilman kursseja ja koulutuksiakin. Tai ehkä sekä Jennalla että Henkalla on niin hyvät kielipäät että he oppivat vieraan kielen jopa minun haparoivista sepustuksistani. Kumpikin on opetellut kielen alkeet Italian matkoillamme ja alkanut käyttää sitä heti niin rohkeasti, että olen saanut itse jäädä monesti statistin rooliin.

Summa summarum

“Roomassa on helppoa. Ihana historia on läsnä ilman, että tarvitsee välttämättä varta vasten tehdä erillisiä kierroksia nähtävyyksillä. Hyvää ruokaa ja juomaa. Sympaattisia katseita kun ensikertalainen yrittää tehdä tilauksensa italiaksi (ok, myös muutama silmien pyöräytys tuli todistettua, mutta ei haittaa koska Italia).

Roomassa on kiva kävellä ympäriinsä kapeita pikkukujia päätyäkseen seuraavaan, edellistä vielä vaikuttavampaan aukioon. Hotelli oli nappivalinta ja sen sijainti täydellinen. Ilma sai vähän miinusta, mutta jospa ensi reissulla saisi pukea sen matkalaukun pohjalla olleen mekon.”

Martina: Kaupan kassojen tympeät olemukset ja silmien pyörittelyt ovat tuttuja juttuja. Nekin ovat jollain tapaa niin ihanan italialaisia ettei haittaa ollenkaan, vaikka toinen olisikin unohtanut laimentaa sitruunaspremutansa vedellä tai muistuttaisi muuten vaan norsun sitä.

Enimmäkseen olemme saaneet kuitenkin aina ihanaa ja lämmintä palvelua. Luulen että ainakin se auttaa asiaa, että kajauttaa heti alkajaisiksi “buongiornon” ilmoille (vaikka olisikin jo ilta) ja yrittää asioida maan kielellä edes muutaman sanan verran.

Huomaan myös muuttuvani Italiassa hieman röyhkeämmäksi ja rohkeammaksi mitä tulee vaikkapa tarjoilijan huomion saamiseen. Ujon tytön ei ole aina helppoa huikata haluavansa laskun, mutta Italiassa teen sen kovaan ääneen niin monta kertaa että minut huomataan ja nousen vaikka pöydälle huutamaan jos ei ala kuulua (ehkä hieman liioittelen, mutta ymmärtänette pointin).

Ihanaa että Jenna mainitsee seuraavan reissun, sillä paluu Roomaan on jo varmistettu heittämällä kolikot Treviin. Oli hauskaa seurata miten paljon Jenna tykkäsi lempikaupungistani. Samaan aikaan olin itse aina uudestaan vähintään yhtä haltioissani edessämme aukeavista maisemista ja näyistä. En muistanutkaan miten valtava ja komea Pantheon on ihan joka suunnasta tai tajunnut miten korkea Altare della Patria on. Ei tarvinnut kiivetä edes katolle asti kun näimme jo hienot maisemat yli ikuisen kaupungin.

Tutustu myös Rooman matkaoppaaseen, joka päivittyy uusien reissujen ja vinkkien myötä.