Italia,  Lazio,  Rooma,  Yleinen

Ensimmäinen matka koronan jälkeen – Roomaan tietysti

Kun talvi taittui kevääksi istuimme ystäväni Jennan kanssa paikallisessa tapasravintolassa lounaalla. Olimme pitäneet ennen lounasta työpalaverin, mutta nyt agendalla oli jotain ihan muuta.

Olimme puhuneet koko korona-ajan siitä minne matkustamme sitten kun taas voi. Rooma ja Italia välähtelivät puheissamme usein.

Tilasimme lounasjuomaksi lasilliset kuohuvaa ja niitä siemaillessamme klikkasimme itsemme Finnairin sivuille. Tutkimme Italian koronarajoituksia ja Rooman hotellien hintoja.

Hmm, mennäänkö Roomaan kuukauden päästä? Olimme varanneet jo aikoja sitten maalis-huhtikuun vaihteeseen viikonlopun, jolloin menisimme jonnekin. Ihan sama minne, vaikka taas Lohjalle, kunhan olisi jotain kivaa tiedossa.

En ollut uskaltanut todella edes toivoa, että pääsisimme ulkomaille ja Italiaan asti, mutta yhtäkkiä meillä oli lentoliput ostettuna. Rooma, täältä tullaan!

Matkan odottaminen tuntui erilaiselta – kiitos koronan

Matkan odottamista oli varjostanut aivan erilainen epävarmuus kuin aiemmin. Korona on opettanut sen, että viime hetken ikäviä yllätyksiä voi tulla aina. Ei vain lapsiperheessä noroaikaan, vaan aina ja kaikille ja se on jopa todennäköistä.

Matkan fiilistely etukäteen ei ollut samanlaista kuin mitä se on ollut aiemmin. Ei varsinkaan siksi, että yksi perheenjäsenistämme sairasti koronan ja heti perään vatsataudin vain viikko ja kaksi ennen matkaani. Odottelin viime hetkeen asti milloin seuraava alkaa oireilla, mutta pientä tukkoisuutta lukuun ottamatta mitään ei onneksi ilmaantunut. Tukkoisuuskin taisi olla allekirjoittaneen osalta pölyallergiaa, vaikka ehdinkin pelätä pahinta.

Niinpä koitti aamu kun kello soi neljän jälkeen ja ponkaisin ylös pirteänä kuin peipponen. Valmiiksi ladattu kahvinkeitin päälle ja laittautumaan. Kohta puhelimeen tuli viesti että Jennakin on jo hereillä. Taksi saapui pimeään pihaan ja matka sai alkaa!

Kentällä tuntui oudolta. Vieraalta ja tutulta samaan aikaan. Asiaa ei auttanut rempattu uudenkarhea terminaali, vaikka se toki hieno onkin. Vanhaan aulaan saapuessamme ja siitä pyyhkäisytestin kautta Oak Barreliin tallustellessamme kaikki tuntui kuitenkin taas ihan tutulta. Vähän kuin olisi ollut tosi pitkään poissa kotoa ja saapunut nyt takaisin.

Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta siinä kuluikin lentojen välillä. Edellinen lentomatkani suuntautui Wieniin tammikuun 2020 lopulla. Olimme silloin jo kuulleet koronasta ja vahva veikkaukseni on, että olin ehtinyt sairastaakin sen matkamessujen tuliaisena, luullen outoa keuhkoissa, kurkussa ja päässä tuntuvaa voimat täysin vienyttä sahaavaa kuumetautia influenssaksi.

Silti koko korona oli tuolloin lähinnä vasta kaukainen ajatus ja hauska vitsi. Uutinen muiden pikku-uutisten joukossa.

Miten korona näkyi Roomassa?

Nyt mukana oli maskien lisäksi koronapassi. Sitä kysyttiinkin muun muassa hotellissa ja joissain ravintoloissa, mutta ei lainkaan niin usein kuin olin ajatellut. Käsidesin saatavuuteen olin luottanut enkä ottanut omaa mukaani, mutta ei sitäkään ihan niin paljon ollut tyrkyllä kuin olisi voinut kuvitella.

Maaliskuu vaihtui matkamme aikana huhtikuuksi, jolloin myös koronarajoitukset löyhenivät Italiassa entisestään. Koko korona näkyi paljon vähemmän kuin olin ajatellut. Maskien kanssa oltiin sisätiloissa melko tarkkoja, mutta muuten oli hyvin normaali olo enkä osannut pelätä tartuntaa.

Korona näkyi myös paljon hiljaisempana kaupunkina kuin millaiseen Roomaan olen tottunut. Tai sitten hiljainen ensivaikutelma oli lennolla lukkoon menneen korvani ansiota, joka aukesi vasta seuraavana päivänä tuoden mukanaan aivan uuden kirkkaamman äänimaailman.

No ei vaan, oli kaupungissa selvästi vähemmän porukkaa kuin normaalisti. Nähtävyyksien luona ei parveillut valtavia turistilaumoja. Trevin edustalle ei tarvinnut änkeä ja jonottaa heittämään kolikkoa ja toisinaan oli jopa hiljaista. Viikonloppua kohti turistien määrä kasvoi ja perjantai-iltana osaan ravintoloista jopa jonotettiin.

Fiiliksiä matkan jälkeen

Olin odottanut matkustamista pitkät koronavuodet ja fiilistellyt sitä aina kun kykenin. Välillä halusin olla ajattelematta koko asiaa, sillä pelkäsin musertuvani matkakuumeeni alle. Nyt kun vihdoin pääsin reissuun muistin taas todella vahvasti kaikki siihen liittyvät tunteet ja hetket.

Olin miettinyt onko matkustaminen vaikeaa kaikkien rajoitusten ja maskien kanssa. Vaikka maski naamalla koneessa istuminen olikin tukalaa ja voin kuvitella miten ikävältä hiostava maski tuntuu helteisissä kohteissa, oli kaikki silti paljon helpompaa kuin kuvittelin.

Jäin uudestaan koukkuun matkailuun. Se tapahtui ihan saman tien. Kävelimme toisena reissupäivänämme Tiberin vartta kohti Trasteverea ja suunnittelimme jo seuraavaa matkaamme. Kävimme läpi matkakohteita ja keksimme hyvän idean loka-marraskuulle. Jotain muutakin pitää vielä keksiä sille välille, sillä syksyyn on pitkä aika.

Matkakuume siis tuli ja jäi kenties vahvempana kuin koskaan. Ei reissunainen pääse kaipuustaan maailmalle, vaikka olisi mitkä pandemiat ja elämäntilanteet tuomassa mutkia matkaan.

7 kommenttia

  • Marika / Matkalla Missä Milloinkin

    Mahtavaa, että pääsit käymään pitkästä aikaa ulkomailla. On varmaan tuntunut hieman oudolta kävellä tavallista hiljaisempia Rooman katuja. Me ollaan päästy nyt tekemään kaksi kaukomatkaa pitkän tauon jälkeen ja matkan odottamiseen liittyvä jännitys on ollut ihan erilaista kuin aiemmin. Onneksi tilanne koronan suhteen vaikuttaa kuitenkin normalisoituvan. Nyt Finnairkin ilmoitti, ettei sen lennoilla tarvitse enää käyttää maskia.

    • Henna

      Edelleenkin maski on pakollinen Finnairilla esim. Italiaan mennessä ja tullessa. Kannattaa ottaa faktat selville ennen kuin kirjoittelee tuollaista.
      On muuten hauskaa sitten kun nämä ”enää ei tartte pitää maskia -tyypit sairastuvat loman eka päivinä, kun eivät itse tajua, kuinka paljon koronaa on oikeasti edelleen liikenteessä. Niin ja ainoa oikea maski matkatessa on koko korona-ajan ollut FFP2-maski.

      • Martina

        Finnair ei tosiaan enää edellytä maskeja lennoillaan, mutta kohdemaa voi niin tehdä, jolloin Finnairin lennoillakin voi joutua käyttämään vielä maskia. Meilläkin oli vielä viikko sitten Barcelonaan reissatessa Finnairin lennolla maskipakko, samoin tietysti aiemmin keväällä Rooman lennoilla. Perillä maskeja ei paljon enää näkynyt ja itse koin sen vapauttavana. Sen sijaan en ymmärrä mitä hauskaa siinä on jos joku sairastuu loman ensimmäisenä päivänä.

  • Martina

    Voi Henna, ihanaa kun olet innostunut kommentoimaan näin paljon. Kiitos siitä! Kuulostaa ihanalta viettää koko heinäkuu Italiassa. Missä päin olitte?