Maastopyöräily on mukava tapa yhdistää liikunta ja luontoelämykset. Toisin kuin helposti ajatellaan, sopii fatbike myös varovaisemmalle kuskille kunhan reittivalinta on oikea. Hurjapäälle taas löytyy haastetta riittämiin ihan vaikka Saimaan rannalta. Kokeiltu on ja taluttamiseksi meni. Enkä meinannut siltikään selviytyä jyrkimmistä mäistä.

Sähköavusteinen maastopyörä helpottaa polkemisurakkaa niin että kokemattomampikin uskaltaa valita vähän pidemmän reitin. Sähkö tasaa mukavasti myös retkiporukan kuntoeroja. Himotreenaaja käyttää vain vähän sähköä, jos ollenkaan, kun taas leppoisammasta liikunnasta pitävä pistää sähköt täysille ja nauttii kyydistä.

Me ollaan innostuttu ottamaan maastopyöräily osaksi kotimaan matkojamme. Sähköfatbiket ovat kuljettaneet meitä halki ruskan värjäämään Kuusamon luonnon, Saariselän keväthangilla sekä kesäisten järvimaisemien äärellä. Ensimmäinen kerta sähköfatbiken kyydissä jännitti ainakin nössöä Martinaa, mutta pian vauhdin hurma vei mennessään.

Patikointikin on mukavaa, mutta niin paljon hitaampaa kuin maastopyörällä huristeleminen. Fatbikella pääsee pidemmälle ja ehtii nähdä enemmän. Jos siis ei tuijota koko ajan kiviä, juuria ja kantoja, joiden välissä saa välillä pujotella ihan tosissaan.

12 vinkkiä maastopyöräretkelle Tasty Travelissimon tapaan

1. Lähde retkelle hyvällä, sopivan kokoisella ja toimivalla pyörällä. Tarkista että jarrut ja vaihteet toimivat moitteettomasti. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kriittisellä hetkellä ruksuttamaan jäävät vaihteet, puhumattakaan jarrusta joka ei toimi. Tsekkaa myös että sähköpyörän akku on täynnä.

2. Tutustu pyörään etenkin jos käytät vuokravehjettä tai muuten vaan vierasta pyörää. Jos ajat sähköpyörällä, kokeile sähköavustusta ensin tasaisella alustalla, jotta opit miltä tuntuu kun sähkö liikuttaa pyörää. Se on helppoa, kivaa ja siihen tottuu nopeasti, mutta kannattaa silti totutella ensin helpossa kohdassa miltä tuntuu kun pyörä “liikkuu itsekseen”.

Tutustu myös kaasukahvaan jos pyörässäsi on sellainen. Ettei käy niin kuin minulle, joka vedin vahingossa kaasukahvasta aina kun irrotin toisen käteni (tai siis toisen käden otteen). Ihmettelin miksi pyörä ampaisi aina juuri silloin eteenpäin kun ajoin yhdellä kädellä, kunnes hoksasin, että tässähän on tällainen näppärä lisäkaasu, jota pyöräytin vahingossa tarttuessani kahvaan tiukemmin.

3. Muistuta mieleesi ja ihan vaikka tarkistakin kumpi käsijarruista on etu- ja kumpi takajarru. Älä vedä etujarrua pohjaan varsinkaan kovassa vauhdissa alamäessä, ellet halua harjoitella volttia fatbikella.

4. Maastopyöräillä voi lähes säällä kuin säällä vuoden ympäri. Sähköpyörille on olemassa pakkasraja, jos nyt muutenkaan tulisi mieleen lähteä paukkupakkasilla maastopyöräilemään.

Toki tämäkin puuha on mukavinta hyvän sään aikaan. On kivempaa jos maasto ei ole kovin märkä ja kurainen ja sään ääri-ilmiöt pysyttelevät poissa. Talvellakin voi tosiaan maastopyöräillä, mutta kokemuksesta voin kertoa, etteivät sulavat keväthanget ole optimaalisin alusta.

Jos kuitenkin nautiskelet maastopyöräilystä keväthangilla, kannattaa retki ajoittaa aamuun, jolloin hanki on kantavampi yöpakkasten jäljiltä. Myöhemmin päivällä reitit voivat olla sohjoa. Meille osui niin pehmeät hanget Saariselän keväässä ettei pyöräily onnistunut kapeammilla reiteillä lainkaan, ainakaan meikäläisen kokemuksella ja uskalluksella. Rohkeammatkin näyttivät muksahtelevan tai ainakin lipsuvan.

5. Valitse reitti tasosi mukaisesti ja tutustu siihen etukäteen. Muista ottaa kartta mukaan joko puhelimeen tai paperiversiona. Tai molempina.

6. Ota kaveri mukaan matkaan. Turvallisuussyistä ja muutenkin. Onhan se nyt kivempaa jakaa kokemus kaverin kanssa. Jos kuitenkin seikkailet mieluiten yksin, ilmoita jollekin missä liikut. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

7. Pukeudu sään mukaisesti ja varaudu aina siihen, että rapatessa ja maastopyöräillessä roiskuu. Repun voi suojata kuralta, mutta housut ja takki saavat todennäköisesti oman osansa märästä maastosta. Vaikka sähköpyöräily saattaa kuulostaa helpolta ja leppoisalta menolta, käy se maastoreiteillä ihan kunnon liikunnasta. Urheiluvaatteet on siis hyvä idea.

Tekniset urheiluvaatteet ovat minun valintani maastopyöräilyyn. Syksyllä vedän kuoritakin päälle ja talvella lisään väliin kerrastoja sään mukaan. Pakkaan reppuun mukaan myös ylimääräisen pitkähihaisen taukopaikalla hengailua varten. Kun on hikoillut, tulee helposti kylmä kun pysähtyy.

Syksyllä ylimääräinen pitkähihaiseni oli sadetakki, joka olisi tullut tarpeeseen sadekuuron yllättäessäkin. Talvella pakkasin mukaan pieneen tilaan menevän kevyttoppiksen.

Pro vinkki on sujauttaa taukopaikalla istuinalusta takin alle selkään, joka on hionnut repun alla ja alkaa siksi palella helposti. Ei mene viima enää läpi, mutta toisaalta sitten täytyy keksiä joku toinen alusta pepulle jos penkki on märkä. Muovipussi toimii ja siihen voi lähtiessään pakata roskat mukaan.

Jalkaan olen laittanut goretex-lenkkarit ja keväthangille korkeavartiset saappaat, jotka olivat omiaan niinä lukuisina kertoina, kun astuin upottavaan hankeen pyörän kellahtaessa kumoon sohjoisella alustalla. Kypärästä fiksua maastopyöräilijää ei tarvinne edes muistuttaa.

8. Ota selkään reppu ja pakkaa sinne ainakin vettä ja puhelin. Itse kannan mukanani aina myös sade-/kurasuojaa repulle ja itselleni, istuinalustaa sekä lompakkoa siltä varalta, että törmään johonkin kivaan (latu)kahvilaan tai muuhun paikkaan, jossa tarvitaan rahoja.

9. Muista eväät! Reitti kannattaa suunnitella niin, että matkan varrelle osuu tulipaikka tai vastaava paikka evästaukoa varten. Skumppaa kuksasta on ihan must ja sen kanssa maistuu hyvin jokin suolainen naposteltava. Miksei makeakin jos olet enemmän makeiden herkkujen ystävä. Vaikka vaahtokarkit, munkki tai kesän makeat mansikat.

Jos iso skumppapullo tuntuu liioittelulta, ota mukaan piccolopullo tai luota siihen, että taukopaikalla on muitakin janoisia. Me ollaan ilahdutettu muita tulipaikalla istuskelijoita skumppamaistiaisilla, jotka on otettu vastaan ilolla ja riemulla. Toki kahvi tai kaakaokin ovat oivia vaihtoehtoja. Nekin maistuvat luonnossa parhaalta kuksasta.

Kukaan ei estä myöskään parkkeeraamasta pyörää ravintolan ulkopuolelle. Kohteesta riippuen sellaisia voi hyvin olla tarjolla, vaikka luonnossa liikkuisikin. Toisaalta eväshetki luonnossa on kyllä aika ihana elämys. Ota molemmat, jos mahdollista.

10. Kunnioita luontoa ja muita luonnossa liikkujia. Käytä merkittyjä maastopyöräilyyn tarkoitettuja reittejä. Taluta mieluummin vaikeassa kohdassa kuin että leventäisit väylää ajamalla polun ulkopuolella. Älä roskaa äläkä pidä tarpeetonta meteliä.

11. Jos ajat porukassa niin muista riittävät turvavälit. Äkkipysähdys ei ole kiva yllätys kun keskittyy tasapainoilemaan maastopolulla. Kunnon turvavälillä voi sitä paitsi keskittyä välillä nauttimaan maisemistakin ja laulaa Kuusamoa Nissinvaaran reitillä, joka kulkee välillä päällystettyäkin tietä pitkin. Silloin kelpaa rullata rennommin ja katsella kaunista pohjoisen luontomaisemaa.

Edellä ajava muistaa tarkistaa välillä, että kaveri tulee perässä ja jää tarpeen tullen odottamaan. Pysähdy johonkin muualle kuin heti alamäkimutkan jälkeen, niin että kaveri ehtii nähdä sinut ajoissa eikä aja vauhdin hurmassa ylitsesi.

12. Maastopyöräretki on ihana elämys jo itsessään, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö lämmin sauna, kylpy tai muu hemmotteluhetki retken jälkeen olisi ihana ajatus silloin kun ylämäki painaa ja viimeiset kilometrit alkavat tuntua raskailta. Tai kun kaadut kymmenennen kerran pyörinesi keväthankeen. Mieti itsellesi ja retkikavereillesi jokin palkinto, jonka avulla palaudutte pyöräretken rasituksista.

Lue lisää maastopyöräretkistämme näistä artikkeleista:

Täydellisen loman resepti Saimaan rannalla
Luontomatkalla Kuusamossa
Saariselän keväthanget – Kesän ja talven parhaat puolet