Kotimaa,  Turku

Crossfitmatka Turkuun – Turun Tuomiopäivä

Kyllähän se vähän jännittikin. Paljon enemmän olin kuitenkin innoissani. Uusi reissuporukka herättää aina monenlaisia tunteita. Tätä matkaa odotin poikkeuksellisen paljon. Matkaa treenikavereideni kanssa Turkuun katsomaan crossfitkisoja.

Se oli ensimmäinen yhteinen tapahtumamme salin ulkopuolella. Tai ainakin minulle ensimmäinen. Ajattelin reissun olevan vähän niin kuin palkinto ensimmäisestä Crossfit Games Openistamme, jonka suoritimme keväällä. Olisimme halunneet pitää päätösjuhlat heti jännittävät Openit koettuamme, mutta korona esti senkin kivan. Onneksi tuli kesä, kevyemmät rajoitukset ja Turun Tuomiopäivä.

Olimme valmistautuneet hyvin. Yhteinen soittolista oli tehty hyvissä ajoin, reissua suunniteltiin ja fiilisteltiin WhatsApp-ryhmässä, majoitus varattiin porukkamme henkeen erittäin sopivalta kuulostavasta Kakolan Forenomista ja korvan takana oli muutama tuttu ravintola, joissa voisimme käydä täyttämässä vatsamme. Myös liput Turun Tuomiopäivään oli takataskussa.

Vihdoin heinäkuun ensimmäisenä perjantaina matka sai alkaa.

Se alkoi heti riemukkaissa merkeissä. Auto starttasi Järvenpäästä kohti Turkua kyydissään viisi ensimmäistä reissaajaa. Kaksi seuraavaa tulivat junalla perässä heti seuraavana aamuna. Juttelimme reissun leikkimielisistä säännöistä ja tutustuimme toisiimme.

Emme me ihan tuntemattomia olleet kuitenkaan. Hyvä ystäväni Jenna istui vieressäni keskipenkillä, mikä helpotti reissuun lähtemistä huomattavasti. Mukana olisi ainakin yksi tuttu reissukaveri, jonka kanssa ei tulisi varmasti ongelmia.

Etupenkillä oli treeniemme vetäjä ja kuskina hänen kaverinsa. Loput porukasta olivat muita treenikavereita, joihin olin ehtinyt tutustua pitkin talvea ja kevättä. Sen ajan olin ehtinyt käydä salimme crosstunneilla ja hitsautua osaksi ydinporukkaa. Niin ainakin itse koen ja se on tosi kiva tunne. Kuulua mukavaan porukkaan.

Autossa soi mahtava reissumusiikkimme, josta parhaiten jäi mieleen Spice Girlsin Viva Forever. Kaavailimme siitä kisabiisiämme. Sopisi ainakin allekirjoittaneen tahtiin. Jos nyt muka joihinkin kisoihin joskus osallistuisin.

Perillä Turussa vietimme hauskoja hetkiä pitkin kaupunkia. Hengailimme majapaikassamme, katsoimme crossfitkisoja ja söimme hyvin. Sää suosi meitä, mutta ei kilpailun urheilijoita. Oli läkähdyttävän kuuma helle. Ainakin yksi kilpailijoista sai lämpöhalvauksen.

Meitä varjon alla virvokkeita nauttivia helle vaan hymyilytti. Uskalsin kerrankin lähteä Suomessa reissuun ilman takkia ja sateenvarjoa. Matkalaukku oli täynnä pelkkiä kesämekkoja. Suomen suloinen suvi oli vasta aluillaan ja antoi parastaan. Se oli kesäreissu vailla vertaa.

Reissun aikana syntyi monta sisäpiiriläppää, joita minun on turha edes yrittää avata. Tunsin itseni koko ajan rennoksi ja omaksi itsekseni, mikä ei ole itsestäänselvää uudella porukalla reissatessa. Sain lähteä juuri niihin hullutuksiin mukaan mihin halusin ja jättää sekopäisimmät päähänpistot väliin (vai jätinkö?). Kukaan ei kyseenalaistanut kenenkään toimintaa oli se sitten hölmöä tai hillittyä.

Sen lisäksi että katsoimme crossfitkisoja jumppasimme itsekin erilaisten burpeehaasteiden ja puistojumpan merkeissä. Crossfitmatkalla voi tehdä burpeeta baarissakin. Ihan vaan tiedoksi, jos jollekin sattuisi muka tulemaan sellainen ajatus mieleen.

Parasta oli kuitenkin se porukka. Ja ihan vähän myös ruoka. Turku on edelleen mitä mainioin ruokamatkakohde. Me ihastuimme tällä reissulla syvästi Di Trevin herkkuihin ja mahtavaan henkilökuntaan.

Ja se porukka. Edelleen se porukka. Reissussa oli mukana niin mainiota seuraa että suunnittelemme jo seuraavaa yhteistä koitostamme. Treenien lisäksi tietysti. Salilla näemme viikoittain ja se on tähän eristäytyneeseen korona-aikaan oikeastaan tosi usein. Näen vain perhettäni enemmän. Ei ihme että sekalaisesta sakistamme on tullut lyhyessä ajassa niin tärkeä.

Moni crossfitiä harrastava sanoo yhteisöllisyyden olevan parasta lajissa. Alan ymmärtää mitä se tarkoittaa. Vaikka olen (ollut) yksinäinen salipuurtaja, tuntuu ilman kavereita treenaaminen nykyään oudolta.

Milloin sinä olet viimeksi reissannut uudella porukalla? Millaista oli?

2 kommenttia

    • Martina

      Kiva kuulla. Matkoilla usein paljastuu uusia asioita tutuistakin ihmisistä. Varsinkin jos on vähänkään pidempi reissu kyseessä. Hyvä ettei ole ilmaantunut mitään negatiivista. Huippuhetkien kokeminen on parasta matkailussa. 🙂