Suomen suurin matkablogiyhteisö

Silja Serenadella Ahvenanmaalle – Kun veri vetää merille

Pressimatka Silja Line Suomi

Silja Serenade seisoo Turun telakalla. Risteilyjä ei järjestetä koronan vuoksi, mutta henkilökuntaa tarvitaan pitämään huolta aluksesta. Hyttien vessat vedetään säännöllisesti ja kapteenikin osallistuu siivoukseen. Kokki valmistaa ruokaa pienelle henkilökunnalle, joka odottaa laivalla maailmantilanteen normalisoitumista.

Merimiehen veri vetää vesille, mutta sinne ei nyt pääse. Kauppojen ovet on suljettu ja tax free -myymälän hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Näky on surullinen. Laiva on tehty iloisia risteilymatkustajia varten. Täällä kuuluisi viettää mukavaa aikaa, nauttia musiikista, hyvästä ruoasta ja yhteisestä ajasta. Hymyillä, nauraa ja nauttia merimatkasta.

Silja Serenadella vallitsee kuitenkin aavemainen hiljaisuus, jonka rikkoo vain henkilökunnan epätavalliset touhut tyhjässä laivassa. Aluksen keskikäytävälle teipataan sulkapallokenttä. Henkilökunta viihdyttää itseään pallopelin merkeissä. Korkea promenade sopiikin pelaamiseen täydellisesti.

Juhlapäivänä keskikäytävälle katetaan pitkä illallispöytä, jonka ääressä nautitaan kokin loihtimia juhlaherkkuja. Hetken ajan kaikki on taas hyvin, mutta risteilyjen alkamista odotetaan silti jo kuumeisesti.

Pikkuhiljaa rajoituksia puretaan ja Silja Serenadenkin ovet avataan vihdoin risteilymatkustajille. Me olemme ensimmäisten joukossa kun alus lähtee Helsingistä kohti Maarianhaminaa. Laivalla on yhä normaalia väljempää, yökerho on kiinni ja promenadekin hiljenee aikaisin. Maskien takaa näkyy kuitenkin iloisina tuikkivia silmiä. Tätä on odotettu.

Henkilökunnasta huokuu ilo ja riemu siitä, että elämä normalisoituu taas. Alus on vesillä ja iloiset risteilymatkustajat sen kyydissä. Niin kokit, tarjoilijat kuin myymälän kassatkin palvelevat asiakkaita aivan uskomattoman ihanalla tavalla.

Harri Hylkeen halauksesta huokuu aito lämpö ja trubaduuria kuunnellessani melkein herkistyn. Mies ei peittele sitä, miten vaikeaa on ollut olla esiintymättä ja miten hienolta tuntuu nyt soittaa meille. Muutamalle hiljaisen laivan matkustajalle. Myös Starlightin shown esiintyjistä huokuu riemu. Osalla on ehkä taidot hieman ruosteessa, mutta sen korvaa tunteella tekeminen.

Silja Serenaden pressimatkalla Helsingistä Ahvenanmaalle henkilökunnasta todella näkee sen, että tätä on odotettu. Niin olemme odottaneet mekin.

En meinaa pysyä tuulessa hulmuavassa hameessani kun istumme kansibaarin pöydässä. Laseissa on Aperol Spritziä ja kuohuviiniä. Kippistämme sille että olemme tässä nyt yhdessä. Kylki kyljessä porukalla, kauniina ja lämpimänä kesäiltana. Kaiken tämän jälkeen. Miten upealta se tuntuukaan. Niin normaalilta ja kaivatulta että tunnen kuinka sisälläni läikähtää lämpö. Onnen tunne se siellä heittää kuperkeikkaa.

Illallisella huokailen miten ihana on syödä taas ravintolassa. Jos jotain niin sitä olen kaivannut matkustamisen lisäksi. Pitkä Artur Kazaritskin suunnittelema menu Bon Vivant -ravintolassa hyväilee makuhermojen lisäksi sielua. Kuinka nautinkaan taidokkaasti valmistetusta ruoasta ja ihanista makuyhdistelmistä. Illallishetken kruunaa upea seura ja mitä ihanin henkilökunta.

La Tavolatassa tuntuu melkein siltä kuin olisimme Italiassa. Erikoisaamiainen on niin luksusta, etten taida tyytyä enää muuhun. Illallisen jälkeen ihailemme auringonlaskun värittämää merimaisemaa pitkään laivan takakannella. Meri on niin tyyni ja ilma illallakin yhä niin kostean kuuma, että voisimme aivan yhtä hyvin olla Välimerellä tai vaikka Karibialla Itämeren sijaan.

Yövymme De Luxe -luokan hytissä ja se tuo oman pienen luksusmomenttinsa risteilyyn. Leveässä parisängyssä maistuu hyvin uni, mitä nyt havahdun pari kertaa unestani tuijottamaan ikkunasta näkyvää kuuta. Jätimme verhot tarkoituksella auki, jotta merimaisema on läsnä jatkuvasti. Minibaarin sisältö kuuluu hytin hintaan ja kylmä virvoke maistuukin erityisen hyvältä Ahvenanmaalla vietetyn hikisen helteisen päivän päätteeksi.

Määränpäämme on tosiaan Maarianhamina. Vietämme Ahvenanmaalla 8 tuntia ja siinä ajassa ehtii nähdä ja kokea valtavasti. Saamme Smakbynin retkelle seuraksemme Visit Ålandin Sannan sekä Lähdetään taas -blogin Teijan ja hänen ihastuttavan tyttärensä. Muu pressimatkan porukka jää nautiskelemaan Maarianhaminasta. Tapaamme heidät lähtödrinkkien merkeissä ennen paluuta laivaan ja toteamme, että tänne täytyy vielä palata. Ahvenanmaa on upea.

Teijan tyttären kautta pääsemme kokemaan risteilyn myös lapsen näkökulmasta. Hän on vain hieman omaa esikoistamme vanhempi. Lapsen riemu saa meidät odottamaan omaa perhematkaamme Silja Serenaden kyydissä. Sellainen on jo varattuna kesän ja syksyn taitteeseen. Toivotaan todella että reissu toteutuu ja sulkapallokentän teipit ovat pysyvästi poissa promenadelta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin tiistai, 3 elokuun, 2021 at 22:01

    Kuulostaa kivalta reissulta! Meillä myös varattuna risteily Ahvenanmaalle, joskin meidän tarkoituksenamme on kiertää saarta pyörien kanssa runsas viikko.Täytyy toivoa, että kelit suosivat. 🙂

    • Reply Martina keskiviikko, 4 elokuun, 2021 at 08:19

      Viikko pyöräillen Ahvenanmaalla kuulostaa täydelliseltä. Toivotaan että kelit suosii. Lämmintä, sateen- ja tuulenkestävää vaatetta vaan mukaan niin ei haittaa jos välillä on huonompi sää. 🙂

    Leave a Reply