Erottelin luomukananmunan keltuaista lammilaisen vanhan huvilarakennuksen keittiössä. Mietin paistaisinko valkuaisesta huomenna munakasta. Talteen se pitäisi ainakin ottaa, vaikka risottoon käytetään vain keltuainen.

Pia hääräsi risoton parissa lieden äärellä. Lokakuinen ilta pimeni raidallisin verhoin somistettujen ikkunoiden takana. Saana lämmitti pihasaunaa ja Arna naputteli vielä läppäriään tuvan pitkän pöydän ääressä.

Minä olin saanut kunniatehtävän toimia Pian keittiöapulaisena. Sekoitin keltuaisen kermaan, raastoin parmesaania mukaan ja puristin sitruunan mehun seokseen. Mausteeksi lisäsin mustapippuria.

Sitruunarisotto oli erilainen kuin omani. Siinä missä minun versioni on kirpsakka, jopa tymäkän puoleinen, on Pian risotto lempeämpi. Siinäkin maistuu ihanasti sitruuna. Sitruunan lisäksi Pia laittaa risottoonsa rosmariinia, jota en olisi itse keksinyt lisätä, mutta joka tuo makupalettiin täydellisen lisäyksen.

Lammilla söimme sitruunarisoton vaalean kalan kanssa. Kuhan, jos en ihan väärin muista. Kotona risottoa uudestaan tehdessäni paistoin sen kaveriksi leivitettyjä kalaleikkeitä, sillä tiesin että lapsetkin syövät “jättikalapuikkoja”. Lisukkeeksi kypsensin vielä kesäkurpitsaakin.

Pian sitruunainen risotto

Katso sitruunarisoton resepti täältä

Tällä kertaa reseptipostaukseni ei sisällä reseptiä, sillä hakukoneoptimoija minussa ei halua tuottaa tuplasisältöä verkkoon ja haluan ohjata liikennettä suuresti arvostamani kollegan sivustolle.

Nappaa siis resepti Pian Lyhyenä hetkenä -blogista ja viivähdä paikalla pidempikin hetki Pian sivustoon tutustuen. Artikkelit on kirjoitettu niin taidokkaasti että niitä suorastaan uppoutuu ahmimaan. Ihan niin kuin lempeää sitruunarisottoakin.