Kaupallinen yhteistyö Holiday Club Resorts Oy:n kanssa.

Ostoslistallamme on aurinkolasit ja uimahousut kun astelemme Rovaniemen Citymarketin ovesta sisään. Kevätaurinko häikäisee silmiä sekä taivaalta loistaen että heijastuksena valkoisena hohtavalta lumelta.

Alan ymmärtää mikä keväthangissa kiehtoo. Samassa paketissa saa sekä kesän että talven parhaat puolet. Mukaan kääräistään hieman Lapin lumoa ja pohjoisen kiehtovia makuja niin mikäs siinä on lomaillessa. Matka keväthangille on yhtä mainio jokavuotinen perinne kuin kesälomamatkakin. Ellei parempi.

Saariselän keväthanget

Me nautiskelimme Saariselän keväthangista huhtikuun loppupuolella. Sää oli mitä upein koko kolmipäiväisen reissumme ajan. Aurinko porotti suloisen lämpimästi pilvettömältä taivaalta ja lämpömittarin asteet kohosivat kymmeneen ellei ylikin. Yölläkään ei mennyt enää pakkasen puolelle.

Huhtikuu onkin erinomaista aikaa suunnata Lappiin. Lunta pitäisi vielä olla talviurheilua varten, mutta paukkupakkaset loistavat poissaolollaan. Ei tarvitse tulla viikoksi Lappiin saunomaan kuten eräs tulipaikalla kohtaamamme pariskunta totesi.

Huhtikuussa rinnekahvilan terassilla kelpaa ottaa aurinkoa. Luonnossa liikkuja istahtaa hieman pidemmäksi aikaa taukopaikalle nauttimaan kasvojen ihoa lämmittävästä kevätauringosta. Välillä voi sataa niin kuin Suomessa yleensä, mutta toivotaan että osuu aurinkoisiakin päiviä kohdalle kun alatte nyt suunnitella omaa keväthankimatkaanne Saariselälle. Sitä varten kannattaa napata alekoodi talteen tämän postauksen lopusta.

Kaunispään huipulla

Ilmeisin Saariselän aktiviteeteista on laskettelu. Kaunispää kohoaa lomakylän tuntumassa eikä sitä voi olla huomaamatta. Tunturin laelle pääsee hiihtohissin lisäksi kävellen ja autollakin. Kävelyreitti on helppokulkuista päällystettyä tietä, joka puikkelehtii vuokramökkien ohi. Reitti on periaatteessa helppo suora tie, mutta toki mestarieksyjä-Martina onnistui kulkemaan silläkin harhaan.

Kaunispään huipun ravintolan pihaan voi saapua suksien lisäksi lähes millä tahansa muullakin vempeleellä. Parkissa oli sekä autoja, moottoripyörä että maastopyöriä. Minä tosiaan taitoin puolisen tuntia kestäneen matkan jalkaisin, minkä jälkeen ravintolan ikkunapöydässä nautittu kalalounas ja lasillinen valkoviiniä maistuivat erityisen hyvältä.

Katselimme ikkunasta laskettelijoita ja lautailijoita. Mietimme minä päivänä tulisimme itse rinteeseen. Katselin hissiä epäluuloisena mielessäni vanhat lapsuuden laskettelureissusta jääneet traumat. Epäilin tasapainoani suksilla. Mietin missä on lähin sairaala. Jännitti, lievästi sanottuna.

Onneksi tänään ei tarvinnut vielä kohdata laskettelukammoa. Eräs toinen vanha tuttu kammo oli kuitenkin läsnä kun suuntasimme Kaunispään näköalatornille.

Korkeanpaikankammo heräsi heti kun astuin muutaman portaan ylöspäin. Portaiden läpi näki maahan asti, mikä sai polvet tutisemaan. Tie tyssäsi ensimmäiseen kulmaukseen. Henkka sentään kiipesi ylös asti ottamaan kuvia upeasta Lapin tunturimaisemasta.

Talvinen fatbikeretki

Ensimmäinen varsinainen aktiviteettimme oli fatbikeretki. Olimme tutustuneet sähköavusteisiin maastopyöriin aiemmin kesäisellä Saimaalla ja heräilevän ruskan keskellä Kuusamossa. Nyt oli vuorossa ensimmäinen fatbikeretkemme talvisessa maastossa.

Lähdimme matkaan innoissamme. Pian oli selvää etteivät reitit olleet enää ihan parhaimmassa kunnossa. Talvi oli ollut vähälumisempi kuin yleensä ja lämmin sää sai jäljellä olevan lumen muuttumaan upottavaksi sohjoksi.

Sulat tiet heittivät kurajäljet selkään, mikä nyt ei sinänsä haitannut vaan päinvastoin nautin tutusta vauhdista fatbiken kyydissä. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon märässä maastossa polkiessa ettei pyörissä ole lainkaan lokasuojaa.

Älä siis pukeudu maastopyöräretkelle parhaimpiisi vaan säästä hienommat vaatteet Souvareita ja tansseja varten, kuten erään tiellemme osuneen pariskunnan kanssa totesimme samalla kun kyselimme reittiohjeita tienoon paremmin tuntevilta ulkoilijoilta.

Pidä myös suu kiinni ellet halua kuramaistiaisia ja suojaa silmäsi pisaroilta aurinkolaseilla. Varaudu pesemään kaikki varusteet kämpille saapuessasi. Muista kuitenkin että kura kuuluu asiaan eikä sitä pidä suinkaan pelkäämän.

Ajatuksenamme oli suunnata fatbikeilla Kiilopäälle ja takaisin, mutta kapeat polut olivat niin sohjoisessa kunnossa ettei siitä tullut mitään. Pyörä luiskahti helposti kumolleen ja jos otti jalalla tukea, kinttu upposi polun viereiseen hankeen polvea myöten. Sohjossa oli vaikea päästä uudestaan pyörän kyytiin ja vauhtiin varsinkin jos on tällainen 165-senttinen tappi, joka saa tehdä töitä että saa jalan heitettyä pyörän toiselle puolelle.

Käännyimme siis suosiolla hieman aiemmin takaisin päin. Haluaisin sanoa että nautiskelimme rauhallisemmasta pyöräretkestämme, mutta totuus on se, että muutama kirosana kajahti pitkin Lapin metsiä ja pettymys käväisi mielessä kun retkestä ei tullutkaan niin pitkää kun olimme toivoneet. Jälkikäteen ajateltuna se oli kuitenkin mainio kokemus.

Pysähdyimme Savottakahvilalla nauttimassa kahvit auringonpaisteessa. Myös hillapullaa olisi ollut saatavilla jos sokerihammasta olisi kolottanut. Savottakahvilalta suhasimme isompia teitä pitkin kohti Saariselän lomakeskusta, josta jatkoimme matkaa toiseen suuntaan kohti Aurorapolkua.

Kävimme tsekkaamassa Aurorapolun varrelta löytyvän Aurora päivätuvan, joka on upea ilmestys keskellä Lapin komeaa luontoa. Isolta terassilta voi ihailla maisemia ja kuulemma revontuliakin silloin kun niitä näkyy. Sisällä takan ääressä on lämmin pakkasellakin ja isolle tulipaikalle mahtuu monta nautiskelijaa jopa koronarajoitusten ja turvavälien aikaan.

Me istahdimme tulipaikkojen toiseen reunaan nautiskelemaan porosipsejä ja skumppaa kuksasta. Evästauko on luontoretken paras hetki. Tarjosimme proseccoa toisessa reunassa istuvalle pariskunnalle ja vietimme oikein mukavan hetken jos toisenkin siinä kevätauringossa paistatellen. Tästähän tuli sittenkin oikein kiva retki.

Kun laskettelu pelottaa

Seuraavan päivän aktiviteetiksi olimme suunnitelleet laskettelua. Olin jännittänyt sitä jo kotona, mutta päättänyt silti mennä reippaasti kokeilemaan. Olenhan rohkea ja reipas urheilijanainen.

Pelko alkoi hiipiä mieleen jo edellisenä iltana ja yölläkin kun havahduin hereille ja aloin miettiä miten ikinä selviän hisseistä, laskuista ja kaikesta siitä mitä tuleman pitää. Aamulla aamiaispöydässä ei ruoka maistunut. Kurkkua kuristi paniikki.

Sain sanottua Henkalle että pelottaa aika paljon ennen kuin purskahdin itkuun. Se tuli ihan puskista itsellenikin. Että pelkäsin niin paljon että tuli itku. Nauroimme perään ja koko aamiaishetki meni lievässä hysteriassa.

Henkka sanoi ettei meidän tarvitse mennä jos pelottaa noin paljon. Yritin kerätä rohkeutta ja kun sitä ei löytynyt, kehotin Henkkaa menemään kuitenkin, vaikka minä jäisinkin rinteen juurelle ruikuttamaan. Voisin hengailla rinteen tuntumassa, käydä kävelyllä ja tulla seuraksi lounaalle tai kahville.

Ei se kuulemma ole niin kivaa yksin ja sohjoiset rinteet mietityttivät laskettelunkin osalta. Päätimme siis tehdä jotain muuta. Kun se oli sanottu ääneen, vyöryi ylitseni valtava helpotuksen aalto, joka sai lopulta pääni jyskyttämään muhevaa päänsärkyä. Äkkiä särkylääkettä naamariin ennen kuin menee pahemmaksi.

Sitten tuli vihdoin myös nälkä. Söin aamiaisen hyvällä ruokahalulla loppuun kyyneleet yhä poskille valuen sekä naurun että jännityksen purkautumisen takia. Olin varmasti melkoinen näky. Onneksi pystyin piilottamaan punakirjavan naamani maskin taakse pöydästä noustessani.

Ei siis laskettelua tällä kertaa. Rinteet näyttivät kuitenkin monipuolisilta, pitkiltä ja varmaan oikein mukaviltakin jos niiden katselu ei herättäisi syvällä sisimmässä valtavaa pelkoa.

Saariselän muut aktiviteetit

Koska laskettelu jäi välistä, aloimme miettiä korvaavaa aktiviteettia. Soitimme moottorikelkkoja vuokraamaan firmaan, mutta sohjo ja lumen vähyys oli heidänkin ongelmanaan. Kelkkoja ei enää vuokrattu.

Päätimme ostaa kertalipun pahoin pelkäämääni hiihtohissiin ja tulla Suomen pisintä pulkkamäkeä alas. Näin pääsisin kohtaamaan yhden peloistani ilman suksia, mutta sekin suunnitelma meni mönkään. Pulkkamäki oli suljettu eilen. Lunta oli liian vähän.

Tekeminen ei kuitenkaan lopu vielä siihenkään. Mietimme hetken poro- ja huskyajeluja sekä hiihtämistä, mutta päätimme lähteä patikoimaan Karvaselän kummituskämpälle. Pelko olkoon päivän teema. Matkaa kertyi pari kilometriä kun teimme pienen kierroksen metsässä. Perillä mökillä tutkimme kämppää ja luimme kummitustarinan seinältä. Ajattelepa jos nyt oviaukkoon ilmestyisi jokin hahmo.

Kummitustarinoiden jälkeen istahdimme tulipaikalle. Repusta löytyi kuivalihaa ja skumppaa kuksasta. Tarjosimme niitä myös Karvaselälle.

Ennen patikointiretkeä olimme hoitaneet tuliaisostoksia lukuisissa Saariselän alueelta löytyvissä putiikeissa. Hurautimme myös Kiilopään ravintolaan lounaalle. Ihastelimme savusaunaa ja katsoimme ahkiot perässä hiihtoretkelle lähtevää seuruetta. Tilasimme poropizzan puoliksi ja hihitimme virnistävälle Aslakille.

Kävimme myös laskemassa renkailla lumikourua pitkin. Se ei ollut mielestäni lainkaan niin pelottavaa kuin laskettelu kaikkine hisseineen ja muine vaaranpaikkoineen, vaikka Henkka totesi että tätä olisi syytä pelätä enemmän. Rengasta kun ei pysty mitenkään ohjaamaan ja kourun reunat näyttivät jo epäilyttävän matalilta.

Emme kuitenkaan kuolleet.

Kylpylähotelli on mainio majapaikka lomalla kuin lomalla

Ulkoilun ja aktiviteettien jälkeen lämmin kylpy, saunominen ja poreissa rentoutuminen on parasta mitä voi olla. Oli ihanaa majoittua taas Holiday Clubin tutuksi tulleiden kylpylähotellien tunnelmassa.

Vaikka ravintolat palvelivat koko Saariselän alueella suppeammin, löytyi aamiaiselta riittävän monipuolisesti mahan täytettä ja illallinen Rakka-ravintolassa oli maittava. Aamiaisen sai joko pakata mukaan huoneessa nautittavaksi tai syödä paikan päällä. Tarjolla oli tuotteita, jotka oli helppo ottaa myös mukaan päivän retkille. Retkieväät sai koota mukaan buffetpöydästä 8 euron hintaan.

Hotellin huone oli viihtyisä ja tilava. Yksi Holiday Clubin lemppareistamme Saimaan kylpylän lisäksi. Yleisissä tiloissa voi aistia Lapin tumman rauhallista tunnelmaa. Luonto oli kaikkialla läsnä. Kylpylä on aina plussaa ja ulkoilussa väsähtänyttä kehoa oli ihana hemmotella lämpimässä porekylvyssä ja saunan lämmössä. Kylmälläkin säällä tietää, että ihana lämpö odottaa kylpylässä.

Saariselän ruokatarjonta yllätti positiivisesti

Lohta, rautua ja nieriää. Poroa kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Hillaa ja karpaloa. Kuusenkerkkää jäätelössä. Lapin makumaailma on vertaansa vailla ja vaikka reissumme aikana ravintoloissa oli suppeampi ruokalista, ei jokapäiväinen poro- ja lohiannos alkanut lainkaan tympiä.

Maistelimme poroa käristyksenä, pizzassa, burgerissa ja sellaisenaan rillettenä ja pihvinä. Kala maistui maukkaalta keitossa ja paistettuna lautasella. Monipuolisen kekseliäät lisukkeet takasivat sen, että huokailimme ruokailuhetki toisensa perään ihastuksesta.

Osa alueen ravintoloista oli jo kiinni, sillä kausi veteli viimeisiään. Testasimme kuitenkin Holiday Clubin Ravintola Rakan sekä Lapland Hotelsin Riekonlinnan, jotka osoittautuivat kumpikin lämminhenkisiksi mutta menuiltaan jopa fiineiksi ruokapaikoiksi. Annokset olivat maukkaita ja taidolla koottuja. Viinisuosituksetkin osuivat nappiin.

Lounasta nautimme sekä Kaunispään huipulla että Kiilopään laturavintolassa. Kummastakin sai oikein kelpo sapuskaa. Kiilopäässä testasimme sekä buffetlounaan maittavat keitot että poropizzan. Kaunispään ravintolassa tilasimme listan molemmat kala-annokset ja pidimme niistä.

Kammottavalla hampurilaiskyltillä ruokailijoita houkutteleva (vai karkottava?) Anne’s Garden osoittautui ensivaikutelmaa paremmaksi paikaksi ainakin maukkaan poroburgerinsa perusteella. Ainoastaan Kuukkelin ruokatarjonta ei näyttänyt päälle päin kovin kummoiselta, mutta ostoskeskuskompleksin aurinkoisella terassilla kelpasi nauttia iso olut pyöräretken päätteeksi.

Miten Saariselälle pääsee?

Me suuntasimme Saariselälle autolla ja junalla. Ajoimme automme illalla Pasilaan autojunan kyytiin, kävimme nappaamassa Triplasta Capperin pizzat ja pullot Peronia mukaamme ja hyppäsimme makuuvaunun kyytiin. Nautiskelimme maittavan iltapalamme, pelasimme erän Smart10-peliä ja painuimme pehkuihin. Aamulla heräsimme Rovaniemeltä.

Rovaniemeltä ajomatkaa oli vielä kolmisen tuntia, mikä sujui nopeasti maisemia ihaillen. Pysähdyimme matkalla nauttimaan reilun aamiaisen, jolla jaksoimme hyvin lounasaikaan saakka.

Autojuna toimi erinomaisesti meille, jotka emme halunneet istua autossa koko matkaa. Järvenpäästä Saariselälle ajaa 13 tunnissa, mikä tuntuu tosi pitkältä. Mieluummin nukun rauhoittavasti keinahtelevassa yöjunassa sen ajan. Tai sitten heräilen levottomana pitkin yötä kun tuntuu että juna kaatuu rämistellessään raiteilla. Yhtä kaikki yöjuna on hyvä vaihtoehto ja junamatkailussa on samantyyppistä reissuromantiikkaa kuin vaikkapa Itämeren rahtilaivoilla.

Saariselkä toimii hyvin myös autottomalle. Rovaniemeltä pääsee bussilla perille asti ja Ivalon lentokentältä on vain puolen tunnin bussimatka Saariselälle. Perillä auto ei ole välttämätön. Kylä on helposti käveltävissä. Alueelta löytyy iso marketti ja kaikki muu tarvittava. Bussi vie laskettelemaan jos 1,5 kilometrin kävelymatka rinteille ei houkuttele.

Alekoodi!

Saat -15 % alennuksen koodilla tastytravelissimo Holiday Clubin verkkokauppaan. Tarjous on voimassa 30.6.2021 saakka ja koskee kaikkia lomia saatavuuden mukaan.