Ruokamatkailu on parasta. Se on ollut aina osa minua ja ruoka kuuluu olennaisena osana kaikkeen matkailuuni. Mikäli matkaseurani on valmis panostamaan pitkiin ravintolaillallisiin, pyrin sisällyttämään jonkun vähän spessumman ravintolaruokailun matkoihini. Pitkä maistelumenu tai kolmen ruokalajin illallinen vähän hienommassa ravintolassa kruunaa matkan kuin matkan.

Ruokamatkailun ei kuitenkaan tarvitse aina olla pitkiä illallisia ja hienoja ravintoloita. Yhtä mieleenpainuvia kokemuksia voi löytää kauppahallien tiskeiltä, kahviloista, viinibaareista, pienistä bistroista ja katuruokakojuilta. Ulkomailla jo pelkkä ruokakaupoissa kiertely on elämys. Näköalaterasseilla ja upeiden maisemien ääressä keskinkertainenkin ruoka maistuu vähän paremmalta. Puhumattakaan puistopiknikeistä, evästauoista luontoretkellä tai rannalle mukaan napatuista pienistä herkuista.

Ruokamatkailusta on moneksi. Se tarjoaa elämyksiä kaikille budjeteille ja kaikenlaisiin ruokavalioihin. Ruokamatkailu sopii kaikille, sillä siitä on helppo tehdä omannäköistä. Kaikista helpointa se on jos on kuten minä ja kaikki kiinnostaa kotikutoisista eväistä luksukseen.

Ruokamatkailussa kivaa on myös se, että sitä voi harrastaa helposti ympäri vuoden säästä riippumatta. Sisällä ravintolassa on aina lämmin ja kurjimmankin syysmyrskyn tai talvimyräkän pauhatessa ulkona on suorastaan ihanaa hakeutua sisään ravintolaan. Luonnonvoimien mellastamista on kiva ihailla ikkunasta ja toisaalta kaunista säätä ei tarvitse missata kun ruokailee ulkona.

Muistojeni arkkuun on tallennettu paljon upeita hetkiä maailmalta ruoan parissa. Tänään kerron kuitenkin Suomesta, sillä armas kotimaammekin on tarjonnut lukuisia mieleenpainuvia ruokahetkiä. Inspiroidu ja ota vinkkejä talteen listaltani, johon olen koonnut ruokamatkailun parissa koettuja elämyksiä hampurilaisista Michelin-tähtiin, Hangosta Varkauteen ja takaisin kotiin Järvenpäähän.

Helsingin hienostuneet iltapäiväteet

Jo pelkkä Brasserie Kämpin tai Salutorgetin miljööseen astuminen on elämys. Ikoninen hienostunut ympäristö on omiaan iltapäiväteen nauttimiseen. Kerrostarjottimilla on pieniä herkkuja, joiden parissa on ihana viettää kiireetöntä aikaa teetä siemaillen. Voi siihen ottaa lasin kuohuvaakin jos haluaa.

Kahvilaelämyksiä ympäri maan

Vanhanajan viehättävää kahvilatunnelmaa löytyy tuusulalaisesta Lottakanttiinista, jonka pullat ovat vertaansa vailla. Samalla voi tutustua Lottamuseoon ja lapset viihtyvät kesällä pihalta löytyvällä leikkipaikalla. Itse olen kerännyt Lottakanttiinista monenlaisia muistoja. On nautiskeltu pullakahveja kolmen sukupolven voimin, höpötelty bloggaamisesta lehtihaastattelussa ja startattu Tuusulan blogipäivät matkabloggaajaporukalla.

Savonlinnan Sulosaaresta löytyy kenties maan viehättävin lettukahvila. Nälkää kannattaa kerätä reippailemalla ensin saaren polkuja pitkin kauniista luonnosta nauttien. Valinnanvaikeus koittaa kun lueskelee Kalliolinnan lettujen täytevaihtoehtoja, mutta lopputulos on varmasti herkullinen.

Jos Tuusulassa syödään kahvin kanssa pullaa ja Savonlinnassa lettuja niin Raumalla palanpainikkeeksi tulee ottaa kaksikin herkkua: Rauman piparia ja vaniljamunkkia. Kontion kahvila hemmottelee kahvitaukoilijaa perinneherkuilla. Me vietimme Raumalla helteisen kahvitauon yhdessä lukuisien ampiaisten kanssa, jotka olivat onneksi kiinnostuneempia sokeriherkuistamme kuin meistä.

Paikalliset erikoisuudet ihastuttavat aina

Savonlinnasta puheen ollen ettehän luulleet että ohitan kauniin kesäkaupungin ilman torilla nautittuja lörtsyjä. Suuntasimme lörtsykojulle heti kaupunkiin saavuttuamme ja suolainen lörtsy maistui ihanalta silloisen alkuraskauden heikotuksen nostaessa päätään.

Savonlinnassa ei voi ohittaa myöskään Muikkuterassia. Kattoterassilta aukeavien maisemien, rapeiden muikkujen ja kylmän oluen yhdistelmä on kuumana kesäpäivänä lyömätön. Ei haittaa vaikka se olut oli alkoholiton. Jos joku juoma muuten on alkoholittomanakin hyvää niin se on olut. Holittomaan punaviiniin sen sijaan ei kannata koskea.

Takaisin muikkuihin. Muikut on allekirjoittaneelle ihan ehdoton herkku kotimaassa matkatessa. Mitä ohuempia ja rapeampia, sen parempia. Viime kesänä Lappeenrannassa nauttimamme Wanhan Makasiinin muikut eivät olleet ohuimmasta päästä, mutta niin rapeita ja herkullisia, että nousivat silti heittämällä muikkujen kärkikastiin.

Muista paikallisista erikoisuuksista on nostettava esiin Tapolan mustamakkara Tampereen Laukontorilla nautittuna. Se toimi eräänäkin kertana toisena aamiaisena kun odottelimme Hopealinjan risteilyaluksen lähtöä kohti Visavuorta. Kertislautasella puolukkakasan vieressä pötköttelevä mustamakkara on elämys, joka ei kaipaa koristeita rinnalleen.

Merellisiä herkkuja

Muikkujen lisäksi Suomesta löytyy muitakin ihania mereneläviä. Tai järveneläviä. Varkaus yllättää maamme kaviaaripääkaupunkina. Sammen mätiä tarjoillaan ainakin Hotelli Oscarin ravintolassa ja Varkauden vesitornin katolla olevan terassikahvilan listalta kannattaa valita sampivohveli.

Upein ja runsain saaristolaispöytä löytyy Hangon Origosta. Voi jestas sitä herkkujen määrää. Hangon aurinko paistoi lämpimästi ja alkukesän viileä merituuli pysyi loitolla pleksien avulla kun nautiskelimme merellistä lounastamme tuolloin 11 kuukauden iässä olleen pikkubloggaajan nukkuessa rattaissa. Toinen pikkubloggaajakin oli jo matkassa mukana mahassani, mutta en onneksi tiennyt sitä vielä. Olisi muuten jäänyt moni merenherkku sekä pienpanimo-olut nauttimatta.

Mieleenpainuvimmat ravintola-annokset

Sitten on niitä yksittäisiä annoksia, jotka hämmästyttävät, ihastuttavat ja yllättävät. Niitä, joita muistellaan vielä pitkään. Lahtelaisen Bistro Popotin risottoa muistelen kaiholla, samoin Kakolanruusun hämmentävää poksuvaa tartaria.

Farangin karkkipossu ja Hokun teriyaki lohi ovat syystäkin legendoja. Porvoolaisen Meat Districtin kanan sydämet yllättivät herkullisuudellaan ja Groteskissa ymmärsin ensimmäistä kertaa miten suurta herkkua maksamoussen, rapean leivän ja makean hillon yhdistelmä voi olla.

Kun ympäristöllä on merkitystä

Joskus hyvä ruoka nousee elämykselliseksi ainutlaatuisen miljöön vuoksi. Skifferin liuskat on toki todella herkullisia missä vaan nautittuina, mutta elämykselliseksi pizzahetki nousee kun liuskan nauttii kauniina kesäpäivänä Liuskaluodon Skifferissä merellisen Helsingin ympäröimänä.

Tuusulan kahvilatarjonnasta täytyy nostaa esiin jo mainitsemani Lottakanttiinin lisäksi myös Kinuskilla, joka sijaitsee viehättävällä Kellokosken ruukkialueella. Kinuskillassa on nautittu mieleenpainuvia brunsseja erilaisilla kokoonpanoilla, lounaspalavereita ja tunnelmallisia kahvihetkiä. Aina Kinuskillaan sisään astuessani tulee hyvä ja levollinen mieli. Viehättävä ja tuttu ympäristö rauhoittaa.

Edesmenneet lempparit

Olen edelleen kiitollinen siitä, että ehdin käydä kokemassa legendaarisen Chez Dominiquen ennen kuin se kuopattiin. Ravintolaillallinen oli hienoin kokemani ja sinne mennessä jopa hieman jännitti se mitä tuleman pitää.

Edesmenneistä ravintoloista puheen ollen eräs yksittäinen annos, jota kaipaan kovasti on Yumen ribsit. Kämpin yhteydessä toimineessa Yumessa oli muutenkin todella herkullista ruokaa, mutta ribsit ovat ne, jotka nousevat keskusteluissamme yhä aika ajoin esiin.

Elämyksellisiä drinkkejä

Helsinkiläisen salakapakka Trillby & Chadwickin konsepti takaa elämyksellisyyden jo ennen kuin cocktailin saa käteensä. Ennen sitä pitää nimittäin löytää kapakka ja osata toimia sen eteisessä. Salakapakassa vallitsevat säännöt kerrataan tilauksen yhteydessä ja itse cocktailit ovat huippuluokkaa myös.

Myös helsinkiläinen Chihuahua Julep on jo itsessään elämys. Siellä ei saa käyttää kännykkää mikä tuntui aluksi hassulta. Käsi hapuili vanhasta tottumuksesta puhelinta, mutta kun sen onnistui unohtamaan laukkuun, oli pöytäseurueen keskustelu normaalia intensiivisempää ja olo jotenkin rennompi. Tai ehkä läsnäolevampi lienee oikea sana. Chihuahua Julepin hyllyssä ei ole yhtäkään giniä, mutta agave-alkoholeja senkin edestä.

Parhaat burgerit

Jos Helsingissä alkaa tehdä mieli hyvää burgeria on suuntana joko Naughty Brgr tai Bites Burgers. Järvenpäässä hampurilaispaikkojen ykköspallilla komeilee Sauhu, joka löytyy nykyään myös Keravalta.

Lisää ruokaelämyksiä metsästämässä

Seuraavana kotimaan ruokamatkailua käsittelevillä haavelistoillani ovat ainakin Turun Kaskis, Jyväskylän Pöllöwaari ja Tampereen Ravintola C. Helsingissä haluaisin kokea sellaisia klassikoita kuin Savoy ja Palace. Myös Kuopion Saana kiinnostaa, samoin Juvan Teahouse of Wehmais. Porvoossa testaamatta on ainakin Sicapelle ja Lahdessa odottaa Rouxin ja Bistro Popotin ravintoloitsijoiden uusin tulokas Kokka.

Onhan näitä. Uusia kiinnostavia ravintolatulokkaita tulee jatkuvasti lisää etenkin Helsinkiin, jonka ravintolaskenen muutoksissa on vaikea pysyä mukana. Toisaalta kivoja ravintoloita myös lopettaa säännöllisesti eikä vähiten koronan takia.

Missä sinä olet kokenut parhaat kotimaan ruokaelämykset? Vinkkejä ruokamatkailuun otetaan ilolla vastaan.