Yleinen

Isoja päätöksiä, muutoksia ja urakuulumisia

Ensin se oli vain pieni ajatus, jota oli kiva pyöritellä päässä. Pikkuhiljaa se valtasi lisää alaa, tuli mieleen vuosien saatossa yhä useammin ja sai pohtimaan, voisiko se toteutua. Mitä se vaatisi toteutuakseen?

Mietin ja mietin ja lopulta uskalsin sanoa sen ääneen. Ihan varovasti vaan, ystävälle sivulauseessa. Ei kovin vakavasti, mutta silti niin suurella vakavuudella kuin vaan voi. Siitä tuli haave ja samalla tavoite.

Vuodet kuluivat. Hoidin pieniä lapsiani kotona ja mietin yhä niitä samoja asioita. Samaa unelmaa. Mennyttä, nykyistä ja ennen kaikkea tulevaa.

Vanhempainvapaiden mukanaan tuoma etäisyys päivätöihin teki hyvää. Sain tilaa miettiä mitä oikeasti haluan. Juttelin aiheesta yhä useamman kanssa ja rohkenin sanoa haaveeni ääneen kerta toisensa jälkeen. Kukaan ei katsonut kieroon. Muut saman jo aiemmin tehneet rohkaisivat yrittämään niin esimerkillään kuin sanallisestikin.

Mikä se haave sitten on? Se on se, että haluan tehdä harrastuksestani työn. Vaihtaa alaa, kokeilla siipiäni yrittäjänä ja tehdä töitä vain itselleni työtehtävissä, jotka koen todella omakseni.

Kun haaveet sanoo ääneen, niillä on tapana toteutua. Niin kävi nytkin. Perustin yrityksen ja sille nettisivut, somekanavat, visuaalisen ilmeen, tavoitteet, kaiken. Päivitin osaamistani, tein suunnitelmia ja suorastaan ahmin alan kirjallisuutta, podcasteja, webinaareja ja artikkeleita.

Mietin liiketoimintasuunnitelmaa ja SWOT-analyysia. Tein laskelmia. Kirjasin ylös ideoita ja tavoitteita. Mietin miten kaikki menee varmasti oikein sitten kun hoitovapaani päättyy ja on aika toimia.

Haaveilin, jännitin, pohdin, toivoin ja pelkäsin pahinta. Totesin että selviän pahimmastakin. Ja että harmittaisi, jos en nyt toimisi. Jos ei nyt niin milloin sitten?

Elettiin vuoden pimeintä aikaa. Olimme juuri sairastaneet ärhäkkää flunssaa koko perheen voimin kun lojuin sohvalla ja avasin keskustelun Henkan kanssa. Sen ei ollut tarkoitus olla mikään syvällinen keskustelu. Kunhan muistutin, että pitäisi varmaan kohta tehdä päätöksiä. Hoitovapaani on loppumassa. Mitä teemme kun se loppuu?

Siinä hetkessä syntyi päätös, joka sai mieleni myllerryksiin. Onneksi Henkka sanoi sen ääneen. Itse en ehkä olisi saanut sanottua, että haluan jättää päivätyöni, ryhtyä yrittäjäksi ja että se vaikuttaa jopa kannattavalta. Henkka tiesi. Aika moni muukin tiesi. Ennen kaikkea minä itse tiesin sen kuitenkin syvällä sisimmässäni.

Päätöksen hetkellä koin kaikki tunteet samanaikaisesti: Helpotuksen, haikeuden, riemun, surun ja pelonkin. Olisi tehnyt mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan. Olin aivan pökerryksissä ja kesti kauan tajuta, että haaveeni on nyt toteutumassa.

Yksi hurjimpia hetkiä ihmiselämässä on se, kun irtisanoutuu vakituisesta kokopäivätyöstä vapaaehtoisesti. Tai antaa saman tapahtua työnantajan toimesta YT-neuvotteluiden päätteeksi.

Olen lopettanut työsuhteen aiemminkin, mutta silloin vaihdoin vain työnantajalta toiselle. Niin tein tavallaan nytkin, paitsi että heittäydyin yrittäjäksi. Olen itse itseni työnantaja. Eikä mikään ole enää varmaa.

Niin, mikään ei ole enää varmaa. Tai pitäisikö sanoa muiden sanelemaa. Ei palkka, ei työajat, ei työpiste, ei työtehtävät eivätkä työkaverit.

Vaan yksi on varmaa: Olen varma, että tätä minä haluan. Tämän minä osaan. Tällä alalla haluan työskennellä.

Siitä alkoi uusi elämäni sisällöntuottajana ja sosiaalisen median asiantuntijana. Kokopäiväisenä yrittäjänä.

Haaveeni toteutui. Se, joka oli ollut alkuun ihan pieni ajatuksen murunen, mutta joka kasvoi sitä ruokkiessani niin isoksi, ettei sitä voinut enää ohittaa.

Nyt olen yrittäjä alalla, jota olen opiskellut ja jota olen harrastanut yli vuosikymmenen. ”Oli jo aikakin”, voisin sanoa. ”Miksen tehnyt tätä aiemmin?”, voisin kysyä itseltäni.

”Nyt oli juuri oikea aika”, sanon.

Uskaltakaa haaveilla ja sanoa unelmanne ääneen. Aloita vaikka nyt heti. Mistä sinä haaveilet? Mikä on sun unelmaduuni?

Jos sulla on hyvä siinä missä olet, jää. Jos et ole tyytyväinen, lähde.

Kommentit pois päältä artikkelissa Isoja päätöksiä, muutoksia ja urakuulumisia