Ensimmäinen matka koronakevään jälkeen

Kirjoitan tätä Sokos Hotel Vaakunan sviitissä. On mitä kaunein auringonpaisteinen kesäpäivä. Helsingillä on tänään synttärit, samoin eräällä ystävälläni, joka on pian matkalla tänne. Myös muilla tyttöjen iltaan osallistuvilla on aihetta juhlaan. Itselläni jo ihan senkin takia, että tämä on ensimmäinen matkani koronakevään jälkeen.

Tämä on oikeastaan ensimmäinen kertani yhtään missään koronakevään jälkeen ja olen vähän hämilläni nähtyäni jo pelkästään matkan aikana enemmän ihmisiä kuin koko kevään aikana yhteensä. Olen puhunut ihmisille, ollut julkisessa kulkuvälineessä ja ylipäätään viettänyt aikaa ihmisten ilmoilla. Kaikki se tuntuu tosi omituiselta eristyksissä vietettyjen kuukausien jälkeen.

Nyt istun tosiaan sviitissä kaikessa rauhassa töitä tehden. Käytin tilaisuuden hyödyksi ja tulin tänne hieman aiemmin läppärini kanssa. Kotitoimistossa vietetyn koronakevään jälkeen myös uusi työympäristö piristää kummasti.

Nojailen pehmeään sohvaan jalat pöydällä ja pidän läppäriä sylissäni. Yksi ystävistäni kävi tässä pyörähtämässä, mutta suuntasi asioille jättäen minut nauttimaan sviitin rauhasta. Yritän keskittyä kirjoittamiseen, mutta kieltämättä sekä katse että ajatukset meinaavat lähteä harhailemaan.

Ikkunasta näkyy sinitaivasta vasten piirtyvä Rautatieaseman torni ja hieman kauempana auringossa kylpee Tuomiokirkko. Vieressä on Postitalo ja ulkoa kuuluu remontin ääniä. Hotellin yläkertaa rempataan, mikä aiheuttaa muutoksia muun muassa aamiaistarjoiluun sekä parvekkeellisten sviittien saatavuuteen.

Ei siis parveketta meillekään tällä kertaa, mutta eiköhän tuolta ulkoa joku terassinkulma tai puistopiknikin paikka löydy auringosta ja lämmöstä nauttimiseen. Tänään nimittäin olemme ansainneet rentoja kesähetkiä, hyvää seuraa ja herkkuja.

Koronakevät oli pitkä, ahdistava ja ihan vaan kaikella tapaa hyvin omituinen. Päätimme jossain vaiheessa kevättä tyttöjen kanssa viestitellessämme, että olemme ansainneet jotain kivaa kun koronaeristys on ohi. “Varataan joku sviitti heti kun vaan mitenkään voi!”, ehdotti joku ja vastaus oli yksimielinen ja innostunut “JOOO!”. Harvoin kaikki kuusi porukkaan kuuluvaa naista pääsee paikalle, mutta nyt jokainen on tulossa.

Itse saavuin paikalle tosiaan jo lounasaikaan tarkoituksenani siirtää toimisto päiväksi sviittiin. Ihan vaan koska mä voin tehdä niin. Olenko jo maininnut, että rakastan uutta työtäni yrittäjänä? Sen lisäksi että olen odottanut innolla illanviettoa ystävien kanssa, kaipasin myös uudenlaisen työympäristön tuomaa piristystä. Mikäs sen parempi paikka työskennellä kuin hotelli.

Kun työt on pian saatu pakettiin, haemme juustoja ja muuta naposteltavaa, korkkaamme skumpan ja nautimme kesäisestä Helsingistä sekä sviitistämme. Me kaikki olemme ansainneet koronakevään jälkeen jotain spessua.

Mikä on sun koronakevään jälkeinen spessu? Minkälainen oli tai on sun ensimmäinen koronakevään jälkeinen matka?