Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tarinoita Tuusulanjärven alueelta – Peikkometsä

1960-luvulla Järvenpäässä avattu Peikkometsä oli aikansa legenda. Se tunnetaan myös nimellä Satumetsä, Fauniland ja Peikkopuisto. Martti ja Helena Kuuskosken luoma teemapuisto keräsi lapsiperheitä sankoin määrin vierailemaan peikkojen taianomaisessa maailmassa.

Kaikki sai alkunsa Helenan askartelemista peikkohahmoista, joita myymällä nainen yritti saada hieman lisää tuloja perheensä elättämiseksi vaikeina sodanjälkeisinä aikoina. Myynti ei ottanut kuitenkaan heti tuulta alleen, mutta tuotekehityksen ja peikkojen ympärille keksittyjen tarinoiden avulla niistä tuli pikkuhiljaa menestys.

Menestys poiki lopulta tarvetta lisätilalle ja niin Kuuskosket löysivät tiensä Tampereelta Naantalin ja Tuusulan kautta Järvenpäähän nykyisen Satumetsä -nimisen kaupunginosan alueelle. Arvaatte varmaan mistä kaupunginosa sai myöhemmin nimensä. Peikkometsä on iso juttu Järvenpään historiassa.

Puiston alueella oli Kuuskosken perheen asuintilojen ja peikkotehtaan lisäksi teatteri, luontopolku, myymälä ja kahvila. Peikoille rakennettiin puistoon pieniä asuinsijoja, joiden pikkuruisista ikkunoista lapset saattoivat kurkistella sisään. Peikkokansan johtajalle Torvinokalle rakennettiin korkea kivitorni, jonka rauniot on yhä nähtävillä. Myöhemmin puistossa oli myös eläviä peikkoja.

Puistossa järjestettiin myös erilaisia leikkejä ja tapahtumia. Talvella siellä voi hiihtää ja laskea mäkeä. Peikot saavuttivat myös kansainvälistä mainetta muun muassa brittiläisen TV-aseman maskottina.

Peikkometsä oli iso juttu aikanaan. Parhaimmillaan se työllisti jopa 200 henkeä ja sen ajan lapsilla on valoisia muistoja alueesta. Toiset kokivat paikan taianomaisena ihanan elämyksellisenä keitaana kun taas pienempiä lapsia peikkomaailma saattoi jännittää hieman enemmänkin.

Alkuperäisen Peikkometsän menestystarina tuli päätökseensä vuonna 1971, jolloin yritys ajautui konkurssiin. Kuuskosket erosivat, mutta kumpikin jatkoi peikkojen parissa tahoillaan. Helena jatkoi peikkomaskottien valmistamista lastensa kanssa uudessa kodissaan Yhdysvalloissa. Martti jäi Suomeen ja oli mukana avaamassa uutta Peikkopuistoa vanhan Peikkometsän tiloihin 1980-luvun alussa.

Uuteen Peikkopuistoon rakennettiin uutuudeksi nukketeatteri Sumppi ja puistoon tuotiin myös eläimiä lasten ihasteltavaksi. Teemapuisto pyöri menestyksekkäästi useamman vuoden, kunnes kävijämäärät vähenivät vähenemistään muun muassa vuonna 1984 avautuneen Puuhamaan takia. Vuonna 1987 Peikkometsän ovet Järvenpäässä suljettiin lopullisesti.

Itse olen nähnyt vain Peikkometsän hieman pelottavankin oloiset rauniot, joiden kimpussa on ollut muun muassa tuhopolttaja syksyllä 2010. Kivisten aitarakennelmien lomassa näkee yhä Torvinokan tornin, jonka nykyinen olomuoto ryteikön keskellä on hieman aavemainen ja voisi olla peräisin painajaisunesta.

Teemapuiston kukoistuskausilla tunnelma oli kuitenkin huomattavasti iloisempi. Päästetään vielä ääneen puistossa aikanaan vierailleita:

Muistoja Peikkometsästä


“Kävin Peikkometsässä luultavasti vain kerran, vuosi saattaisi kuvien perusteella olla suurin piirtein 1980. Mitään erityisiä muistikuvia ei ole jäänyt, mutta Peikkometsässä käyminen lienee ollut isäni ajatus ja ilmeisesti siellä oli ihan kivaa. Luulisin että metsän asukkaat olivat ystävällisiä peikkoja.“
Kuvat ja teksti: Mika Väistö, Lähtöportti-blogi

”Minä muistan Peikkometsän hyvinkin taianomaisena paikkana. Kolme vuotta nuorempi veljeni pelkäsi siellä kuollakseen ja joutui jäämään kokonaan ulkopuolelle kun oli niin kauhuissaan.”
Johanna

”Olin lapsena usein peikko-metsässä. Se oli kaunis satumetsä. Olin Hinni-peikkona töissä ja palkka maksettiin muistaakseni karkilla tai pikku rahalla. Olin silloin noin 6-7v. Nyt täytän 51v.”
Satu

”Olin myös kesätöissä peikkometsässä. Työhön kuului jäätelönmyynti, ompelimossa avustaminen ja esiinnyin simasuu-peikkona. Siitä on aikaa 46 vuotta. Se oli paras kesäduuni😊”
Terhi


”Peikkometsässä käytiin koko perheellä. Oli jännä paikka ja varsinkin Torvinokan tornimainen ja hyvin hämärä asumus.”
Kuva ja teksti: Tarja

”Kansakouluikäisenä vuonna kirves ja kuokka käytiin Korsosta Leppäkorven koulusta kevätretkellä Peikkometsässä. Ekaluokkalaisesta se tuntui maagiselta ja ehkä vähän pelottavaltakin. Kertaalleen kävin myös vanhempien kanssa ja silloin fiilis oli paljon uskaliaampi. Kaunis ja kiva paikka, jolloin ei materia ollut päivän sana.”
Tuija

”Isäni vei minut iloisena Peikkometsään. Olin ehkä n. 5-6 vuotias. Epäröin menoa sinne portilla, koska näin sen peikon pihatiellä ja hirveällä vauhdilla hädissäni juoksin takaisin autolle. 😂 Ei sen pidemmälle päästy. 😳”
Maria

”Kaikkihan siellä kävi, ku ei muuta ollut, se oli meillä aina sunnuntain juttu.
Joka kerta aina jännää…”
Mirja

”Asuin lapsena Espoossa ja kävimme luokkaretkellä, ehkä ekalla peikkometsässä. Muistan jännittävät peikot ja sen että meillä oli eväänä vauvan purkkiruoat😃 mutta se maistui niin hyvältä siellä😄 Useasti mietin nuoruudessa, että missähän se mahtoi olla. Myöhemmin tapasin mieheni ja hän asui Järvenpäässä ja pääsin kuin pääsinkin sinne😀 tosin ei ollut enää käytössä.”
Satu

”Kesän kohokohtia oli Peikkometsän reissut. Monet kerrat 70-luvun lopulla tuli äidin kanssa käytyä ihastelemassa ja vähän pelkäämässäkin 😊. Pillimehu oli luxusta kahvilassa. Vanhaa Lahdentietä mentiin pyörällä, minä tarakalla. Kerran äiti ei huomannut että tyttö olikin pudonnut kyydistä 😅, hetken aikaa oli kevyempi huristella.”
Catyas Catering

”Olen vieraillut Peikkometsässä n 4-5-vuotiaana. Peikot ja valaistus loivat kauniin ja lempeän satumetsän pienen tytön elämään. Oma mielikuvani on, että siellä oli rakennus, jossa kiivettiin väsynein jaloin rappusia yläkertaan. Sain sieltä matkamuistona n. 30 cm kokoisen tyynynuken, joka eli luonani hajoamiseensa asti.”
Tiina

”Kävimme kesäretkellä. Olin varmasti aika pieni, jäänyt kaksi muistikuvaa, joku hämärä peikkomaja, mihin piti kiivetä ja se oli liian jännittävä 😊 Parempi muisto jäi hiekkalaatikolla olleesta isosta traktorista (?) jossa sai istua sisällä ja kääntää rattia 😁”
Sirpa

”Jätskitauko peikon, äidin ja sisareni kanssa. Asuttiin Hyrylässä, tuli käytyä useammankin kerran Peikkometsässä😊”
”Tässä poseerataan peikko, kaksi sisartani ja minä. Vuosia on vierähtänyt, kuvat alkaneet jo haperoitua😉 Olisikohan nämä otettu -70 tai-71🤔”
Kuvat ja tekstit: Anita

”Käytiin Helsingin Pihlajamäestä luokkaretkellä siellä, juotiin peikkolimsaa ja ostin muistaakseni Himmipeikon sieltä, jossain se varmaan on muistojen arkussa kellarissa piilossa. Oli jännä ja ihana paikka, harmi, että meni nurin tai muutti jonnekin muualle, muttei tainnut menestyä enää..”
Katri

”80-luvun loppupuolella pääsin kerran käymään, retki lähti Vantaan Vihertien asukaspuistosta (siellä vietettiin kesäpäivät, oli ilmainen ruokailu ym.) Muistan vetäneeni hännästä ja puristaneeni nenästä peikkoja.”
Susanna

”Oon itse lapsena käynyt useasti ja sukulaisiakin sinne vietiin kesäisin. Paikka oli ihana, vaikka muistan, että pelkäsin peikkoja jonkin verran. Lapsena oli leluja joita ostettu peikkometsästä.”
Kati

”Ensimmäinen kesätyöpaikkani 80-luvun alussa. Kerran leikkiessämme piirissä, lähti peikkonaamari päästäni, mutta sitä eivät tainneet lapset ehtiä huomata, kun muut peikot riensivät salamana hätiin 😁 Niillä tienesteillä ostin itselleni polkupyörän.”
Katja

”Peikkometsä oli 70- luvun alussa yhtä kuumottava paikka kuin Lintsi ja Korkeasaari. Sääli, että oli niin pöndellä ettei sinne stadista lähdetty.”
Erkki

Lue lisää Peikkometsästä:

Huvipuisto.net
Trollforest

Peikkometsästä on tehty myös arvoituksen sisällään pitävä geokätkö. Ihan vinkkivinkkisenä vaan muille kätköilyyn hurhahtaneille.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Johanna keskiviikko, 13 toukokuun, 2020 at 12:54

    Tälläisestä en ole koskaan kuullutkaan. 🙂 Saisikohan siellä vielä käydä katselemassa?

    • Reply Martina keskiviikko, 13 toukokuun, 2020 at 13:17

      Minä en ole uskaltautunut porttien ja aitojen sisäpuolelle kun näyttää niin yksityiseltä alueelta (ja koska olen arka nössö). Olisi kiinnostavaa mennä luvan kanssa katselemaan mitä siellä on vielä jäljellä vai onko mitään muuta kuin tuo kuvissakin näkyvä ränsistynyt kivitorni.

    Leave a Reply