Suloisimmat lapsuusmuistoni liittyvät yhdessä leipomiseen ja tuoreen pullan tuoksuun. Siihen miten jemmailin pienen essuni taskussa taikinakimpaletta, jota nakersin pieni pala kerrallaan nurkan takana. Olin säästäväinen jo silloin.
Korvapuustipitkon päät sai syödä luvan kanssa. Toinen pääty oli isoveljelle, toinen minulle. Ja voi sitä riemua, kun kotiin taapertavan koululaisen nenään kantautuva pullantuoksu tuli meidän keittiöstä. Kylmää maitoa lasiin ja pullaa ahmimaan.
Halusin luoda samanlaisia pullantuoksuisia muistoja myös omille lapsilleni. Kaivoimme koronaeristyksessä ollessamme Olgan pullakirjan esiin ja valitsimme sieltä pullareseptin, jota testaisimme. Ei ollut ihan helppo homma tuo valintahomma. Kirja kun on täynnä veden kielelle herauttavia pullareseptejä.
Valitsimme lopulta puolukkaisen bostonkakun, sillä huomasin etten ole tehnyt bostonkakkua aiemmin. Puolukasta tulisi kaivattua raikkautta ja kirpsakkuutta kakkuun. Voisin väittää itselleni herkun olevan jopa terveellinen, sillä puolukka jos joku on terveellistä. Älä yritäkään väittää vastaan.
