Aloitin vuoden alussa keittokirjaprojektin, jonka ideana on käydä läpi kaikki kirjahyllyn keittokirjat testaten jokaisesta vähintään yksi uusi resepti. Annoin itselleni luvan edetä juuri siihen tahtiin kun tuntuu hyvältä, ettei kiva projekti tuottaisi turhia paineita. Sopiva tahti on ollut noin yksi kirja viikossa kunnes tuli koronaepidemia ja tahti kiihtyi hieman.
Olen keittänyt kookospuuroa, leiponut lasten kanssa suklaamuffinsseja, nautiskellut pasta carbonaraa ja herkutellut raikkaalla sitrussalaatilla. Keittokirjaprojektin myötä ruokavalioni on monipuolistunut ja takataskuun on jäänyt ideoita ja jopa uusia luottoreseptejä. Yksi kirja sai lähteä kun epäilyttävä turkkilainen keittokirja ei onnistunut testireseptinkään myötä vakuuttamaan vaan oikeastaan päinvastoin. Harmaa epämääräinen munakoisomössö ei ollut hyvää.
Stalinin makaronit on yksi lempikirjoistani sen sisältämien tarinoiden ansiosta. Historialliset tarinat kietoutuvat reseptien ympärille ja kirjasta selviää muun muassa se mitä Silvian ja Kaarle XVI Kustaan häissä tarjoiltiin, mitä Neil Armstrong ja Edwin Aldrin söivät kuussa ja millä ruoalla Titanicilla herkuteltiin tuhoisaa yötä edeltävänä iltana.
Olen kirjoittanut kirjasta aiemminkin blogiin samalla kun paljastin Kurt Cobainin katkarapusalaatin ohjeen, joka ei muuten ole katkarapuja eikä salaattia nähnytkään.
Tällä kertaa kokkasin samaa mitä julkkikset söivät Truman Capoten kuuluisissa naamiaisjuhlissa vuonna 1966. Broileripyttipannua nimittäin. Oikein kelpoa sellaista.
