Ilta Lissabonissa. Elokuinen helle väreilee yhä ilmassa, mutta tuntuu siedettävältä ilman suoraan iholle porottavaa aurinkoa. Olemme matkalla hotellille kun päätämme nauttia vielä hetken Lissabonin illasta istahtaen keskelle kävelykatua levitetylle terassille. Tilaamme portviiniä. Yhden lasin vaaleaa ja yhden tummaa.
Portviini ei varsinaisesti vakuuta, mutta ei se pahaakaan ole. Makuelämys unohtuu nopeasti.
Mokkapalat on ihana perinteinen herkku, josta pitävät kaikki. Ne valmistuvat käden käänteessä myyjäisiin, viemisiksi ja tarjottavaksi vieraille tai vaikka ihan vaan itselleen silloin kun tekee mieli herkutella. Mokkapaloissa on vaan yksi pieni vika. Ne ovat ehkä jopa liian perinteisiä ja käyvät siksi helposti tylsäksi kaltaiselleni kokeilijaluonteelle. Aina pitäisi olla jotain uutta.
Siitä se ajatus sitten lähti. Jospa yhdistäisinkin mokkapaloihin lakritsin.
Oikeasti löysin lakumokkapalat Pinterestistä, joka kertoi niiden olevan peräisin Meillä kotona -sivustolta. En siis valitettavasti voi ottaa kunniaa lakumokkapalojen keksimisestä, mutta jaan mielelläni herkullista ideaa eteenpäin. Me leivoimme lakumokkapalat isänpäivän kunniaksi yhdessä 2- ja 4-vuotiaiden pikkubloggaajien kanssa. Mokkapalataikina syntyykin mukavasti myös pienten leipuriapulaisten kanssa.
Postaus sisältää mainoslinkkejä.
Kirjahyllystäni löytyy monenlaisia teoksia hömppäpokkareista matkaoppaisiin ja uusimpiin keittokirjoihin. Nyt haluan paljastaa kirjahyllyni kaikkein arvokkaimmat aarteet. Kerron kirjoista, joita kohtelen kuin kallisarvoisimpia esineitä, joiden kantta silitän ja joiden sivuja kääntelen varoen. Ne ovat kirjoja, joita en meinaa raaskia edes avata, mutta joiden sivuilla viihdyn kuitenkin tuntikausia.
Paljastan myös salaisen aseeni ja apuvälineeni reseptiikan luomiseen. Kyseisen oppaan avulla kuka tahansa voi luoda herkullisia ruoka-annoksia ja innostua makujen yhdistelemisestä. Kolme muuta tässä esittelemääni kirjaa ovat niin ikään äärimmäisen merkittäviä teoksia kulinaristisessa maailmassa. Ne ovat kirjoja, joiden tulisi löytyä jokaisen kotikokin hyllystä ja jotka ovat mitä mainioimpia lahjaideoita kulinaristiystävälle.
Kaupallinen yhteistyö Happy Oliven kanssa.
Artikkelikuva: Merja Tuominen-Gialitaki
Sen näkee jo väristä. Mitä vihreämpi oliiviöljyn väri on, sitä tuoreempaa ja maukkaampaa se on.
Intensiivinen mukavan pippurinen maku valtaa suun kun kastan vaaleaa leipää oliiviöljyyn ja haukkaan ensimmäisen palasen. Juuri tällaista tymäkkää oliiviöljyä olen etsinyt. Ruokakauppojen valikoimasta en ole sellaista löytänyt, mutta nyt suoraan kreetalaisen pientuottajan tilalta on saapunut luokseni täydellinen yksilö.
Suolaisten herkkujen ystävän mielestä on ihan parasta kun klassisista makeista ruoista tehdään suolaisia versioita. Makean kakun sijaan voi tehdä vaikka suolaisen pizzakakun, joulutortut taipuvat mainiosti myös suolaisiksi versioiksi ja köyhät ritarit ne vasta herkullisia ovatkin suolaisina.
Okei, myös makeat köyhät ritarit ovat ihania, vaikka muuten pidänkin enemmän suolaisista herkuista. Jos makean hammasta kolottaa niin kokeile perinteisten mansikkahillolla ja kermavaahdolla aateloitujen köyhien ritarien lisäksi vaikka näitä raparperisia uuniversioita.
Suolaiset köyhät ritarit ovat ihana brunssi- tai aamiaisherkku. Me nautiskelimme tällä kertaa avokado- ja serranoversioita, mutta kaapissa oli myös sinihomejuustoa jos sitä olisi tehnyt mieli. Munamaitoon raastoin parmesaania. Siihenkin olisi sopinut sinihomejuusto tai vaikka lempparini pecorino. Miedompien makujen ystävät käyttävät tavallista juustoraastetta.
Munamaito kannattaa maustaa reippaasti suolalla ja pippurilla ettei lopputuloksesta tule turhan pliisu. Itse lisäsin siihen myös valkosipulia. Chiliäkin olisin laittanut jos sitä olisi ollut.
