Kello on 04:00 eräänä elokuisena tiistaiaamuna kun hätkähdän unestani niin rajusti, että valot päälle laittanut Henkkakin säikähtää. Hän kuvaa minua kännykällään ja kysyy, mitä silloin tapahtuu jos herätetään keskellä yötä. Että olisikohan silloin joku yllätysreissu tiedossa. Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kertamme matkayllätysten parissa. Ensimmäinen kerta tosin, jolloin minut yllätetään.
Raotan silmiäni puoliunessa ja ihmettelen miehen höpinöitä. Kelaan nopeasti mielessäni ettei tänään ole syntymäpäiväni, vuosipäivämme eikä hääpäivämme, joten tämän täytyy olla unta. Suljen silmäni ja käännän kylkeä.
Henkka kuitenkin jatkaa kertoen, että aikaa on pari tuntia pakata kamat kahden yön reissulle.
Yhtäkkiä olen ihan hereillä, hymyilen vähän ja kysyn tarkemmat ohjeet. Samanlaisen sään vaatetta kuin mitä täällä kotonakin tarvitaan ja nesteet erikseen. Ahaa, eli siis lentäen johonkin aika lähelle, tuumaan. Nousen ylös ja käyn konemaisesti pakkauspuuhiin.
