..ja me tiedettiin se loppuu niin. (Kuka tunnistaa biisin?)
Kesä 2019 oli viimeinen, jonka vietin hoitovapaalla vailla työmurheen häivää. Otin siis parhaani mukaan kaiken ilon irti viimeisestä kesästä kotona lasten kanssa. Ensi kesänä olen palannut takaisin työelämään enkä tiedä mitä ajattelisin siitä. Samaan aikaan on todella haikea olo, mutta uuden kynnyksellä on usein myös kutkuttavan jännittävää. Niin myös tälläkin kertaa. Olen yrittänyt kuitenkin olla ajattelematta liikaa tulevaa ja nauttia täysillä viimeisestä kesästä kotona lasten kanssa. Välillä onnistuen, välillä taas en.
Kesä 2019 kului hyvin pitkälti lähimatkailua suosien ja omasta kodista nauttien. Suoraan sanottuna en tiennyt haluanko edes matkustaa yhden uhmaikäisen prinsessan ja toisen suojeluvaistottoman hurjapäätaaperon kanssa kovin pitkälle tai pitkäksi aikaa. Pelkkä ajatuskin stressasi. Teimme siis suosiolla lyhyitä täsmäiskuja lähialueiden kesäkohteisiin. Sillä tokihan minä silti halusin tehdä kivoja asioita lasten kanssa. Antaa hyvät palikat lapsuuden kesämuistojen muodostamiseen ja viettää samalla itsekin sellaisen oikein perinteisen Suomen kesän.
