Italia,  Lazio,  Rooma,  Yleinen

5 erilaista muistoa Roomasta

Kirjoitin taannoin postauksen lempihetkistäni Roomassa. Postaus tulvi positiivisuutta, iloa ja onnea, mitä Rooma toki minulle enimmäkseen edustaakin. Matkailu ei kuitenkaan ole pelkkää hymyä ja auringonpaistetta, ei edes Roomassa, joten ajattelin näyttää teille myös sen toisen puolen. Tämä postaus onkin vastakohta lempihetkilleni sisältäen ei-niin-ihania muistoja samaiselta Rooman matkalta.

Postauksen kuvituksena toimivat kivat kuvat Roomasta, sillä ikävistä hetkistä ei tullut napsittua muistoja. Kaikkia niitä ei edes pystynyt näkemään, mutta kuulemaan todellakin pystyi. Ymmärrätte kohta, mitä tarkoitan.


Rotat hotellissa

Olimme kaatuneet sänkyyn reissaamisen uuvuttamina ja nukuimme sikeästi aina siihen asti kunnes sänkymme yläpuolelta alkoi kuulua rapinaa. En ensin hahmottanut mistä ääni tulee ja ajattelin sen olevan koira, joka raapii seinää ulkopuolelta.

“Rottia!”, tuli mieleeni kun paikansin äänen tulevan suoraan yläpuoleltamme ja tajusin etteivät koirat vipellä sankoin joukoin yläpohjassa. Pienet jyrsijän jalat kipittivät kipsilevyn päällä ja raaputtivat sitä niin, että pelkäsin karvaisen ystävän tipahtavan pian katon läpi sänkyymme. Se niistä hartaasti odotetuista katkeamattomista yöunista. Jos pikkubloggaaja ei herätä meitä yöllä niin sitten rotat tekevät sen. Kiitos tästä.


Vatsakipu

Yllättävän hyvin rottien tai muiden vastaavien öiseen vipellykseen kuitenkin tottuu, sillä jo seuraavana yönä nukuimme paljon paremmin, vaikka kuulimme nukkumaan mennessämme tutun rapinan katosta. Kuulin sen unen läpikin, mutta olin ilmeisesti niin univelkainen, etten antanut sen häiritä vaan nukuin kuin tukki. Olimme päättäneet skipata hotellin aamiaisen ja nukkua niin myöhään kuin vain pystyimme. Se on ehkäpä viisainta mitä pienen lapsen vanhemmat voivat lomallaan tehdä.

Niin, nukuin kuin tukki aina siihen asti kunnes vatsassani kramppasi jossain aamuseiskan hujakoilla. Muistin heti ensimmäisellä Rooman reissullamme iskeneen järkyttävän rajun vatsapöpön ja pelkäsin joutuvani samaan tilanteeseen nytkin. Yritin jatkaa unia, mutta maha kramppasi säännöllisesti ja siihen jäivät ne(kin) yöunet. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että pääsin lopulta aika vähällä ja mahakipu oli puolenpäivän aikaan enää muisto vain.


Kolmas yö

Onneksi oli vielä yksi yö jäljellä niin saisin kuitattua univelkani. Ei kun hetkinen, meilläpä onkin niin aikainen aamulento, että joudumme heräämään jo ennen aamuneljää. Arvatkaapa olisiko nukuttanut kun kello soi aivan liian aikaisin kertoakseen surullisen faktan siitä, että on aika lähteä kotiin. Ei ollut yhtään kivaa.

Olin lentokentällä niin väsynyt että oloni oli fyysisestikin aika huono (tai sitten se oli vielä se mahapöpö ja/tai tuleva flunssa jotka kummittelivat) enkä saanut syötyä aamiaiseksi ostamastani paninosta kuin pari haukkaisua. Palelin ja päässäni huimasi. Nukutti ja suretti kun jouduin jättämään hyvästit lempikaupungilleni. Pikkubloggaajaakin oli jo kova ikävä.


Kuorittu jänis

Palataan vielä ensimmäiseen päivään Roomassa. Kiertelimme Testaccion kauppahallia erilaisia herkkuja ihaillen. Oli pulleita mansikoita, iso kasa upean näköisiä artisokkia, keltaisia sitruunoita, tuoksuvia pizzapaloja, proseccoa ja yhtäkkiä kaiken keskellä minua toljottaa kuorittu jänis, jolla on pää, silmämunat ja kaikki paitsi nahka vielä jäljellä. Terve vaan ruokahalu.

No ei vaan, minua ei onneksi tällaiset näyt hetkauta ja on hyvä tietää mitä syömme ja mistä ruoka on peräisin. Se lihakastike lautasella on joskus ollut ihan oikea eläin. Tottumattomalle kuolleen eläimen pään toljottavat silmät voi kuitenkin olla pysäyttävä näky, joten jos olet herkkä, niin kierrä kauppahallin lihatiskit kaukaa.

Aamusuihku

Rakastan aamuja, paitsi jos ne alkavat liian aikaisin, jos olen mahakipuinen tai jos rotat ovat valvottaneet yöllä. No okei, rakastan silti aamuja ja virkistävää aamusuihkua. Ensimmäisenä aamuna nousinkin reippaasti ylös aikeenani käydä suihkussa ennen aamiaista.

Heitin peiton pois päältäni ja tunsin miten viileä ilma iski vasten peiton lämmössä muhineita jalkojani. Hyrrrr, äkkiä lämpimään suihkuun! Tallustelin kylppäriin, jonka kaakelit tuntuivat jäältä jalkojeni alla. Astuin suihkukoppiin kylmästä tutisten ja aloin valuttaa vettä. Kylmää vettä. Edelleen kylmää vettä. Tärisin jo lähes horkassa kunnes hanasta alkoi vihdoin tulla lämpimämpää vettä. No, ainakin heräsin kunnolla.

Lämmin vesi tuntui ihanalta ja päätin nauttia aamusuihkustani sen kylmästä aloituksesta huolimatta. Tuosta vähän shampoota ja kolin kolin kolin vaan kuului kun kyynärpäät kolisivat pienen suihkukaapin oviin. Eihän täällä mahdu olemaan. Haalea likavesi nousi pian nilkkoihini asti, sillä viemäri veti huonosti. Olipa nautinnollista.

6 kommenttia

  • traveldreamer17

    Voi ei, olipa kurja että lyhyeen matkaan mahtui noin monta ikävää juttua. Valitsin tosi tarkkaan meidän tämänkertaisen hotellin Roomassa, jotta välttyttäisi kylmältä suihkuvedeltä. Rotat eivät edes tulleen mieleen, mutta onneksi sellaisia ei kyllä kuulunut eikä näkynyt.

    • Martina

      Onneksi kivoja hetkiä oli moninkertaisesti enemmän eikä näistä huonommistakaan yksikään päässyt suuremmin yllättämään. Paitsi ehkä ne rotat, vaikka tokihan niitä voi vanhoissa taloissa vipeltää. Ei vaan ollut tullut aiemmin mieleen.

  • piyya

    Hui, ihanalla asenteella olet noista erilaisista muistoista selvinnyt. Piti oikein käydä lukemassa edellinenkin postaus niistä ihanista hetkistä. Onneksi ne hetket kantaa ja saa halajamaan takaisin.
    Kiva lukea myös niistä erilaisista tunnelmista.

  • Sanni

    Jeps, kokemusta noista reissuista: Pohjois-Norjassa oltiin motellimajoituksessa ja yöllä nousi myrsky, hyvä kun ei katto lähtenyt talosta! Egyptissä keskeneräinen hotellirakennus: raksamiehet tuli jo ennen aamuseitsemää, yöllä oven alta lensi huoneeseen jotain isoja itikoita, Nizzassa huoneistohotellin kaapissa kiipeili kaamean isoja russakoita tms. ja kotimaassa Lapissa saunan tuuletusluukusta VYÖRYI kamalan iso itikkaparvi. Skotlannissa teltta kuhisi polttaisia tms. todella ikävän tuntuisia ötököitä. Yms. Eli kokemusta riittää. Aurinkoa silti kevääseenne!

    • Martina

      Hyi että, ötökät on ehkä ällöttävintä mitä tiedän. Vyöryvä itikkaparvi kuulostaa siltä, että tämä tyttö olisi juossut kiljuen pois paikalta alta aikayksikön. Toisaalta kaikenlaiset kokemukset kuuluvat matkustamiseen ja onneksi yleensä niitä ihania hetkiä on kuitenkin paljon enemmän. 🙂 Aurinkoista kevättä sinullekin!