Heinäkuinen aamu klo 6.30. Herätyskello soi hyvissä ajoin ennen sairaalaan lähtöä, jotta ehdin linkittää Instagram Travel Thursday – postauksen ennen sairaalaan lähtöä. Raskaus on nyt päivän yliaikainen ja synnytys käynnistetään, mutta blogihommat pitää tehdä ensin.
Sairaalassa köllöttelen hetken käyrillä kunnes saan ensimmäisen lääkkeen. Samalla on hyvä selailla somea. Instagramin päivitin jo matkalla sairaalaan. Kun saan luvan nousta ylös lähdemme tutustumaan viikonloppureissumme matkakohteeseen kuin kunnon matkabloggaajat ainakin.
Käymme ulkona katsomassa miltä näyttää Hyvinkää, kävelemme hotellin (sairaalan) käytävillä, tutustumme ravintoloihin (kanttiiniin ja osaston ruokailutilaan) ja kiipeämme korkeimpaan löytämäämme “torniin” eli portaita pitkin ylimpään kerrokseen. Sieltä aukeavaa maisemaa jäädään luonnollisesti kuvaamaan.
Lounasaika. Melkein yhtä jännää kuin lentokoneessa kun ruokia jaetaan. Mitäköhän tarjottimelta löytyy? Availen kupuja innoissani ja kuvaan ruokani tietysti ennen syömistä. En kuitenkaan päivitä sitä someen, sillä sairaalassa olomme on salaisuus, josta tietää vain pari ihmistä. Haluamme pitää vauvan syntymäajankohdan yllätyksenä, vaikka synnytys käynnistetäänkin.
Seuraavan lääkkeen aikaan köllöttelen taas käyrillä eli on hyvä aika somettaa. Pian lääkkeen jälkeen alkaa tapahtua, mutta päätämme silti nautiskella päivällisen jälkeen pullakahvit, vaikka nojailenkin kanttiinin tiskiin sen oloisena, ettei kenellekään jää varmaan epäselväksi mitä on tapahtumassa. Synnytys käynnistyy, mutta ehdimme onneksi nauttia tuoreet korvapuustit ennen liian kipeitä supistuksia. Se on hyvä, seuraavan vuorokauden aikana tarvitaan energiaa. Tämä ei olekaan mikään löhöloma vaan täyttä aktiviteettia.
Seuraavaksi testaan hotellin uima-altaan. Se on sopivan kokoinen vain minua varten ja vietän lämpimässä vedessä pitkän ajan. Kylpy ei ole rentouttavin mahdollinen, sillä minuun sattuu kovasti, mutta lämpimässä vedessä lilluminen helpottaa kipua. Nousen ylös kun on iltapalan aika ja syön väkisin all inclusive -lomaan kuuluvan iltapalaleivän supistusten välissä, vaikka se onkin vaikeaa. Sitten pulahdan vielä hetkeksi takaisin kylpyyn kunnes on kipupiikin aika.
Kipupiikki vaikuttaa pari tuntia, jolloin on hyvää aikaa levätä. Reissussa on hyvä myös rentoutua. Meinaan lähettää pikkubloggaajan kummitädille viestin, että synnytys sattuu, mutta se jää aikeeksi. Ehkä ihan hyvä niin. Äitinä hän tietänee kyllä synnytyksen sattuvan ilman että kerron siitä hänelle. Kun lääkkeen vaikutus lakkaa alkaa synnytyksen kivuliaimmat kaksi tuntia, jotka vietän ammeessa huutaen ja odottaen, että aikaa kuluu tarpeeksi seuraavaa kipupiikkiä varten.
Vaan kipupiikkiä ei tarvitakaan kun pitkän kaksituntisen jälkeen todetaan, että on aika upgreidata huone ja siirtyä synnytyssaliin. Siellä tapaan kaksi uutta parasta ystävääni: Ilokaasun ja epiduraalin. Ensimmäinen tunti menee kaasussa ja tokihan kunnon bloggaajilla on tilanteesta muistona selfie. Seuraavaksi pääsen epiduraalitaivaaseen, syön energiapatukan (muista aina reissueväät!) ja nukahdan.
Joskus reissussa joutuu kärsimään pahoinvoinnista erinäisistä syistä johtuen. Minullakin seuraavat tunnit menevät kaavalla pahoinvointia, lisää puudutusta, uneen, herätys, pahoinvointia, lisää puudutusta.. Tätä kestää pitkään. Joudun jopa tiputukseen kun menen pahoinvoinnin takia niin heikoksi. Joskus käy niin.
Kun energiat palaavat onkin aika ryhtyä päivän kovimman urheilusuorituksen pariin. H-hetki on koittanut, punnerran ja pakerran pää punaisena kunnes kuulemme maailman kauneimman äänen. Vastasyntynyt pikkubloggaaja rääkäisee ensimmäisen kerran. Vauva nostetaan rinnalle ja hänellä on heti nälkä, luonnollisesti, onhan hän ruokabloggaajien lapsi. Tilanteesta otetaan selfie ja pikkubloggaaja raportoi omalla hiljaisella tavallaan ruoan olevan hyvää.
Pian myös vanhemmat saavat ruokaa ja vaihdamme taas huoneluokkaa. Seuraavat päivät kuluvat vielä reissussa, tällä kertaa enemmän levon kannalta ja pikkubloggaajaan tutustuen. Ruokatarjottimien antia kuvataan edelleen ja kamerat täyttyvät myös muista lomakuvista. Lähinnä pikkubloggaajan selfieistä, sillä hän on reissun päähenkilö. Kotimatka ja kotiinpaluu ovat vähintään yhtä hämmentäviä kuin minkä tahansa pitkän reissun jälkeen. Onhan mukana uusi perheenjäsen.
Bloggaajaperheellä kaikki hyvin.
30 Comments
Mukava kertomus, kiva oli lukea! Viikko ikäeroa meidän pikkuisilla <3 Suomen sairaaloissa on muuten ihan ok näköiset pöperöt, Saksassa kans ihan ok mutta se leivän määrä… huh. Ei tarvinnut hetkeen mussuttaa leipää sairaalareissun jälkeen. 😀
Sairaalaruoka oli yllättävän hyvää. En ymmärrä miksi sitä aina moititaan. Toisinaan jopa yllätyin siitä miten maukasta ruokaa tarjottimelta löytyi. Sama homma oli kun palasin muutaman viikon päästä sairaalaan rintatulehduksen takia. Ruoka maistui kipeänäkin hyvin. Terkkuja teidän pikkuiselle! Hauskaa miten samanikäiset muksut meillä on. 🙂
Ihana kertomus:)
Vähän erilainen kuin perinteiset synnytyskertomukset. Haluttiin tehdä omannäköinen juttu. 🙂
Hauskasti kerrottu synnytystarina 🙂 Hyvinkää onkin mulle tuttu paikka nuoruudesta, oman lapseni synnytin kuitenkin Helsingissä. Kunpa olisin itsekin tajunnut tankata käynnistyksen alkuvaiheessa esim. pullaa!! Olisi varmasti voimat riittäneet paremmin. Väkisin söin ”viimeisenä ateriana” jotain, joka ehkä oli soijanakkia. Synnytyksen jälkeisessä nälässä ne kättärin ruoat oli kyllä niiin ihania, että muruakaan ei jäänyt lautaselle seuraavina päivinä.
Mulla oli kassillinen ruokaa mukana synnärillä. Oli pähkinää, suolakeksejä, suklaata, mehua, kivennäisvettä, kuivattuja hedelmiä yms. yms. Henkka nauroi mulle kun kaivoi pakkaamani eväspussin esiin, mutta pitäähän sitä nyt reissueväät olla. Energiaa pitkässä synnytyksessä tarvittiinkin, tosin pahoinvoinnin takia sain loppuvaiheessa energiat tipasta kun mikään ei pysynyt sisällä. Eväille oli kuitenkin käyttöä myös synnytyksen jälkeen. Silloin vasta nälkä olikin! Odotin aina innolla ruoka-aikaa ja jos sen jälkeen jäi vielä nälkä mussutin omia eväitäni jälkkäriksi. 😀 Hyvinkää oli kiva sekä synnyttäessä että muutaman viikon päästä synnytyksestä kun olin muutaman yön osastolla rintatulehdusta hoitamassa. En keksi paikasta mitään pahaa sanottavaa. 🙂
Onnea pikkubloggaajasta
Kiitos Minna! 🙂
Tämä matkahan kuulosti tutulta, olen ollut samanlaisella kaksi kertaa! Sen toisen kerran jälkeen totesin, että tähän kohteeseen en palaa enää ikinä – mikä on minulta todella harvinaista missään kohteessa sanoa noin! 😀 😀
Tosi kivasti kerrottu tarina, mukava oli lukea ja aivan huikean paljon onnea pikkubloggaajasta!
Tämä matka oli varmasti mieleenpainuvin ikinä. Ja hyvin erilainen kuin muut matkat. 😀 Kiitos onnitteluista!
Onnea pikkubloggaajasta! Itse olen kaksi nuorempaa lasta synnyttänyt Hyvinkäällä ja hyvät muistot jäivät siitä sairaalasta. En kyllä ehtinyt todellakaan näköalapaikoille kuvailemaan, visiittini ennen H-hetkiä olivat kovin lyhyet. Ja joo, sairaalan ruuat ovat aina maistuneet minullekin. Ja hei, tuollainen muistokuva villasukista minullakin on, ihanaa, että samaa perinnettä ylläpidetään vieläkin. Omista kokemuksistani on siis jo jonkun aikaa 🙂
Kiitos! Hyvinkää on hyvä paikka synnyttää. Harvemmin synnyttäjillä on aikaa kierrellä pitkin poikin sairaalaa ja sen pihaa, ja jos olisin saanut päättää, olisin minäkin toivonut että synnytys olisi käynnistynyt luonnollisesti. Vaikka ei käynnistys ollutkaan lopulta yhtään paha vaihtoehto. Eipähän tarvinnut ainakaan lähteä kiireellä sairaalaan. 🙂 Sukkaseinä on ihana! Kävin kurkistelemassa sitä myös toisella visiitilläni sairaalassa kun olin muutaman yön osastolla hoidossa rintatulehduksen takia. Silloin sukkia oli ihan hirveä määrä! Olikohan 12 yhdenkin päivän kohdalla.
Ihanasti kirjoitettu synnytyskertomus! Ihan teidän tyylinen 🙂 Onnea pikkuisesta! Olen itse syntynyt Hyvinkään sairaalassa, mutta vuosikymmeniä sitten 😀
Kiitos, kiva että juttu oli mielestäsi meidän näköinen. Se oli tarkoituskin. Hyvinkään sairaala on hyvä paikka syntyä. 🙂
Meidän pikkupoitsu syntyi tasan 10 päivää teidän neidin jälkeen Naistenklinikalla (sinne onneksi päästiin, vaikka muuta syytä siihen ei ollutkaan kuin se, että olen itse siellä syntynyt 😀 ). Piiitkä synnytys ja ponnistus mutta muuten olin kyllä tosi tyytyväinen, kätilöt olivat ihania 🙂 …Minun ei kyllä annettu syödä mitään, jos vaikka olisikin sektioon joutunut, mutta onneksi oltiin syöty pizzat ennen synnärille lähtöä. Kyllä vuorokauden jälkeen olikin jo sudennälkä 😀
Hyviä vointeja koko perheelle! 🙂
Meillähän on sitten melkein samanikäiset pienokaiset. Mäkin mietin etukäteen saako synnytyksessä syödä jos joutuukin sektioon, mutta Hyvinkäällä näköjään sai. Onneksi olitte vetäneet pizzat ennen synnärille lähtöä! Sen voimalla jaksaa pitkänkin ponnistuksen. Ja synnytyksen jälkeen on varmasti aina kova nälkä, oli sitten syönyt tai ei. On se sen verran rankka urheilusuoritus. 🙂 Hyviä vointeja sinnekin! Pikkubloggaaja lähettää terveisiä! 🙂
Ihanan erilainen synnytyskertomus! Niin ja tietenkin paljon onnea pikku bloggaajasta näin hieman jälkikäteen! 🙂
Aika samannäköistä sapuskaa sai sairaalassa täällä toisella puolella maailmaakin. Täällä kävi joku vapaaehtoinen ipadin kanssa ottamassa ruokatilaukset aamuisin eli luetteli vaihtoehdot mistä sai valita. Olin ekana aamuna hiukan sekasin synnytyksen jälkeen (ja vauva keskososastolla) niin tilasin vahingossa sienikeittoa lounaaksi. En voi siis sietää sieniä eli mies päätyi syömään sen 🙂
Vau, ai siellä on ihan vaihtoehtojakin. Onpa luksusta. Haha, nauratti tuo sienikeiton tilaaminen. Olet tainnut tosiaan olla hieman sekaisin. Kukapa ei siinä tilanteessa olisi. Kiitos onnitteluista! 🙂
Ihana erilaisella tavalla kerrottu synnytystarina, näitä on ihana lukea <3 Ja kiva tuo villasukkahomma, Lohjalla oli "vain" sellainen pallukkataulukko.
Paljon onnea pienokaisesta vielä tätäkin kautta. <3
Kiitos, haluttiin tehdä oman näköinen juttu synnytyksestä. Mietin ensin kirjoitanko siitä ollenkaan, mutta tiesin sen kiinnostavan monia, joten tehtiin se sitten bloggaajanäkökulmasta. Olisi hauska tietää millaisia systeemejä muissa sairaaloissa on syntymien ilmoittamiseen. Hyvinkään sukkaseinä oli ainakin tosi söpö. 🙂
Kiva postaus:) Ja onnea uuden perheenjäsenen johdosta:)
Kiitos! 🙂
Vitsi mä mietin pari vuotta sitten, että kirjoitan jotain vastaavaa meidän synnytys”lomasta”, mutta koko homma tapahtui niin nopsaa ja olin niin poikki koitoksen jälkeen, ettei kyennyt.
Onnea tuhannesti pienestä ihmeestä <3
Kiitos paljon! Mäkin kirjoitin tämän vasta viikkoja synnytyksen jälkeen. Meillä kesti koko homma käynnistyksineen tosiaan yli vuorokauden, joten siinä ajassa ehti tehdä hyvin muistiinpanojakin siitä mitä tapahtui ja milloin. Henkka tosin sai kunnian toimia kirjurina kun itse en sattuneesta syystä siihen oikein kyennyt. 😀
Olipa hauskasti kirjoitettu, erilainen synnytyskertomus! Meidänkin poika syntyi heinäkuussa 🙂 http://sangynalla.blogspot.fi/2016/08/tavallinen-synnytys.html?m=1
Kiitos! Ihana synnytyskertomus sinullakin ja ihanan nopeasti sinulla sujui kaikki. 🙂
?
<3
Ihana synnytystarina <3
Kiitos Sari! 🙂