Hotel Lilium, Rooma

Häämatka, Rooma ja kesä. Kihisen onnesta. Olemme juuri saapuneet lempikaupunkiini. Taakse on jäänyt hääkiireet ja arkinen aherrus. Seuraavat 2,5 viikkoa vietämme Italian auringon alla. En voisi olla onnellisempi. Tätä on odotettu.

Olemme ottaneet lentokentältä bussin Terminiin, josta kävelemme hotellille. Matkalla pysähdymme välipalalle ja otamme ruokajuomaksi lasit viiniä, vaikka kello on vasta puolenpäivän paikkeilla. Loma on alkanut.

Löydämme Via Venti Settembreltä oviaukon, josta pääsemme hotellille. Kiipeämme matkalaukkuinemme portaita ylös, kunnes löydämme oven, jossa lukee Hotel Lilium. Siitä sisään. On täällä hissikin, mutta se on sellainen vanhanaikainen, jollaiseen en uskalla mennä. Niillä on nimittäin tapana jumiutua, tippua ja räjähtää. Ihan vaan tiedoksenne.

Avaamme oven enkä tiedä mihin minun pitäisi katsoa. Vasemmalla tiskin takana hymyilevään hotellin työntekijään vaiko vastakkaisessa suunnassa aukeavaan aulaan, joka on väreineen ja yksityiskohtineen kuin jostain toisesta todellisuudesta. Mihin olen oikein tullut? Tämä on kuin jokin pastellinen paratiisi.

Muistan kuitenkin käytöstavat ja käännyn hymyilevän italialaisen puoleen. Meitä on osattu jo odottaa. Häkkinenhän se oli? Tämä kulmahuone on teidän. Astelemme huoneeseemme ja ihastun siihen välittömästi. Huoneen hempeän liila väritys on sellainen, jota en omaan kotiini valitsisi, mutta tänne se sopii kuin juusto pizzan päälle tai prosecco Martinan lasiin.

Henkka avaa parvekkeen oven ja henkäisen ihastuksesta. Hän avaa myös toisen parvekkeen oven ja leukani loksahtaa auki. Siis täh! KAKSI parveketta! Yksi kulmahuoneiston molemmilla seinustoilla. Roomaa joka puolella. Taivas.

Pöydällä on paikallisia keksejä pakattuina söpöihin sellofaanipakkauksiin. Hotellin tervehdys häämatkalaisille. Paperille on tulostettu keksien alkuperä ja tarina. Luen sen kiinnostuneena, mutta sitten pitää siirtyä jo parvekkeelle ihastelemaan Roomaa. Sinua on ollut ikävä. Katselen rakasta kaupunkia hymy huulilla. Tähän hetkeen voisin jäädä.

Hotel Lilium on söpö kuin vaahtokarkki, huoneesta löytyy kaikki tarpeellinen ja palvelu on todella ystävällistä. Sijainti on ehkä aavistuksen sivussa keskeisiltä paikoilta, mutta bussit kulkevat ja Terminille voi kävellä. Periaatteessa keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä, mutta usein koko päivän kaupungilla käveltyämme otamme mieluummin bussin hotellille kuin kävelemme jalkamme vielä enemmän tohjoksi. Kävelin Roomassa yhdet sandaalit ihan kirjaimellisesti puhki, joten voitte kuvitella sen jomotuksen määrän mikä illalla tykytti jalkaparoissa. En silti valita, Roomassa jos missä on ihana kävellä ympäriinsä.

Herään pimeässä huoneessa aamuruuhkan meteliin. Autot tööttäävät ja kun avaan parvekkeen, näen tyypillisen italialaisen kaaoksen. Koko kaista on tukossa, pari autoa on poikittain ja hätävilkut ovat päällä. Ohi puikkelehtii vespoja ja liikennesäännöt on vaan suositus. Niitä ei tarvitse välttämättä noudattaa. Sama näky tervehtii meitä jokaisena aamuna. Ihan normaalia Roomaa.

Aamiaishuone on valoisa ja kaunis. Istahdamme ikkunapöytään ja haemme lautaset täyteen aamiaisherkkuja. Valikoima on yllättävänkin runsas hotellin kokoon nähden ja tarjoilija tuo meille cappuccinot. Huoneessa ei ole muita ja saamme keskittyä kaikessa rauhassa aamiaiseen, toisiimme ja ikkunan takana heräilevään Roomaan. Tässä hotellissa ollaan todellakin arjen yläpuolella. Vahva suositus!