Borghesen puisto, Rooma

Tuleeko sinulle mieleen sanasta Rooma vilkkaana sykkivä suurkaupunki? Autojen seassa kiemurtelevat vespat, töötti joka laulaa ja ikkunasta huitovat karvaiset kädet. Jalkakäytävälläkin on ruuhkaa. On kiireisen näköisiä italialaisia ja urpoina vaeltavia turisteja. Kasa aasialaisia keskellä katua kartta kädessään. Meteliä, ihmisiä ja rauhaton olo. Et varmaan ole käynyt Borghesen puistossa?

Minulle sanasta Rooma ei tule mieleen edellä kuvaavani sekasorto, tai ei ainakaan pahassa mielessä. Rooma on lempikaupunkini, paikka jossa tunnen olevani kotona ja jossa epäjärjestyskin on suloista.

Joskus kaupungin vilinää on kuitenkin kiva paeta jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Silloin suuntaan puistoon. Borghesen puisto on niistä isoin. No okei, kolmanneksi isoin, mutta ne kaksi isompaa Villa Ada ja Villa Doria Pamphili sijaitsevat hieman kauempana keskustasta. Niitä ei siis nyt lasketa.

Borghesen puisto on kuin Rooman Central Park. Valtavalle viheralueelle mahtuu vaikka mitä, ja vaikka seikkailimme puistossa pitkän aamupäivän ajan, veikkaan että näimme vain pintaraapaisun siitä, mitä Borghesen puisto on. Täällä riittää tutkittavaa vielä monelle Rooman reissulle.

Kiertelimme puiden varjoissa ja kuuntelimme hiljaisuutta. Löysimme lammen, jonka asukkaiden elämää katselimme kaikessa rauhassa. Linnut lipuivat veden pinnalla ja katso, tuolla on kilpikonnia! Isoin niistä tuli tervehtimään meitä kivelle ja poseerasi siinä eri asennoissa. Huippumallin ainesta selkeästi.

Vanhanaikaiset rakennelmat, pylväät ja patsaat muistuttavat siitä, että olemme Roomassa. Papat istuvat puistonpenkillä ja toiselle puiston penkille istahtaa eräs turisti laastaroimaan jalkojaan. Pitkä päivä edessä, mahdollisiin rakkokohtiin täytyy laittaa laastarit ennen kuin on liian myöhäistä.

Ja matka jatkuu. Tallusteltuamme pitkin puistoa hyvän tovin, päätämme suunnata keskustan puoleiseen päätyyn, jossa tiedän olevan mainion näköalapaikan. Lähetämme sieltä juhannusterveiset Suomeen. Meillä on tänä vuonna vähän erilaiset juhannusmaisemat. Alhaalla aukeaa Rooma. Etummaisena on Piazza del Popolo ja Pietarinkirkon kupoli pilkottaa hauskasti puiden oksien välistä. Pidän tästäkin juhannuksesta oikein kovasti.

Tämä on mukava paikka. Borghesen puiston suojissa voisi viettää pitkän leppoisan päivän. Piknik-eväät mukaan tai kiireetön kahvihetki jossain puiston kuppilassa. Ehkäpä aamulenkki puiston pitkillä kaduilla. Keskellä nurmikkoa voi myös vaikka maata selällään x-asennossa jos siltä tuntuu. Eräästä miehestä selvästi tuntui ja siinä hän pötkötteli nauttien silminnähden olostaan. Borghesen puisto on kuin tehty elämästä nauttimiseen ja hetkessä viivähtämiseen.