Ajattelepa hetki Karibiaa. Sen turkoosina kimmeltävää vettä, sileää hiekkarantaa jolle on ajautunut muutama kaunis simpukka. Palmut kurkottavat korkeuksiin, kädessäsi on trooppinen drinkki tai kookospähkinä pillillä ja aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Olet paratiisissa. Illalla palaat ehkä Karibian risteilyalukselle nauttimaan luksuselämästä tai suuntaat yltäkylläiseen All Inclusive -hotelliisi nauttimaan notkuvien pöytien antimista.
Totta tuokin ja upeat paratiisirannat ovatkin kenties Karibian parasta antia. Mutta Karibianmeren saarilla on myös toinen puoli. Se rähjäisempi, likaisempi puoli, jolle käännetään usein selkä ja otetaan suunta kohti palmurantaa.
Karibialla on yhä vahvasti läsnä alueella kukoistanut orjakulttuuri. Siirtomaa-aikana saarille tuotiin valtava määrä orjatyövoimaa Afrikasta ja afrikkalainen syntyperä näkyy saarten asukkaissa edelleen voimakkaana. Sokeriplantaaseilla työskennelleiden orjien vapautumisesta kertovia muistomerkkejä voi nähdä monilla keskeisillä paikoilla ja aihe on edelleen arka paikallisten keskuudessa.
Vaikka Karibian risteilyaluksilla seilaa rikkaita länsimaalaisia, kukoistaa monella Karibian saarella köyhyys. Myrskyjen riepottelemalta Grenadan saarelta muuttaa vuosittain pois paljon ihmisiä, sillä toimeentuloa ei riitä kaikille. Samaan aikaan turistit kiertelevät saarella autuaan tietämättöminä siitä, kuinka köyhä oppaaksi tarjoutunut paikallinen on ja kuinka jokainen kolikko käytetään perheen hyväksi. Voisit antaa vähän isomman tipin.
Myöskään maisema ei ole yhtä paratiisirantaa läheskään kaikkialla, vaikka valkeita hiekkarantoja löytyneekin saarelta kuin saarelta. Suhteellisen hyvinvoivan Barbadoksen pääkaupungin Bridgetownin laitamilla olevat, meidän silmiimme jo erittäin ränsistyneeltä näyttävät talot, ovat hyväkuntoisia verrattuna monen köyhemmän alueen asutukseen. Bridgetownin keskusta on internet-, sähkö- ja maakaasuverkkoineen moderni, mutta näennäisen hyvinvoivalla saarella on hälyttävän huono HIV-tilanne.
Karibian auringon alla luvut perheväkivallasta ovat äärimmäisen surullista luettavaa. Monen suljetun oven takana pahoinpidellään naisia ja noin 25 prosenttia murhista tapahtuu kotona. Erittäin surullista. Ymmärrän kyllä, miten kaikelle pahuudelle on helppo kääntää selkänsä, kun risteilyalus on saapunut satamaan ja haluat viettää hauskan päivän trooppisella paratiisisaarella. Ei silloin tee mieli ajatella surullisia asioita.
Karibia on toki ihana ja sinne kannattaa matkustaa. Halusin vain tuoda tällä pienellä postauksella esiin toisenlaisen Karibian sen mielikuvien kiillotetun paratiisimaiseman takaa. Ränsistyneisyyttä näkee jo pienellä päiväretkellä, toisella saarella enemmän kuin toisella, mutta kaikkialla se on jollain tapaa läsnä. Karibialla on yhä paljon köyhyyttä eikä meininki siellä ole todellakaan pelkillä luksusaluksilla suhailua ja rannalla pikkupikkubikineissä keikistelyä.
Lievästi sanottuna hieman pirteämpää Karibian meininkiä voit lukea muista Karibia-postauksistamme tämän linkin takaa. Niistä löydät paratiisirantoja, paikallisten hymyjä ja rommidrinkkejä. Sillä on Karibia sitäkin, todellista paratiisimeininkiä, ja sen takia alueelle kannattaa matkustaa. Samalla paikallisten lompakkoon kilahtaa ainakin muutama kolikko ja kannattamalla paikallisten tuottamia palveluja voit vaikuttaa edes vähän enemmän Karibian köyhyyteen. Siitä tulee hyvä mieli, usko pois.
Tämä blogikirjoitus on osa joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävää Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järkkääjinä Suomessa toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.
Meidät löydät Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa
22 Comments
Samoja ajatuksia herää itselläkin täällä Thaimaassa. Pyrin tukemaan niin paljon kuin mahdollista paikallisia palveluja – ostokset torilta supermarketin sijaan, pesetetään pyykit ulkona, syödään muovituoliravintoloissa ketjupaikkojen sijaan. Huomaako siellä sen, että länsimaalaisista yritetään kaikin puolin hyötyä? Tansaniassa törmäsin siihen usein, täällä en niinkään.
Niin, samanlaisia fiiliksiä tulee varmasti ympäri maailman. Karibialla ei tule tunnetta että länsimaalaisista yritetään hyötyä, tai ainakaan minä en muista tunteeni niin. Toki grenadalainen oppaamme vei meidät kavereidensa omistamiin paikkoihin kun kaipasimme baaria ja parturia, mutta se on ihan ymmärrettävää. Jätimme molempiin paikkoihin reilusti tippiä, sillä palvelu oli hyvää ja saarelaisten köyhyys oli selvästi nähtävissä. Ystävällisiä ja hymyileviä paikallisia auttoi mielellään varsinkin kun he eivät tyrkyttäneet palveluitaan liikaa. 🙂
En varmaan ikinä muistanut sulle meidän Karibianristeily kuulumisa laittaakaan mutta olipahan maailman paras reissu!! Oasis of the Seas laivaa ei voi kuin suositella ja musta tuntuu ettei jatkossa voisi toisella laivalle mennäkään. Kauhee ikävä takas ja mennään kyllä vielä uudestaan.
Ihanaa kuulla että reissu oli onnistunut! Oasis of the Seas (tai Allure of the Seas) täytyy kyllä päästä vielä kokemaan. Ollaan ihailtu kyseisiä aluksia vain satamassa ja vitsit ne on valtavia! Tekisipä mieli alkaa taas katsella uutta Karibian risteilyä.. En varmaan saa koskaan tarpeekseni niistä! Tai voisin minä mennä Välimerellekin risteilemään. Sielläkin on tosi kivaa. Äää, risteilykuume iskee! 😀
Hyvä muistutus tavallisesta arjesta ”unelmien lomakohteen” taustalla.
Laitoin sinulle haastetta, käy kurkkaamassa, jos kiinnostaa 🙂
https://www.rantapallo.fi/thepresentisperfect/2015/10/01/blogisitarina-the-present-is-perfect/
Välillä pitää muistuttaa myös niistä ikävämmistä puolista, joita jokaisessa paratiisissa on. Vaikkei niitä kieltämättä tekisikään mieli ajatella kesken unelmien loman. Kiitos haasteesta! Olen saanut sen itse asiassa kerran jo muualta, mutta unohtanut koko haasteen ihan tyystin. Hups. Yritän nyt tarttua toimeen sillä aihe on kiva ja olen tykännyt lukea muiden haastepostauksia. 🙂
Niinhän se on, että lomalla näkee mielellään vain sen, mitä haluaa nähdä. Risteilyvieras varsinkaan ei oikein ehdi edes avata silmiään koko todellisuudelle. Mutta kuten sanoit, iloinen turisti jättää vaikkapa Karibian saarille rahaa, joka taas edistää edes vähän hyvinvointia. Tai siis sellainen turisti jättää, joka haluaa edes ihan vähän kokea kohdetta, ei juosta takaisin laivaan syömään. 🙂
Niinpä. Eikä mun mielestä ole väärin olla ajattelematta ikäviä asioita lomallaan, sillä pitäähän lomasta nauttia. Sen verran olisi kuitenkin tosiaan hyvä tiedostaa, että jättää sitten vaikka hieman rahaa paikallisille käyttämällä heidän palveluitaan ja ostamalla vaikka jonkun käsintehdyn tuliaisen. Minäkin ostin Barbadokselta maalatun kiven melko korkealta tuntuvaan hintaan, mutta se ei haitannut yhtään kun tiesin rahan menevän sen tehneelle paikalliselle käsityöläiselle, jonka puodissa vierailimme. Nyt kivi nököttää työpisteeni ikkunalaudalla ja on kieltämättä kiva piristysruiske harmaaseen arkeen. Ei yhtään turha ostos siis missään mielessä. 🙂
Ihan hyvä herätellä ihmisiä ajattelemaan näitä asioita! Helposti siinä omassa lomamoodissa unohtuu ajatella mitään omaa napaa kummempaa.. Hyvä postaus!
Kiitos! Vähän ristiriitaiseltahan se tuntui kirjoittaa tällainen postaus Karibiasta, jota olen aiemmin hehkuttanut lähinnä trooppisena lomaparatiisina, jossa palmut huojuvat turkoosin veden ääressä ja iloiset lomalaiset juovat rommidrinkkejä vailla huolen häivää. Mutta kun kaikella on se toinenkin puoli ja se on välillä ihan hyvä tuoda esiin.
Olet aivan oikeassa, nämä ovat niitä matkailun ja maailmalla asumisen kurjia puolia. Voi kunpa kaikilla ihmisillä kaikkialla maailmassa olisivat asiat yhtä hyvin kuin meillä. Mutta yritetään me onnekkaat tehdä muitten elämästä edes hetken parempaa.
No niinpä. Meillä on käynyt tuuri ja onneksi me voidaan auttaa muita edes ihan vähäsen. 🙂
Ihania paratiisikuvia Karibialta, ja on tosiaan tärkeää muistuttaa että paratiisisaarilla on se toinenkin puolensa. Nuo perheväkivallan luvut ovat karmaisevia….!!
Mulle tuli ihan paha olo kun tutkin noita perheväkivaltalukuja. Ei paljon hymyilyttänyt koko päivänä.
Tämä menee taas vähän siihen kategoriaan asioita, että onko nyt sitten parempi matkustaa vai olla matkustamatta. Ehkei kuitenkaan ole suomalaisen turistin asia yrittää laittaa asioita kuntoon Karibian saarella – kunkin valtion pitäisi huolehtia omistaan. Ja parhaimmillaan saarelle vaikka vaan turistina meneminen mahdollistaa sen hiukan paremmin. Pahimmillaan ei.
Tämä on kieltämättä todella monimutkainen aihe eikä oikeaa vastausta liene olemassakaan. Joka tapauksessa näitäkin asioita on tärkeä pohtia. 🙂
Tärkeä aihe. Paratiisilla on se toinen puoli, jota ei välttämättä tajua, kun asuu aidatulla alueella 5 tähden hotellissa. Tämä asia on hyvä tiedostaa, kun Karibialla matkustaa, mutta kuten Pirkko sanoi: yksi turisti ei valitettavasti voi asiaa ratkaista :/ Kannattaa aina kuitenkin suosia paikallisia palveluita.
Niinpä, ei sitä tule ajatelleeksi ja toisaalta aina ei edes halua ajatella surullisia asioita lomallaan. Kun ei kuitenkaan voi asiaan vaikuttaa ainakaan merkittävästi. Mutta asioiden tiedostaminen on hyvä juttu ja paikallisia palveluita suosimalla voi auttaa edes vähän. 🙂
Hyvä postaus tärkeästä asiasta! Vaikka kuinka olisi kyse päällepäin paratiisisaarista, niin kaikki ei ole niin aurinkoista. Minä uskon kyllä siihen, että yksittäisenäkin turistina asioihin voi vaikuttaa, edes sen yhden henkilön yhteen päivään. Ja vaikkei koko lomaansa kannata pilata epäkohdissa vellomisella, niin pienillä teoilla on merkitystä. Ja tuleehan siitä itsellekin parempi mieli, kun saa jonkun aidosti hymyilemään.
Totta, edes yhden ihmisen hymy palkitsee ja saa hymyn omillekin huulille. Me maksoimme mielellämme Grenadassa paikallisoppaallemme reilun tipin ja sydäntä lämmittää edelleenkin tieto siitä, että rahat tulivat todellakin tarpeeseen. Se oli todennäköisesti miehen koko päivän palkka, eikä tuntunut meidän lompakossa lainkaan pahalta.
Tärkeä asia ja hyvä että toit sen esille! Itselleni tuo puoli maailmaa ei ole millään tavalla tuttu, mutta Karibialla käyminen kyllä joskus kiinnostaa! Näissä kohteissa olisi niin tärkeää informoida turistia paremmin, esimerkiksi juuri antamaan paremman tipin paikallisoppaalle!
Eniten mua ehkä ärsyttää se, että Karibian risteilymatkustajat ostavat ylihintaisia retkiä laivayhtiöltä, kun oman paikallisen yksityisoppaan saisi halvemmalla ja raha menisi suoraan paikallisten taskuun. Me ollaan osallistuttu yhdelle laivayhtiön retkelle kun se kuului matkan hintaan, enkä kyllä oikein edes pitänyt siitä laumameiningistä. Toki siinä näki hyvin saarta, mutta paljon kivempaa oli viettää päivä Grenadalla oman oppaan ja autokuskin kanssa, joille jätimme hyvillä mielin päivän päätteeksi ison tipin.