Pyhän Vituksen katedraali Prahassa

Yksi upeimmista koskaan näkemistämme rakennuksista on Prahan linnan alueella sijaitseva Pyhän Vituksen katedraali. Sen korkeuksiin kohoavat tornit näkyvät kauas ja kun sen juurelle saapuu, alkaa päässä huipata eikä rakennuksen kokoa meinaa käsittää. Niin iso katedraali ja niin paljon pieniä yksityiskohtia. Mahtava näky.

Pyhän Vituksen katedraali edustaa goottilaista rakennustyyliä, joka lienee lempityylisuuntamme, sikäli mikäli niistä mitään ymmärrämme. Ovathan muutkin Prahan lempparimme Tynin kirkko sekä Kaarlensilta saman tyylisuunnan edustajia. Pyhän Vituksen katedraalin ja Kaarlensillan on jopa suunnitellut sama ukkeli, Peter Parler nimeltään. Harmi että hän on jo kuollut, olisin muuten voinut tarvita hänen palvelujaan talomme suunnittelussa. Järvenpään Vituksen katedraali. Hmmm, ei ehkä sittenkään..

Pyhän Vituksen katedraali on Tsekin suurin ja merkittävin kirkko. Katedraalin kryptaan on haudattu kuninkaita ja kirkonmiehiä ja sen sisällä säilytetään valtion kruununjalokiviä. Lisäksi se on tärkeä turistinähtävyys.

Me ihailimme katedraalia pitkän tovin sen ulkopuolella, enkä voinut millään käsittää miten jotain noin upeaa on voitu rakentaa 1300-luvulla. Tai itseasiassa katedraalin rakennustyöt aloitettiin silloin, mutta mahtava taideteos valmistui vasta vuonna 1929. Kyllä siinä siis vähän aikaa kestikin että tämä komeus saatiin kokonaan valmiiksi. Hienoimpia rakennuksia rakennetaan kauan, niin se vaan menee. Nimimerkillä: Meidän taloa on rakennettu jo yli kolme vuotta. Toivottavasti se kuitenkin valmistuu edes hieman nopeammin kuin Pyhän Vituksen katedraali valmistui..

Kävimme tutustumassa myös katedraalin sisätiloihin siihen pieneen osaan, johon pääsee ilman lippua. Katedraalin iso koko välittyi siitäkin hyvin ja saimme tarpeeksi hyvän käsityksen sen sisätiloista näin pienellä pyrähdyksellä. Ja eipä meitä suoraan sanottuna edes kiinnostanut änkeä muun turistilauman keskellä syvemmälle katedraaliin. Näimme ihan tarpeeksi näinkin.

Katedraaliin tutustuminen ei kuitenkaan ollut todellakaan vielä tässä. Halusimme nimittäin ehdottomasti kiivetä sen torniin ihailemaan maisemia. Korkeanpaikankammosta viis, me alamme olla jo melkoisia tornifriikkejä kiivetessämme aina kaikkiin eteemme tuleviin torneihin. Hyvää siedätyshoitoa kammoon. Oikeasti, ei minua enää pelota korkeuksissa läheskään niin paljon kuin vaikkapa Globenin näköalahississä.

Pyhän Vituksen katedraalin tornista aukeaa huikeat maisemat Vltava-joelle, Mala Stranaan ja sen takana kohoavaan Petrinin kukkulaan. Vltavan takana voi nähdä koko Vanhankaupungin ja horisontissa siintää ruma TV-torni, jonne kiipeämme kenties sitten seuraavalla Prahan reissulla.

Katedraalin tornin näköalatasanteelle päästäkseen pitää kivuta peräti 287 jyrkähköä porrasta ja se kieltämättä pisti hengästyttämään hieman. Kaikista huonokuntoisimman ei tänne kannata lähteä kiipeilemään. Mekin pidimme suhteellisen hyväkuntoisina muutaman lepohetken ja alas tullessakin hengästytti, vaikka siihen suuntaan taapertaminen onkin periaatteessa kevyempää.

Torniin kiipeäminen on kuitenkin kaiken hien ja hengästymisen arvoista, sillä näköalat ovat upeat. Tukevien seinien sisällä on turvallinen olo ja minua alkoi huipata vasta kun olin kiertänyt jo puolet tornista, kuvannut vimmatusti ja tutkinut yläilmoista kaupungin yksityiskohtia. Miten kauniilta Praha näyttääkään sumusta ja harmaista pilvistä huolimatta.