Euroviisufinaali 2014

Me katsoimme tänä vuonna Euroviisufinaalia kotosalla perheen kesken. Sen lisäksi, että pisteytimme viisut neljän hengen raatimme voimin, olimme järjestäneet appivanhemmille myös hieman muuta oheistoimintaa. Minun ja Henkan oheistoimintana oli keittiössä häärääminen, sillä Euroviisuiltana syödään perinteisesti hyvin.

Tarjosimme appivanhemmille kymmenen ruokalajia kymmenestä finaalimaasta. Appivanhempien tehtävänä oli arvata mistä maasta ruoat ovat kotoisin. Tehtävä oli melko vaikea, sillä listalla oli muun muassa armenialaista ja azerbaijanilaista ruokaa (kuka muka voi tietää ihan tosta vaan mitä Azerbaijanissa syödään?) sekä pari kompaakin. Kievin kana ei nimittäin ole Ukrainasta vaan Venäjältä kotoisin. Samoin sillivoileipä olisi voinut yhtä hyvin tulla Ruotsista, mutta oikea vastaus oli kuitenkin Tanska. Mitä muuta illan menuun kuului? Katsotaanpa:

Alkuun lusikoimme armenialaista aprikoosikeittoa. Soppaan soseutettiin punaisia linssejä, porkkanaa ja sipulia. Jujuna toimivat kuivatut aprikoosit, jotka antoivat keittoon jännää makeaa makua. Kaikkien illan ruokien reseptit ilmestyvät blogiin myöhemmin. Mikäli haluat jonkun tietyn reseptin heti-pian-nyt, niin kerro ihmeessä. Laitetaan toivotut reseptit esiin ensimmäisenä.

Keiton jälkeen nostimme lautasillemme kreikkalaista varrassalaattia, joka on muuten kuin tavallinen kreikkalainen salaatti, mutta se on koottu vartaisiin. Hauskaa vaihtelua tarjoilla tuttu salaatti hieman eri muodossa.

Alkupalapöydässä oli myös niitä tanskalaisia sillivoileipiä. Täytteet olisi pitänyt koota maalaisleivän päälle, mutta meillä oli vain saaristolaisleipää, joten käytimme sitä.

Paistoimme myös suolaista pannukakkua, johon ainakin minä ihastuin viime syksyn Amsterdamin matkallamme. Pannukakku peitettiin pekonilla ja goudalla ja rasvainen herkku maistui ihan yhtä hyvältä kuin amsterdamilaisessa aamiaispaikassakin. Nam.

Alkuruokien jälkeen pidimme pienen tauon, jonka aikana kokkasimme pääruoan. Kievin kana näytteli pääroolia ja sen lisukkeena oli mausteista ja jopa hieman makeaa azerbaijanilaista riisipilahvia. Kirpeämpää osastoa edusti norjalainen kurkkusalaatti, jonka etikkainen maku sopi kivasti yhteen makean riisipilahvin kanssa.

Jälkiruoaksi nostimme pöytään kulhon salmiakkia. Se edusti Suomea, mikäli ette vielä arvanneet. Lusikoimme myös islantilaista mustikkaskyriä ja unkarilaisia Gundelin ohukaisia, jotka olivat kenties oma lempparini koko illan sapuskoista. Tai oli se kanakin hyvää. Ja pannukakku ja salmiakit.. Okei, enpäs siis sano sittenkään mitään suosikistani, kun en sitä näköjään osaa päättää.

Euroviisubiiseistä sen sijaan osasin valita suosikkini ja sehän oli koko touhun lopulta voittanut ihana itävaltalainen Conchita Wurst. Parrakas nainen sai eniten pisteitä nelihenkiseltä raadiltamme, joten viisuraatimme oli tänäkin vuonna samaa mieltä muun Euroopan kanssa. Jännä juttu että suosikkimme on ollut viime vuosina koko Euroviisujen voittaja. Miten se löytyykin aina yli kahdenkymmenen biisin joukosta. Pitäisiköhän alkaa käyttää rahaa euroviisuvoittajan veikkaamiseen? Saisin sillä vielä suuret setelit aikaiseksi.

Raatimme äänesti toiseksi Unkarin koskettavan biisin ja toiseksi tuli kaunis Slovenian kappale. Espanjan suihkusta lavalle juossut Anna-Liisa Tilus tuli meidän listallamme neljänneksi ja viidennen paikan sai Montenegron balladi. Minun suosikkejani olivat näiden lisäksi myös Sveitsin viheltäjäpojat, Iso-Britannia ja tietenkin Suomi.

Raatimme oli samaa mieltä muun Euroopan kanssa myös viisufinaalin huonoimmasta biisistä. Ranskan viiksimiehet eivät todellakaan sytyttäneet ja saman kohtalon koki myös Valko-Venäjän ärsyttävä juustokakkumies. Myöskään Islanti ja Saksa eivät kuuluneet meidän suosikeihin.

Taas on yhdet Euroviisut katsottu ja minä alan odottaa jo ensi vuoden kisoja. Palataan viisutunnelmiin taas vuoden päästä!