Miami,  Ulkomaat,  Yhdysvallat,  Yleinen

South Beach

Toinen ja tällä erää viimeinen kokonainen päivä Miamissa vietettiin kokonaan South Beachin alueella. Auto sai jäädä koko päiväksi parkkiin kun valuimme aamutoimien jälkeen altaalle nauttimaan auringonsäteiden leikistä kalpean valkoisina hehkuvilla ihoillamme. Ennen altaalla lököilyä ehdimme kuitenkin jopa urheilla, ja se jos mikä oli vallan mukavaa.

Heräsin taas aikaerosta johtuen hieman aikaisemmin ja kyselin varovaisesti Henkalta, josko hän jaksaisi jo nousta ja lähteä kanssani aamulenkille rannalle. Hörppäsimme kaupasta nappaamamme proteiinijuoman puokkiin, vedimme jumppavermeet päälle ja astuimme ulos aamuisen raikkaaseen ilmaan.

Aurinko oli vasta nousemassa kun kävelimme rantaan ja lähdimme hölkkäämään kohti South Beachin eteläkärkeä. Juoksemisesta ei meinannut tulla mitään kun pääni pyöri puolelta toiselle kauniiden aamumaisemien mukana, pysähdyimme välillä ottamaan kuvia ja toisaalta emme myöskään viitsineet vetää itseämme ihan piippuun heti aamutuimaan. Saimme kuitenkin hyvän hien, hengästymisen ja minulle myös punaisen naaman aikaiseksi, ja olo oli mitä mainioin kun hypähtelimme takaisin hotellille pikasuihkuun ennen aamiaista.

Aamiaispaikaksi valikoitui Tripadvisorista bongaamamme Deco Sandwiches, jossa söimme puoliksi herkullisen Philly Cheese Steakin ranskalaisilla, tankkasimme isot mukilliset vettä ja nautimme jälkkäriksi ihanat hedelmäsmoothiet. Muut joivat kahviakin ja kehuivat sitä hyvänmakuiseksi.

Aamiaisen jälkeen vietimme tosiaan hetken altaalla, mutta koska aurinkoon tottumattomat kalkkunanvalkoiset suomalaisihomme kärähtävät helposti Floridan kuuman auringon alla, nousimme tunnin tai parin loikoilun jälkeen ylös aurinkotuoleistamme ja lähdimme rantaan kävelylle. Vaikka hotellimme sijaitsee aivan rannan tuntumassa, eivät appivanhempani olleet vielä nähneet merta ja rantaa lainkaan tämän loman aikana. Nyt oli korkea aika korjata asia.

Tällä kertaa suuntasimme kohti pohjoista ja matkaevääksi nappasin eräästä kojusta loman ensimmäisen lemonaden. Mmmmm, Martina sydän lemonade. Join kyseistä juomaa loman aikana litratolkulla enkä siltikään kyllästynyt siihen. Parempaa hellepäivän juomaa saa hakea.

Iso puu, pieni ihminen.

Miami Beach Botanical Garden

Holocaust Memorial

Kun rannalla kävely sai riittää, kävimme kurkkaamassa miltä näyttää Miami Beach Botanical Garden, minkä jälkeen suuntasimme päivän päänähtävyydellemme Holokaustin muistomerkille. Vaikka paikka oli minulle ja Henkalle tuttu jo edelliskerralta, onnistui muistomerkki pysäyttämään edelleen aivan samalla tavalla kuin viimeksikin. Kylmät väreet menivät käsiä pitkin ja hyvä ettei tullut kyynel silmään. Hymy ainakin hyytyi melko tehokkaasti ihmisten pahuutta miettiessä. Kaunis ja niin koskettava paikka.

Bloggaajat Lincoln Roadilla

Yardbird-ravintola. Syökää kanaa!

Seuraavaksi lähdimme etsimään lounaspaikkaa ja sellainen löytyi Lenox Avenuelta. Yardbird on erikoistunut kana-annoksiin ja niinpä mekin valitsimme tarjoilijan suosituksesta annokset tipua. Kana oli hyvää ja niin oli myös annokseen kuulunut mausteinen vesimeloni, jota täytyy tehdä itsekin sitten kesäkuumalla. Meikätyttö joi täällä muuten myös loman ainoan siiderin. Kylläpä maistui kylmä siideri hyvältä!

Jälkkäriksi nappasimme kahvit Starbucksista ja lähdimme kävelemään kohti hotellia. Hotellilla korkkasimme viinipullon, täytimme kahvimukimme valkoviinillä ja nautiskelimme “vaaleapaahtoisemme” uima-altaan reunalla elämästä nauttien. Henkka pulahti uimaan ja minä vain olin ja nautin olostani.

Testasimme altaalla myös blogilainassa ollutta Canonin PowerShot D20 -kameraa.

Iltapäivähetki altaalla oli rauhallisuudessaan yksi loman parhaista hetkistä. Ihanat pari päivää lomaa takana, tiedossa vielä kiva ilta Miamissa ja huomenna edessä olisi matkayllätyksistämme kenties iloisin, kun appivanhemmille selviää, että vietämme seuraavat kaksi viikkoa Karibian aalloilla. Ja mikä parasta, loma on vasta alussa ja edessä häämöttää lukuisia vielä tuntemattomia seikkailuita. Ei voisi ihminen paljon onnellisempi olla.

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, sillä vielä oli tosiaan edessä mukava ja erittäin herkullinen ilta Miami Beachilla. Laittauduimme iltaa varten, maistelimme “tummapaahtoa” eli punaviiniä appivanhempien hotellihuoneessa ja kun aurinko alkoi kadota horisonttiin lähdimme tallustamaan kaikessa rauhassa hotellimme vierestä alkavalle Ocean Drivelle. Sen päässä odottaisi illallisravintolamme, mutta tällä kertaa myös matka ruokailemaan esitti tärkeää roolia, sillä Ocean Drivella jos jossain riittää nähtävää.

Etenkin miehiä kiinnosti rantatietä pitkin matelevat autot, joita minäkin katselin ihan mielelläni. Oli Ferraria ja muuta sellaista peruskaaraa. Oli myös homobaari täynnä juopuneita jumputusmusiikin rytmissä hytkyviä miehiä. Oli Miami Beachin katumuotia, johon näytti kuuluvan olennaisena osana myös paljas takapuoli ja oli jos jonkunlaista kadunkulkijaa, musiikkia, iloisia ihmisiä, perjantai-illan tunnelmaa ja iiiisot mansikkamargaritat, jotka kävimme nauttimassa matkan varrella eräällä mukavan näköisellä terassilla, jossa oli ihanaa livemusiikkia.

Nähtiin näitä peppu paljaana hiihtäjiä useampiakin kuin tämä yksi.

Kun Ocean Drive oli kävelty päästä päähän oli nälkä jo melkoinen. Onneksi South Beachin eteläkärjestä löytyi illallisravintolamme Fogo de Chao, johon olimme tehneet pöytävarauksen jo Suomessa. Mielettömästä pihviravintolasta on tehtävä vielä oma postauksensa, sillä en ole koskaan kokenut vastaavaa, enkä syönyt yhtä herkullisia liharuokia. Ravintolan konsepti on vähintäänkin hauska, mutta puhutaan siitä tosiaan lisää myöhemmin.

Pitkän herkuttelun jälkeen oli vielä jaksettava talsia takaisin hotellille. Jaloittelu teki hyvää tuhdin illallisen päätteeksi ja oli mukava katsella yöllisen Miamin meininkiä. Juuri ennen hotellille pääsyä todistimme myös poliisihärdelliä, jossa homma oli jo siinä pisteessä, että ajotiellä oli poikittain muutama poliisiauto, joku huumekaveri istui raudoissa poliisiauton takapenkillä ja hänen autoaan tutkittiin parhaillaan. Ties mikä diileri oli kyseessä. Jotenkin tämä näky ei yllättänyt, vaikka täytyykin todeta heti samaan hengenvetoon, että yleisesti ottaen Miamissa on hyvin turvallinen olo. Poliiseja on paljon, kaikkialla on siistiä eikä kukaan tule liian lähelle.

Illalla hihittelimme Henkan kanssa vielä kerran huomiselle risteily-yllätykselle, kertasimme tulevan päivän tapahtumat ja sen, miten yllätys paljastetaan, ja painoimme päät tyynyyn. Seuraavan kerran menisimme nukkumaan upeassa parvekehytissämme Celebrity Eclipsellä. Sitä odotellessa. Minua taisi jopa hieman jännittää.

Kommentit pois päältä artikkelissa South Beach