Karibia,  Karibian risteily,  Yleinen

Salainen matkapäiväkirja

Tässä olisi nyt hieman erilainen päiväkirjapostaus viimeisen vuoden ajalta. Olen kirjoitellut ylös Miamin ja Karibian matkan varaukseen sekä sen odottamiseen liittyviä hetkiä, hauskoja huomioita sekä kaikkea mikä minua on matkan osalta ilahduttanut, mutta josta en ole voinut kertoa kenellekään muulle kuin Henkalle ja salaiselle matkapäiväkirjalleni, joka näkee päivänvalon vihdoin tänään.

Huhtikuu 2013

On aivan tavallinen arkipäivä. Olemme käyneet työpäivän jälkeen ruokakaupassa ja istahdamme autoon, kun Henkka sanoo yhtäkkiä voivansa kertoa nyt yhden jutun. Ruokakaupassa sitä ei kuulemma voinut kertoa kun sekoan kuitenkin, mutta nyt auton seinien sisällä saan kuulla, että Henkka on löytänyt ihan mielettömän matkatarjouksen ensi keväälle. Lähdetäänkö Karibian risteilylle? No ai lähdetäänkö!

Huhtikuu 2013

Kysyn työkavereilta onhan ok, jos säästän pari viikkoa kesälomastani ja pidän ne ensi vuoden maaliskuussa talviloman kanssa, niin että olen poissa kolmisen viikkoa. Käy kuulemma, vaikkei niin pitkälle tarvitsisi vielä edes ajatella. Matkauteluihin vastaan, että jonnekin olisi tarkoitus mennä, mutten tiedä vielä minne. Valhe numero yksi on päässyt ilmoille. Antakaa anteeksi.

Päätämme ottaa Henkan vanhemmat mukaamme reissuun ja kerromme Henkan äidille, että meillä on yllätysmatka suunnitteilla. Henkan äidinkin täytyy nimittäin pyytää lomaa ensi vuoden maaliskuulle ja tarvitsemme hänen apuaan Henkan isän yllättämiseksi. Henkan isä ei siis saa tietää reissusuunnitelmistamme mitään, mutta Henkan äiti tietää että lähdemme reissuun, mutta kohde pysyy häneltäkin salassa lähtöpäivään asti.

Huhtikuu 2013

Makaan poikittain sängyllä ja puren tyynyä. Henkka istuu vieressä tietokoneen ääressä ja varaa meille Karibian risteilyä. Mieleni tekisi hihkua ääneen ja taidan sen tehdäkin. Kun olemme saaneet varauksen tehtyä, alamme laskea paljonko parvekehytti olisi maksanut juuri varaamiemme ikkunahyttien sijaan. No perhana, tarjousten ansiosta ei juuri lainkaan enempää. Kehdataanko me muuttaa vielä varausta? Nolottaa, mutta kysymme matkatoimiston chatissa voimmeko sittenkin vaihtaa hytit vielä parvekehytteihin. No problem!

Nyt ainakin hihkun jo ääneen. Kaksi viikkoa Karibian aalloilla, parvekehytit ja kaikki herkut. Aijaijai! En malta odottaa, että näen Henkan vanhempien ilmeen kun heidät muilutetaan reissuun, kun he tajuavat meidän suuntaavan Karibian risteilylle ja kun he näkevät hyttinsä! Ensi talvi muuttui juuri osaltani valoisammaksi ja tiedän jaksavani arkea taas paljon paremmin kun on mitä odottaa. Ja nyt on todellakin jotain mitä odottaa! En voi uskoa että varasimme juuri unelmiemme matkan. Tekisi mieli kertoa risteilystä kaikille, mutta pidän suuni supussa, sillä yllätys ei saa mennä pilalle. Vaihdan työkoneen taustakuvaksi kuvan Karibialta ja jään tuijottamaan sitä hymyillen.

Toukokuu 2013

Istumme Henkan kanssa ravintolassa illallisella ja suunnittelemme miten toteutamme yllätyksen käytännössä. Muilutammeko appivanhemmat kentälle asti ja paljastamme yllätyksemme vasta siellä, vai herätämmekö heidät lähtöpäivän aamuna ja kerromme, että mepä lähdemme nyt reissuun. Vai pitäisikö matkasta kertoa jo edellisenä iltana? Ei ehkä, sillä silloin voivat yöunet jäädä vähiin jännityksen takia ja Henkan isä ehtii tutkia kaikki mahdolliset lentovaihtoehdot seuraavalle aamulle.

Kesä 2013

Kyttään lentoja Floridaan. Hinnat pomppivat miten sattuu ja uusia lentovaihtoehtoja tulee koko ajan lisää. Eräänä päivänä huomaan ykkösvaihtoehtolentomme hinnan laskeneen huomattavasti. Lennot järkevän pituisilla vaihdoilla Lontoossa ja aikatauluihimme sopivilla lähtöajoilla saisi nyt niin halvalla, ettei paljon edullisemmalla voi enää saada. Nyt kannattaa iskeä kiinni! Lähetän tekstiviestin Henkalle ja pian sähköpostiini kolahtaa varausvahvistus. Jes, lennot on plakkarissa, enää tarvitsee varata Miamin hotelli.

Kesä 2013

Googlettelen harva se ilta matkakohteitamme ja alan koota pientä tietopakettia niistä Karibian saarista, joilla aluksemme pysähtyy. Tutkin karttoja sekä Tripadvisoria ja kirjaan ylös tietoja aina saaren historiasta nimikkodrinkkeihin asti. Nämä muistiinpanot aion tulostaa mukaan ja antaa appivanhemmille tutustuttavaksi heti risteilyn alussa. Näin hekin pääsevät hieman jyvälle siitä, missä seikkailemme seuraavat kaksi viikkoa.

Kesä 2013

Teen hotellivertailuja ja kauhistelen hintoja. Miamissa on ihan törkeän kallista yöpyä! Käyn kurkkaamassa viime Miamin reissun hotellimme hintoja enkä voi uskoa silmiäni. Tänään voimassa oleva tarjoushinta on ihan älyttömän halpa ja epäilen sivuilla olevan virheen. Ei näin halpaa hotelliyötä ole olemassakaan. Lähetän taas viestin Henkalle ja teemme hotellivarauksen heti. Ei voi olla totta miten hyvä tuuri meillä on käynyt. Hintojen kyttääminen on todellakin kannattanut, ja koska olemme näin hyvissä ajoin liikenteessä, olemme voineet odotella rauhassa supertarjouksia.

Kesä 2013

Tiedän olevani hullu, mutta teen jo matkatavaralistaa ja suunnittelen vaatteita kullekin matkapäivälle. Pakkohan matkainnostus on johonkin purkaa kun suuni on sinetöity. Henkka nauraa kun kerron pakanneeni jo muutaman kesävaatteen matkalaukkuun. Siellä ne odottaa ensi kevättä ja Karibiaa. Joudun tosin purkamaan laukun kun lähdemme syyskuussa Amsterdamiin.

Kesä 2013

Kiertelen alennusmyynneissä ja ostan ison kasan aurinkotuotteita odottamaan talven matkaa. Katselen myös kesävaatteita sillä silmällä ja innostun ostamaan muutaman helletopin Karibian kuumana polttava aurinko mielessäni.

Syyskuu 2013

Aloitan Bikinikuntoon 2014 -kuurin. Ostan salikortin ja teen suunnitelman seuraavaksi puoleksi vuodeksi eteenpäin. Aloitan lisäämällä kaloreita ja lihastreeniä, jotta saan lihasmassaa nostettua. Pidän rasvat melko vähissä, sillä mahamakkaroiden ei tarvitse kasvaa. Vuodenvaihteessa tiukennan syömisiäni ja lisään aerobista liikuntaa. Saatan vähentää myös hiilareita mikäli olo on turvonnut. Haluan muistuttaa enemmän ihmistä kuin valasta lekotellessani risteilyaluksen aurinkotuolissa.

Syyskuu 2013

Muutamme Henkan vanhemmille ja muistutan itseäni, että nyt on pidettävä suu supussa kotonakin, ettei Henkan isä vaan saa vihiä tulevasta matkasta. Yritän olla ajattelematta koko matkaa etten vahingossakaan möläytä mitään.

Lokakuu 2013

Rautatientorin valomainoksessa pulikoi kalaparvi turkoosissa vedessä. Kuvan alla lukee ”Aamuruuhka Karibialla”. Hymyilen. Viiden kuukauden kuluttua minäkin katselen tuollaista aamuruuhkaa tämän sateen läpi harmaana vellovan ihmislauman sijaan. Sää pysyy sateisena, mutta mielessäni paistaa aurinko.

Lokakuu 2013

Henkan äiti kuiskaa minulle eräänä aamuna, että häntä jännittää kun hän ei tiedä minne olemme reissaamassa sitten keväällä. Sanon ettei sitä pidä jännittää ja virnuilen päälle. Tämän enempää tietoa minulta ei tipu!

Olen tarkkana kaikkien matkustamiseen liittyvien puheenaiheiden kanssa. Intialaista ruokaa kokatessani kerron, ettei Intia kuulu matkahaaveideni kärkikastiin. Nyt anoppi varmaan tietää, ettemme ainakaan suuntaa Intiaan, mutta en usko että hän olisi arvellut sitä muutenkaan. Karibialle hän tuskin osaa edes haaveilla meidän suuntaavan. Pitäisiköhän alkaa antaa hämäysvinkkejä Thaimaasta tai Kanariasta?

Lokakuu 2013

Katsomme elokuvaa, joka on kuvattu Karibialla. Anoppi huokailee ihastuksissaan katsoessaan kauniin turkoosia vettä. Onpa kaunista. Henkan isä kysyy millä saarella se lentokoneranta oli, jossa minä ja Henkka kävimme muutaman vuoden takaisella Karibian reissullamme. Oliko se Martinique, joka mainittiin elokuvassa? Ei vaan St. Martin. En voi katsoa Henkkaa, sillä pelkään pokkani pettävän. Ettepä kuulkaa appivanhemmat tiedäkään, että muutaman kuukauden päästä olemme koko kööri siellä lentokonerannalla turkoosin veden äärellä katsomassa ylitsemme lentäviä koneita.

Naureskelemme Henkan kanssa työmatkalla auton suojissa appivanhempien kommenteille Karibian leffan aikana. Laskemme, että reissuun on enää noin 125 päivää. Kihisen innosta, en malttaisi enää odottaa! Tiedän ajan menevän nopeasti, eikä enää aikaakaan kun astumme koneeseen. Laulan mielessäni appivanhempiani katsellessani Haloo Helsinkiä sanoilla ”Isä olet pian maailman toisella puolen, ja laulat pappadaduda-pappapaduda-dappaa, äitikin olet pian maailman toisella puolen…”.

Marraskuu 2013

Istumme isänpäiväillallisella keittiön pöydän ääressä. Henkan veli ja hänen avovaimonsa kertovat suunnittelevansa matkaa ensi vuoden maalis-huhtikuulle. He kyselevät vinkkejä matkakohteista ja minä totean heidän olevan onnellisia, kun he ovat lähdössä reissuun. Olisinpa minäkin.. En ota juurikaan kantaa matkakohteisiin, sillä pelkään Henkan äidin kuuntelevan korva tarkkana puheitani etsien sieltä vinkkejä meidän matkakohteestamme.

Marraskuu 2013

Henkan isä iloitsee uudesta tablettitietokoneestaan ja sanoo, että sillä voi katsoa leffoja reissun päällä. Henkan äiti tokaisee ovelasti olohuoneen puolelta, että enää tarvitsisi vaan päästä reissuun, johon Henkan isä toteaa, että hän kyllä voisi lähteä jonnekin. Minä myhäilen mielessäni, että niinhän sinä kohta lähdetkin, vaikket tiedä siitä vielä yhtään mitään. Täytyy muistaa pakata hänelle sitten tuo tabletti mukaan.

Marraskuu 2013

Eräs Facebook-kaverini iloitsee lähtevänsä ensi vuoden puolella kahdeksi viikoksi Karibian risteilylle. Tekisi mieli iloita hänen statukseensa että ”Jee, niin minäkin!” ja kysyä tarkempaa ajankohtaa, jos vaikka satumme olemaan risteilyllä samaan aikaan, mutten voi muuta kuin painaa tykkäys-nappia ja iloita hiljaa mielessäni tulevaa matkaamme.

Marraskuu 2013

Henkka lähettää minulle Facebookissa laskurin siitä, kuinka monta päivää reissuun on. Olen ollut viime aikoina niin stressaantunut ja alakuloinen, että meinaan purskahtaa itkuun silkasta ilosta, kun tajuan että matkaan on enää alle 100 päivää. Se menee tosi nopeasti.

Joulukuu 2013

En enää malta olla tilaamatta Karibian saarten matkaopasta, vaikka riski liian ilmiselvästä matkakohdevinkistä onkin suuri meidän asuessa yhä anoppilassa. Tutkin kirjaa salaa suljetun oven takana ja jemmaan sen kaappiin piiloon. Karibia-kirjan välittömään läheisyyteen muuttaa asumaan myös Rantapallolta saatu Teneriffa-kirja. Nyt jos kirjakätköni paljastuu on vinkkejä kaksi, ja näistä vaihtoehdoista uskoisin anopin veikkaavan kuitenkin Kanariaa. Hähää, olenpa ovela! Pitäisiköhän Teneriffa-kirja ”unohtaa” joskus johonkin näkyville?

Joulukuu 2013

Rantapallon blogiglögi-illassa yleinen puheenaihe on yllättäen matkailu, ja meiltäkin kysytään moneen otteeseen, onko meillä reissuja tiedossa. Tuntuu pahalta valehdella, joten pyrimme asettamaan sanamme niin, ettei niistä saa selvää, että meillä on jo reissu varattuna. ”Suunnitelmissa on lähteä reissuun sitten kun talo on valmis” toimii aika hyvin.

Keskustelemme etenkin Passionate Traveller -bloggaajan kanssa paljon risteilyistä ja mieleni tekisi kertoa meilläkin olevan varattuna Karibian risteily, mutta tyydyn vaan sanomaan, että risteilykuume on ihan valtava. Anteeksi siis jälleen kerran kaikille, joille emme kertoneet koko totuutta.

Joulukuu 2013

Teen kirjanpidon hommia appivanhempien pöytäkoneella kun silmiini osuu pikakuvake otsikolla ”Matkalle mukaan Hurghada”. Haa, jos tämä on Henkan isän tekemä tiedosto, saamme siitä pätevän pakkauslistan tulevaa matkaa varten! Kysymme asiaa myöhemmin Henkan äidiltä ja Henkka käy kopioimassa tiedoston sähköpostiinsa kaikessa hiljaisuudessa.

Joulukuu 2013

Eräänä päivänä anopin kanssa tulee puhe siitä, että hänen täytyy jättää loma-anomus töihin. Hän kysyy reissumme tarkkoja päivämääriä ja kun anopille valkeaa, että olemme reissussa reippaasti yli kaksi viikkoa, jammailee hän pienen jännityksen sekaisen ilon tanssin keittiön suojissa, kapsahtaa kaulaani ja sanoo että häntä jännittää jo kovasti. Arvaa vaan jännittääkö minua? Olisipa jo maaliskuu!

23.12.2013

Jouluaaton aatto. Kinkku paistuu uunissa ja olemme kokoontuneet katsomaan elokuvaa ja maistelemaan juustoja olohuoneeseen. Henkan vanhemmat ovat toisella sohvalla ja minä ja Henkka löhöämme toisella. Yhtäkkiä Henkka näyttää minulle jotain puhelimestaan. Sähköpostiin on kilahtanut vahvistusviesti siitä, että koko risteilysumma on nyt veloitettu luottokorttitililtä ja homma on sitä myöten selvä. Reissu on maksettu nyt kokonaan! Yritän pitää kasvot peruslukemilla, mutta taidan silti hymyillä vähän. Ettepä tiedäkään siinä toisella sohvalla mitä me täällä juonitaan.

Tammikuu 2014

Anoppia jännittää jo kovasti tuleva matkamme ja hän yrittää pumpata tietoja matkakohteestamme. Tiedonmurustakaan ei tipu. Sen sijaan kerron hänelle, ettei tarvitse jännittää, sillä olemme suunnitelleet yllätystä jo niin pitkään, että kaikki oleellinen on varmasti otettu huomioon. Ottaa ihan iisisti vaan.. Anopilta tulee itku kun hän ajattelee, miten ison vaivan olemme nähneet heitä varten.

Tammikuu 2014

En malttaisi odottaa enää yhtään. Matka on mielessä koko ajan ja joudun olemaan entistä tarkempi etten möläytä mitään. Lasken joka päivä kuinka monta päivää matkaan on jäljellä. Lasken myös jokaisen työpäivän päätteeksi kuinka monta työpäivää on jäljellä ennen lomaa. Maanantaisin lasken kuinka monta maanantaita on enää jäljellä. Olen tulla hulluksi odottamisesta.

Tammikuu 2014

Kiertelen matkamessuilla ja matkakuume kasvaa entisestään. Käyn Rantapallon kuvausseinällä ja nappaan kuvausrekvisiitaksi muun muassa puhekuplan, jossa lukee ”Joko mennään?”. Se on salainen viestini Henkalle ja anopille. Olen tyytyväinen siihen, että kiertelen messuja yksin, mutta nappaan silti Karibia-esitteet hieman salaa ympärilleni pälyillen. Kukaan tuttu ei saa nähdä minua norkoilemassa Karibia-kojujen luona.

Seuraavalla viikolla työkaverini muistavat minun sanoneen syksyllä, että katselemme matkaa kenties sitten matkamessuilta. Sain näin pidettyä utelut minimissä aina messuihin asti, mutta nyt joudun kiertelemään ja vastaamaan hieman aiheen vierestä, kun minulta kysytään löytyikö messuilta mitään.

Tammikuu 2014

ESTA-hakemuksia täyttäessämme mieleemme herää epäilys anopin passista. Emme ole varmoja kelpaako se USA:han matkatessa ja jätämme ESTA-hakemukset hetkeksi odottamaan. Henkka nappaa seuraavana aamuna anopin passin salaa mukaansa, samalla kun minä jututan anoppia keittiössä, ja käy tarkistamassa asian päivän aikana lentokentällä. Illalla saan kuulla että passi kelpaa, ESTA-hakemukset on täytetty ja matkajärjestelyt ovat ottaneet ison harppauksen eteenpäin. Mieleni valtaa ihana helpotuksen tunne. Nyt on taas muutama asia vähemmän muistettavana.

Tammikuu 2014

Henkan isä sattuu mainitsemaan jotain vakuutuksistaan ja käy ilmi, ettei ole varmaa onko hänen matkavakuutuksensa voimassa. Mies käy tarkistamassa asian onneksi heti seuraavana päivänä ja selviää, että vakuutus on voimassa. Huh.

Tammikuu 2014

Olemme pikkuveljeni ja hänen avovaimonsa tupareissa ja alamme suunnitella perheen kesken toteutettavaa peli-iltaa keväälle. Tiedossa on lautapelejä ja herkuttelua hyvän ruoan parissa. Longfieldit kertovat, että heidän helmikuunsa on jo täynnä, joten peli-illan voisi toteuttaa maaliskuussa. Sopii, sanovat kaikki muut, mutta me olemme Henkan kanssa hiljaa. Päässäni raksuttaa vimmatusti kun yritän keksiä miten torpedoimme maaliskuun paljastamatta reissusuunnitelmiamme, mutten keksi mitään. Onneksi Henkka on fiksumpi ja hän keksii hyvän tekosyyn, miksei maaliskuu käy. Selvä, peli-ilta siirretään siis huhtikuulle. Huh.

Helmikuu 2014

Enää kuukausi matkaan. Kaverit, perhe, yhteistyökumppanit ja muut tahot ehdottavat kaikkea kivaa maaliskuulle ja me joudumme järjestelmällisesti kieltäytymään kaikista kutsuista. Onneksi voimme vedota talokiireisiin tai todeta vain meillä olevan muuta menoa.

Matkavalmisteluissakin alkaa olla vipinää. Annamme anopille tarkemmat pakkausohjeet, ostamme sudokuja ja ristikoita matkaa varten, teemme listan ennen reissua hoidettavista asioista, ostamme uudet matkalaukut ja sovimme Canonin kanssa vedenkestävän kameran blogilainasta matkan ajaksi. Sykkeeni nousee monta kertaa päivässä kun vain ajattelenkin reissun lähestyvän päivä päivältä. Vatsassa lentelee perhosia ja hymy on herkässä. Olen onnellinen.

Helmikuu 2014

Työkaveri palaa mammalomalta ja kuulee minun lomailevan lähes koko maaliskuun. Luonnollisesti hän kysyy heti, lähdemmekö jonnekin reissuun, ja enää ei riitä pelkkä ”jonnekin olisi kiva lähteä”, sillä seuraava kysymys on, että kai meillä on jo matka varattuna. Joudun kertomaan että on, mutten voi kertoa enempää. Onneksi työkaverit eivät ala arvuuttelemaan matkakohdetta, sillä pokkani ei pidä sellaisissa tilanteissa niin hyvin kuin pitäisi. Vaihdan luontevasti puheenaihetta.

Helmikuu 2014

Miehet ovat raksalla ja minä sekä anoppi sovitamme kotona kesävaatteita. Kukkamekot, kesätopit, shortsit ja hameet vaan heiluvat, kun käymme läpi kesävaatearsenaaliamme. Minä pakkaan tapani mukaan bikinit ensimmäisenä matkalaukkuun ja siirryn sitten mekkoihin. Anoppi käy nappaamassa muutaman miehensä kesävaatteen jo talteen. Näitä hän ei osaa kaivata ennen reissua.

Anoppi katsoo läpi myös miehensä vaatekaapin, jotta hän löytää sieltä nopeasti kaikki tarvittavat vaatteet sitten kun pakkaamme appiukon matkatavaroita lähempänä reissua. Teemme myös suunnitelman, miten paikkaamme tilanteen, jos jompikumpi meistä möläyttää vahingossa jotain matkaan liittyvää. Tunnemme itsemme kunnon juonittelijanaisiksi jokasunnuntaisissa matkatohinoissamme.

Helmikuu 2014

Pari viikkoa lähtöön. Aloitamme aurinkokapselit sekä maitohappobakteerit, joita syömme salassa niin ettei appiukko näe. Minä laitatan ripsipidennykset ja sovitan heti perään aurinkolaseja. Pakkaan mukaan kolmet lasit, joihin ripset eivät ota kiinni. Joka kerta kun vaan ajattelenkin matkaa, mahassa muljahtaa hauskasti. Ratkean hymyyn monta kertaa kesken päivän kun lähestyvä loma tulee mieleen. Lasken edelleen vimmatusti päiviä ja saan ihmeellisiä innostuskohtauksia.

Helmikuu 2014

Matkavalmistelumme kokevat pienen kolauksen kun Henkan isä sairastuu, eikä hän pääse eräänä viikonloppuna raksalle tai minnekään muuallekaan. Henkan äiti on laskeskellut, että aika riittää hyvin jos hän hoitaa pakkaus- ja muita valmisteluhommia viikonloppuisin, kun pääyllätettävä on poissa kotoa. Vaan nyt potilas pysyykin visusti kotona, eikä tavaroiden myllääminen onnistu samalla tavalla.

Saamme kuitenkin jotakin aikaiseksi kun Henkan isä lähtee kävelylle. Vaatekaapin ovet auki ja tonkimaan! Illalla potilas liimaantuu telkkarin ääreen katsomaan jääkiekkoa, joten Henkan äiti uskaltaa touhuta hieman viereisessä huoneessa ja pakkailla omia kosmetiikkajuttujaan.

Henkka ihmettelee isoon ääneen, mitä hänen äitinsä touhuaa ja paikkaamme tilanteen nopeasti sanomalla, että hän siivoaa. Suursiivous katsos, kaapit on hyvä käydä välillä läpi viimeisintä nurkkaa myöten. Kirjoitan samalla isolla Italian vihkooni ”Se pakkaa” ja näytän lauseen Henkalle, joka oli jo tajunnut mistä on kyse. Henkan isä tuijottaa herkeämättä tv-ruutua ja näyttää olevan niin pelin lumoissa, ettei havainnoi lainkaan mitä teemme tai puhumme. Hyvä niin.

Illalla supatamme Henkan kanssa pitkän tovin makuuhuoneessamme matkasuunnitelmista, ja vielä ennen nukahtamista mietimme, laittaisimmeko soimaan matkabiisejä sitten aamulla kun yllätys paljastuu. Jään miettimään mitä matka-aiheisia biisejä on olemassa. Päässäni soi ”Lähdetään kauas pois, sinne mis on lämmin..” kun vaivun uneen hymy huulillani.

Helmikuu 2014

Puolitoista viikkoa lähtöön. Henkan isällä on lauantaina koko päivän kestävää menoa, mikä sopii meille juonittelijoille paremmin kuin hyvin. Henkan äiti katsoo ikkunasta, kun hänen miehensä on poistunut kotipihan portista, ja ryntää sitten vaatekaapille. Ei aikaakaan kun hän on levittänyt kesävaatteensa makuuhuoneeseen ja siellä me sitten katsomme yhdessä mitkä kesämekot pääsevät reissuun ja mitkä eivät pääse.

Pian Henkan äidin matkalaukku on pakattu ja piilotamme sen minun ja Henkan olohuoneeseen työpöydän taakse. Tänne appiukko ei tule kurkistelemaan. Nyt kun Henkan äidin matkatavarat on valmiina, voimme keskittyä ensi viikonloppuna Henkan isän tavaroihin. Niitä kun ei uskalla pakata laukkuihin vielä, ettei mies vaan ehdi kaivata kaapista puuttuvia vaatteitaan.

Seuraavaksi teemme nettikaupasta tilauksen, johon nappaamme muutamia kesävaatteita Henkan isällekin. Onneksi hänen vaatekokonsa ja tyylinsä on hyvin tiedossa, niin uskallamme tilata myös hänelle muutaman upouuden kesävaatteen lomaa varten. Voimme pakata uudet vaatteet heti matkalaukkuun, sillä pääyllätettävähän ei tiedä mitään niiden olemassaolosta.

Helmikuu 2014

Viikko lähtöön. Kerromme Henkan isälle emävaleen, jonka käsikirjoituksen olemme suunnitelleet tarkkaan ja kirjoittaneet sen jopa ylös, jotta pysymme molemmat samassa tarinassa. Haluamme nimittäin varmistaa, että herra menee matkaa edeltävänä iltana aikaisin nukkumaan ja totesimme, että helpoiten se käy pienen valheen avulla.

Sanomme, että minä ja Henkka otimme äkkilähdön ja olemme lähdössä reissuun aikaisin keskiviikkoaamuna. Katsoimme matkakohteen ja lennot valmiiksi. Hotelli tällä matkalla on määrittelemätön. Pyydämme Henkan isää viemään meidät lentokentälle ja lähteä pitäisi jo viideltä aamulla. Näin Henkan isä osaa valmistautua aikaiseen herätykseen ja menee toivottavasti hieman aikaisemmin nukkumaan.

Matkavalheessa on hyvää myös se, että voimme näin puhua vapaammin matka-asioista, eikä haittaa jos matkalaukut vilahtelevat yläkerrassa. Tekaistun matkan varjolla voimme myös tehdä muita matkavalmisteluja päivänvalossa. Vaikka kaikki muut puhuvatkin reissusta, jolle me neljä olemme lähdössä, luulee Henkan isä, että matkavalmistelut koskevat minun ja Henkan kahdenkeskistä matkaa, jota ei oikeasti ole olemassakaan.

Aiomme muun muassa pyytää Henkan vanhempien kameran lainaan tekaistulle matkallemme, ja kappas, Henkan isä tyhjentää kameran muistikortin, lataa akut ja laittaa kaiken valmiiksi matkaa varten, tietämättä, että todellisuudessa kamera roikkuukin pian hänen kaulassaan paahtavan kuuman auringon alla. Ollaan me ovelia.

Helmikuu 2014

Koska emme voi tietenkään syöttää Henkan isälle aurinkokapseleita ennen reissua (vaikka kieltämättä mietimmekin saisimmeko jemmattua kapseleiden sisällön hänen ruokaansa), syötämme hänelle beetakaroteenia porkkanan muodossa. Liedellä porisee porkkana-appelsiinikeitto, jota tuli muka vahingossa hieman liikaa, niin että mies joutuu syömään keittoa vielä seuraavanakin päivänä. Naurattaa hieman, meneeköhän tämä jo hieman överiksi?

Maaliskuu 2014

Pari päivää lähtöön. On aika raapustaa tämäkin matkapostaus valmiiksi, lisätä jutun kuvitukseksi otoksia edelliseltä Karibian reissultamme ja ajastaa postaus ilmestyväksi sitten, kun olemme jo reissussa. Hartaasti odottamamme päivä on käsillä, jännitys on sanoinkuvaamaton ja vielä pitäisi malttaa pinnistellä viimeiset hetket salaisuuden kanssa. Nyt vaan peukut pystyyn että yllätys onnistuu, kaikki menee hyvin ja matkasta tulee onnistunut sekä ikimuistoinen. Hyvää matkaa meille!

Kommentit pois päältä artikkelissa Salainen matkapäiväkirja