Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Jädelino, Helsinki

Viime vuoden marraskuussa Helsingin Kalasatamassa sijaitsevalle Teurastamon alueelle aukesi pieni pala taivasta. Paikan nimi on Jädelino ja ainakin tällaiselle sekä Italian että jäätelön rakastajalle italialainen jäätelöbaari on todellinen taivas arjen keskellä.

Jädelinon italialaiset artesaanijäätelöt valmistetaan paikan päällä mahdollisimman läheltä tuoduista puhtaista raaka-aineista. Sorbetteihin käytetään suomalaisia marjoja eikä lisä- tai väriaineita suvaita. Jäätelöt ovat myös vähärasvaisia ja vähäsokerisia.

Entäs se maku sitten? No sehän on vallan mainio, kuin italialaisessa gelateriassa konsanaan. Puhtaat ja tuoreet raaka-aineet maistaa, sorbetit ovat ihanan syvän marjaisia tai hedelmäisiä ja jokainen jäätelölusikallinen sulaa suuhun. Kuulostaa ehkä liian hyvältä ollakseen totta, mutta jos et usko, niin käy itse maistamassa. Pieni kippo jäätelöä maksaa 3,50 ja iso 4,50. Minä olen pärjännyt hyvin pienelläkin, vaikka olenkin melkoinen jäätelön ystävä.

Jädelinon jäätelöä voi ostaa myös mukaan kotipakkauksessa. Tässäpä siis hyvä idea helpoksi ja herkulliseksi jälkiruoaksi seuraavan kerran kun kavereita tulee kylään. Jäätelöbaarista saa myös kahvia, muita juomia ja pientä purtavaa. Voit myös järjestää vaikkapa lasten syntymäpäiväkutsut kahvilan tiloissa. Jos minä olisin lapsi, ilahtuisin varmasti synttäreistä jätskibaarissa. Tai no itseasiassa ilahtuisin siitä ihan näin aikuisenakin.

En harmikseni päässyt osallistumaan Jädelinon avajaisiin marraskuussa, mutta italialainen jäätelökioski kutsui minua pian sen jälkeen, kun kävimme korkkaamassa paikan ystäväni Vilukissan kanssa. Valitsin kippooni ikilemppariani sitruunasorbettia sekä bacio -nimistä suklaa-pähkinäjäätelöä, joka maistui aivan nutellalta ja mignon-munilta. Erittäin herkulliselta siis. Bacio tarkoittaa muuten suukkoa ja tämä suukko oli aivan erityisen makea.

Seuraavan kerran kipitimme kohti Jädelinoa työkaverin kanssa eräänä maanantaina vain huomataksemme kioskin olevan kiinni maanantaisin. Voi mikä pettymys! No mutta ei se mitään, mennään huomenna uudestaan. Ja niin myös teimme, ja otimme mukaan kolmannenkin työkaverin. Jokaisen kiposta löytyi panna cottan makuista jäätelöä, minkä lisäksi minulla oli mansikkaa, toisella työkaverilla After eightin makuista jädeä ja kolmannella vaniljaa. Hyvää oli, tälläkin kertaa.

Eräänä helmikuisena iltapäivänä treffasin kaveriani ja hänen hurmaavaa pikkuprinssiään Jädelinossa ja olin niin nälkäinen, että otin suosiolla ison kupin jäätelöä, vaikka pienessäkin kupissa riittää lusikoitavaa. Isoon kuppiin saa ottaa kolmea makua ja voi että sitä valinnanvaikeutta taas kerran, mitä jäätelövitriinin edustalla koettiin. Yhden maun olin päättänyt jo etukäteen, sillä kaikki olivat kehuneet paikan pistaasijäätelöä. Sitä siis, mutta mitäs muuta? Päädyin lopulta ottamaan puolukkaa ja valkosuklaata, jotka olivat tosi hyviä erikseen, mutta myös mitä maukkain yhdistelmä keskenään. Suosittelen.

Viimeisin vierailu Jädelinossa oli ystävänpäivänä, kun rojahdimme työkavereiden kanssa jätskibaarin nurkkapöytään lusikoimaan herkkujamme. Minun kipossani oli aivan ihanaa lakritsin makuista jäätelöä sekä granaattiomenasorbettia, jonka söpö vaaleanpunainen väri sopi täydellisesti ystävänpäivään ja makukin oli ihanan raikas.

Tiedättekö muuten mistä tunnistaa hyvän jäätelökioskin, eli sellaisen, jossa ei käytetä lisäaineita, vaan jäde sisältää vain ja ainoastaan aitoja puhtaita raaka-aineita? Vastaus löytyy banaanijäätelöstä. Kurkkaa miltä kioskin banaanijäätelö näyttää ja tiedät totuuden. Jos banaanijäätelö on kirkkaan vaaleaa tai keltaista, on sen joukossa taatusti lisäaineita.

Jos banskujäätelö taas on rusehtavaa, on kyseessä varmasti aitoa ja puhdasta tavaraa, eli ulkonäöstään huolimatta parempaa ja puhtaampaa jäätelöä. Banaani kun tummuu hieman rusehtavaksi ilman kuortaan, ja niin sille käy myös jäätelössä. Toinen vastaava jäätelömaku on minttu, jonka luonnollinen versio on valkoista, ei väriaineilla kyllästettyä vihreää.

Jädelinon minttujäätelö on valkoista. Banaanijäätelöä en ole vielä jätskibaarissa nähnyt, mutta olen varma, että sekin olisi puhdasta ja lisäaineetonta. Näitä jäätelöitä syö hyvällä omatunnolla, sillä myös kahvilassa käytettävät kertakäyttöastiat ovat kaikki biojätteeksi kelpaavia. Hyvää jäätelöä hyvällä omatunnolla. Tervetuloa Jädelinoon!

Jädelinon kotisivut löytyvät täältä.

Chiapuuro

Olen näköjään hullaantunut aivan täysin erilaisiin terveyspuuroihin. Syyttäkäämme tästä Fuelfood-kirjaa, josta olen ehtinyt kokeilla jo Overnight Oats-puuroa sekä kookospuuroa. Ei kahta ilman kolmatta, sillä tässä tulee vielä yksi terveellinen ja ennen kaikkea maukas puuro. Inspiraation tähänkin olen saanut Fuelfood-kirjasta, mutta muuttelin reseptiä hieman. Saanko esitellä Chiapuuro:

Chiapuuro

– 4 dl kookosmaitoa
– 4 rkl chiasiemeniä (voit tilata siemeniä vaikkapa täältä täältä)
– 2 rkl kaurahiutaleita
– 1 rkl leseitä
– 0,5 tl vaniljajauhetta
– kanelia
(- msm-jauhetta)

Sekoita kaikki aineet keskenään ja laita seos jääkaappiin tekeytymään. Sekoita puuroa noin puolen tunnin päästä kerran ja vielä uudestaan seuraavana päivänä kun käyt puuron kimppuun. Tosi namia, kävisi hyvin jälkiruoastakin. Koristele vaikkapa kookoshiutaleilla, banaaniviipaleilla tai pähkinärouheella. Minä tuprautin puuroni päälle lempimaustettani kanelia, jota on myös puuron seassa.

Kukkakaalisalaatti Gullichsenien tapaan

Kirjahyllyäni kootessani olen päässyt tutustumaan moneen kivaan keittokirjaan ja tokihan minun täytyy myös testata lukemiani kirjoja käytännössä. Tämä tarkoittaa vähintään yhden kirjan reseptin kokeilemista, sillä eihän keittokirjaa voi arvostella kunnolla ilman, että kokeilee sen tarjoamia ruokaohjeita.

Safkaa -kirjasta olin testannut jo legendaarista avokadopastaa, mutta sivuja selaillessani liimasin myös muutaman muun reseptin kohdallle pienen lapun merkiksi siitä, että sivulta löytyy mielenkiintoinen resepti. Vuodenvaihteen makumatkaa varten tarvitsimme jonkun kivan ja helpon lisukkeen, joka tarjoiltaisiin Beef Wellingtonin sekä perunamuussin kera. Sellainen löytyi Safkaa-kirjasta.

Kukkakaalisalaatti on todella simppeli, mutta sitäkin maukkaampi lisuke. Epäilin vähän, että näinköhän raaka kukkakaali uppoaa miesruokailijoille, mutta mitä vielä, kukkakaalisalaatti oli todellinen hitti ja sitä kipattiin lautasen reunalle mielellään vielä seuraavanakin päivänä.

Ihmettelimme yhteen ääneen miten kukkakaalista voi saada näin hyvää ilman isoa kasaa voita, suolaa ja muuta epäterveellistä. Mahtavaa Gullichsenit! Viimeistään tämä kokeilu sai meidät vakuuttumaan siitä, että Safkaa-kirja täytyy napata esiin kirjahyllystä useamminkin. Niin ja se uusi Safkaa-kirja on myös hankittava. Ties mitä herkkuja sieltä löytyy.

Kukkakaalisalaatti

– 2 pientä kukkakaalia
– lehtipersiljaa
– 1-2 valkosipulinkynttä
– 1 sitruunan mehu
– suolaa ja pippuria
– oliiviöljyä

Irrota nuput kukkakaalista, huuhtele ne ja valuta kuivaksi. Tee sitten kastike. Pilko valkosipuli ja lisää se sitruunamehuun. Lisää öljy ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Pilko lehtipersilja ja sekoita persiljasilppu kukkakaalin sekaan. Kaada päälle kastike ja jätä tekeytymään jääkaappiin. Mitä kauemmin salaatti saa tekeytyä, sen paremmalta se maistuu. Paitsi tietysti jos odotat liian kauan, esimerkiksi viikkoja tai kuukausia.. Me söimme osan parin tunnin kuluttua ja loput seuraavana päivänä, jolloin maut olivat tekeytyneet aivan ihanan maukkaaksi yhdistelmäksi.

Healthy Kitchen – Hyvää oloa keittiöstä

Sara La Fountainin Healthy Kitchen -kirjaa on kehuttu kovasti. Sekä Väritehtaan Suvi että Meanwhile in Longfield -blogin Huli ovat olleet aivan hullaantuneita kirjaan, joten pitihän minunkin saada tuo superihana kirja itselleni. Odotukset olivat korkealla, ehkä jopa liiankin, sillä ne eivät kirjan luettuani ihan täyttyneet.

Kirjan luki kyllä mielellään läpi ja merkkasin useammankin reseptin To Do -listalleni. Lisäksi kirja on kaunis kuin mikä. Se on kuin karkki, niin söpö ja suloinen, aivan kuin Saran pisamien alla hehkuva hymykin. On kauniita värejä, upeita kuvia, kivoja mietelauseita ja vaikka mitä ihanaa. Mutta joku siinä tökki.

Ehkä minua häiritsi se, miten kaikki oli ihan ylitäydellistä. Elämä on ihanaa ja maailma on täynnä pelkkää pumpulia, vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja, perhosia ja kukkia. Sanokaa vaan kyyniseksi, mutta minulle tuli hieman sellainen olo, että meininki kirjan sivuilla on nyt pikkuisen teennäistä. Ja se on ehkä tarkoituskin.

Sara on varmaan halunnutkin korostaa elämän ihanuutta ja keskittyä hyviin asioihin kirjassaan. Minun mielestäni se vaan meni ihan hippasen yli. En osaa selittää tarkemmin, muta joku kirjan ällösöpöydessä hieman tökki. Ehkä mielialani ei ollut oikea kirjan lukemiseen, sillä mieltäni vaivasi tuolloin monta pientä murhetta ja ilmassa oli paljon stressiä. Täydellisen suloinen maailma oli ehkä hieman liikaa alakuloiselle mielelleni.

Noniin, nyt kun kirjan tunnelmaa on ruodittu muutaman kappaleen verran, niin katsotaanpa hieman kirjan muuta antia. Reseptit vaikuttavat varsin päteviltä ja herkullisilta sekä ihanan terveellisiltä. Näitä aion todellakin kokeilla. Ja itseasiassa olen kokeillutkin jo kahta reseptiä yllättyen todella positiivisesti. Myös Henkka on pitänyt Saran resepteillä kokatuista ruoista, joten kirjan sivuille palataan varmasti vielä jatkossakin.

Ruokareseptien lisäksi kirjan sivuilta löytyy ohjeita kotitekoiseen kosmetiikkaan ja kauneudenhoito-osioissa on muun muassa tuoksuvia kuorintavoiteita, hemmottelevia kylpysuoloja ja ihania kasvonaamioita. Luonnonkosmetiikkaa parhaimmillaan. Kotitekoiset kauneudenhoitotuotteet ovat myös mitä mainioin lahjaidea. Kirjan kauniita sivuja katselee mielellään, ja vaikka kitisinkin hieman ällösöpöstä meiningistä, niin tuleehan tätä kirjaa selatessa väkisinkin hyvälle tuulelle.

Kirjan reseptit on jaettu kuukausittain ja jokainen kuukausi pitää sisällään oman teeman värityksineen kaikkineen. Jokaiselle kuukaudelle on omat smoothiet, helppoja arkiruokia, enemmän vaivaa vaativia herkkuja sekä niitä kosmetiikkaohjeita.

Kaiken kaikkiaan kirja on syötävän suloinen. Kauniita kuvia ei voi korostaa liikaa ja jos joku, niin tämä on todellinen hyvän olon ja hyvän mielen kirja. Viimeistään ensimmäistä reseptiä kokeillessa vakuutuin sen verran, että taidanpa kurkistaa myös muita Saran kirjoja sillä silmällä. Jospa ne eivät olisi ihan yhtä ällösöpöjä kuin tämä.

After eight -päärynät

After eight -päärynät ovat vierasvara parhaimmillaan. Ne valmistuvat nopeasti vain kolmesta raaka-aineesta, joista kaikki säilyy hyvin kaapissa viikosta tai kuukaudesta toiseen. Tai no, suklaa ei ainakaan meillä säily kovin kauan, sillä joku nimeltä mainitsematon Martina käy napostelemassa niitä salaa, mutta siis periaatteessa kaapissa oleva suklaa ei ainakaan pilaannu nopeasti.

Me herkuttelimme After eight -päärynöillä ennen joulua osana muita pieniä naposteltavia ja Hedelmäistä -kirjan innoittamia hedelmäsuupaloja (näistä lisää myöhemmin kun esittelen teille muun muassa uuden ystäväni kumkvatin). After eight -päärynä on kivan raikas jälkiruoka, joka on omiaan silloin, kun tekisi mieli vielä jotain makeaa, vaikka maha onkin jo täynnä.

After eight -päärynät

– tölkki päärynän puolikkaita (säilyke)
– After eight -suklaata
– marjalikööriä (mulla oli mustaherukkaa)

Laita päärynän puolikkaat leivinpaperoidulle uunipellille ja pirskottele niiden päälle marjalikööriä. Voit tehdä tämän jo hyvissä ajoin, jotta likööri ehtii imeytyä päärynöihin.

Laita päärynät sitten 200-asteiseen uuniin vartiksi, asettele jokaisen päärynän puolikkaan päälle After eight -suklaa ja laita vielä hetkeksi uuniin niin että suklaa sulaa hieman. Tarjoile sellaisenaan tai vaikkapa jäätelön kera.