Monthly Archives

tammikuu 2014

Stefan’s Steakhouse

Korkeavuorenkadulla sijaitseva Stefan’s Steakhouse mainostaa pihviensä olevan kaupungin parhaat. Aika paljon luvattu, mutta voi toisaalta pitää paikkansa, etenkin kun ottaa huomioon Stefan Richterin meriitit ja Helsingin muut pihviravintolat. Pihveihin erikoistuneita ravintoloita kun ei ole ihan hirveästi siunaantunut vanhan kotikaupunkini kaduille.

Korkeavuorenkadulta sellainen kuitenkin löytyy ja meidän iloinen kahdestatoista ystävästä koostuva pikkujouluporukkamme asteli ravintolaan sisään eräänä joulukuisena lauantai-iltana. Stefan’s Steakhouse on ollut To Do Ravintolat -listallani siitä lähtien kun se avattiin, joten nyt oli aikakin käydä testaamassa paikan pihvit.

Pöytään istuessamme huomasimme, että isolle porukallemme oli jaettu ryhmämenut, joiden valikoima oli paljon suppeampi kuin normilistan. Emme ilahtuneet tästä käänteestä ja tarjoilija luki pettymyksen kasvoiltamme ennen kuin ehdimme sanoa mitään. Hän ehdotti heti että otetaan ryhmämenut pois ja tilataan ihan normilistalta. Tällöin ruoissa voisi tosin kestää hieman kauemmin. Tämä sopi meille.

Ruokalistat käteen siis ja menua tutkimaan. Valinnan vaikeus oli suunnaton kun kävimme läpi eri pihvivaihtoehtoja ja niille erikseen valittavia lisukkeita ja kastikkeita. Teimme tuttuun tapaamme Henkan kanssa yhteistyötä ja otimme puokkiin annoksen suomalaista härän sisäfilepihviä, konjakkipippurikastiketta sekä ankanrasvassa paistettuja perunoita aiolilla. Toiseksi annokseksi valitsimme Black Angus -sisäfilepihvin, kermaista porter-olutkastiketta sekä parmesaaniranskalaiset.

Minä maistoin ensin suomalaista härän sisäfilepihviä ja vakuutuin heti siitä, että täällä osataan todellakin valmistaa herkullisia pihvejä. Liha oli ehkä parasta koskaan maistamaani ainakin siihen asti, kunnes vaihdoimme annoksia ja maistoin Black Angus -sisäfilepihviä. Voi hyvänen aika miten suussa sulavan mureaa ja maukasta se oli. Huokailin vain onnellisena ja samanlaiset ilmeet oli nähtävillä myös muulla pöytäseurueellamme. Sisäfilepihvien lisäksi myös poroa kehuttiin kovasti.

Ja ne lisukkeet, oih ja voih! Ankanrasvassa paistetut perunat aiolin kera oli ihan mielettömän herkullinen yhdistelmä, eivätkä ihanan rapeat ranskalaiset parmesaanilla jääneet lainkaan huonommaksi. Kaiken kruunasi tarjoilijan suosittelema viini sekä mutkaton palvelu. Eikä niiden annostenkaan valmistuminen kestänyt yhtään liian kauan varoitteluista huolimatta.

Kun pihvit oli todettu kaupungin parhaiksi oli jälkiruokien vuoro. Creme bruleesta olimme kuulleet kehuja, joten otimme toiseksi jälkkäriksi sitä. Toiseksi makeaksi valikoitui mutakakku karamellisoidulla popcorn-jäätelöllä. Pyysimme tarjoilijalta jälkiruokaviinisuositukset ja kehotan ehdottomasti kaikkia muitakin tekemään niin. Hyvin valittu viini nosti muutenkin taivaalliset makuelämykset aivan uusiin sfääreihin.

Etenkin creme brulee keräsi pöydässämme valtavasti kehuja, ja tulipa siitä myös hieman kinaa, kun eräs toinenkin pariskunta meidän lisäksemme erehtyi ottamaan yhteisen creme bruleen. Suosittelen lämpimästi ottamaan oman, sillä tätä herkkua ei tee mieli jakaa edes sen kaikista rakkaimman kanssa.

Eivätkä hehkutukset ja ylistyssanat lopu vielä tähänkään, sillä täydellisten makunautintojen lisäksi ravintolan tunnelma ja sisustus olivat kovasti mieleeni. Tummat sävyt, lasin välissä loimottavat liekit, ripaus lämmintä keltaista ja täpötäydestä ravintolasta huolimatta sopivan intiimi eikä lainkaan liian meluisa tunnelma kruunasi sanalla sanoen täydellisen ravintolakokemuksen.

Vessafriikki meinasi myös melkein pyörtyä naisten huoneen nähtyään. Miten upea! Täällä kaikki on todellakin ihan viimeisen päälle mietittyä. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa tässä hassun kaljupäisen kokin nimikkoravintolassa. Niin ja ensi kerralla aion maistaa alkuruokiakin, jäin nimittäin miettimään miten maukkaita ne olisivat olleet, kun kaikki muukin oli niin täydellistä. Ihan oikeasti, tätä ravintolaa ei voi kehua liikaa.

Safkaa – Parempaa arkiruokaa

Safkaa – Parempaa arkiruokaa on Alexander ja Hanna Gullichsenin esikoiskirja. Alexander Gullichsen on kokki sekä ravintoloitsija ja hänen vaimonsa Hanna valokuvausta harrastava vapaa kirjoittaja sekä ruokabloggaaja. Kirjan on kustantanut Otava.

Safkaa-kirjan ehdottomasti tunnetuin resepti on legendaarinen avokadopasta. Tarina kertoo, että avokadopasta on ensimmäinen ruoka, jota Alexander kokkasi vaimolleen Hannalle. Hanna oli niin vaikuttunut, että meinasi tirauttaa kyyneleen käsittämättömän herkullisen pastan äärellä. Ymmärrän Hannan reaktion oikein hyvin, pasta on nimittäin ihan mielettömän hyvää. Kokeilkaa ihmeessä jos ette ole jo kokeilleet, resepti löytyy kirjan lisäksi muun muassa täältä.

Avokadopastan lisäksi kirja pitää sisällään myös muita vallan mainioita reseptejä. Reseptit ovat hyvällä tavalla arkisia sekä sopivan monipuolisia. Kaikille luulisi löytyvän jotakin mieluista. Reseptit ovat myös sekä klassisia että kekseliäitä samaan aikaan. Varsin nerokkaita siis.

Kirja pitää esipuheen mukaan sisällään Gullichsenien elämän tärkeimmät reseptit ja kirjan sivuja selaillessa tuntuukin kuin kurkistaisi suoraan perheen henkilökohtaiseen elämään. Saatan olla hieman outo, mutta minusta tuntui ajoittain jopa hieman rikolliselta kirjaa lukiessani. Aivan kuin kurkistelisin toisten salaisuuksia ilman lupaa. Samaan aikaan olin otettu siitä, että pääsin osalliseksi perheen ruokamuistoihin, jotka ovat todella aistittavissa kirjan sivuilta.

Kirjassa on läsnä vahvasti myös rakkaus. Rakkaus ruokaa kohtaan, rakkaus pariskunnan yhteisiin ruokamuistoihin sekä epäilemättä myös rakkaus toisiaan kohtaan. Myös kirja on tehty rakkaudella. Se on kotoisa, hyväntuulinen, konstailematon ja aito. Kirjan kuvat on sommiteltu taidokkaasti ja niitä katselee mielellään.

Ja mikä parasta, pariskunnalta on tulossa uusi kirja, jonka kauppoihin ilmestymistä joudumme odottamaan niinkin kauan kuin huomiseen. Eikä siinä vielä kaikki, sillä tänään illalla klo 21.00 ruutuun pärähtää Gullichsenien Meidän Safkaa -telkkariohjelma. Jes!

Erottajan Skiffer, Helsinki

Skiffer on ollut To Do Ravintolat -listallani ehkäpä ikuisesti, tai ainakin siitä lähtien kun kuulin ystävältäni Helsingin edustalla olevasta merellisestä pizzapaikasta, josta saa törkeän hyvää pizzaa. Liuskaluodon Skifferille olenkin halunnut mennä jo monena kesänä, mutta kun en vaan ole saanut aikaiseksi. Talokiireitä olisi helppo syyttää tästäkin, mutta kyllä nyt yhdelle pizzaillalle olisi pitänyt löytyä aikaa.

Nyt Liuskaluoto on kiinni, mutta onneksi Erottajaltakin löytyy Skiffer. Vein äitini sinne syömään ennen Toisenlaista joulukonserttia, ja pidimme molemmat kovasti paikan pizzoista. Vielä kun näitä pääsisi nauttimaan sinne Liuskaluodolle niin olisin onnellinen. Kesää odotellessa siis..

Minä olin katsonut listalta valmiiksi kaksi pizzavaihtoehtoa, joiden välillä puntaroin lopullista valintaani. Ottaisinko juustoja, tryffeliä, pähkinöitä ja viikunaa sisältävän Formaggion vai pekonia, banaania ja chiliä sisältävän Tompan. Kallistuin lopulta Tompan puoleen ihana Elviksen leipä mielessäni, enkä joutunut todellakaan pettymään. Pekonin ja banaanin liitto toimii ja chili toi mukaan kivasti potkua.

Äidin liuskassa oli hieman perinteisemmät täytteet. Oli Serranon kinkkua, Cumulu blue -sinihomejuustoa ja tuoretta ananasta. Äiti ei yleensä pidä ananaksesta pizzassa, mutta tuore ananas teki poikkeuksen ja aluksi epäileväisesti kokonaisen pizzan syömiseen suhtautunut äiti herkutteli liuskansa hyvällä ruokahalulla. Ei voinut kuulemma lopettaa kun se oli niin hyvää. Ymmärrän. Minäkin haarukoin Tomppaani vielä siinäkin vaiheessa kun housujen vyötärönauhalla alkoi olla tosi tukalat oltavat.

Skifferin viinilistalla suositaan eurooppalaisia luomuviinejä. Äiti päätti että otetaan valkoista ja minä valitsin sitten valkkareista maukkaan rieslingin, vaikken uskonutkaan sen sopivan pizzan kaveriksi. Joinkin omaa lasillistani lähinnä sekä ennen että jälkeen pizzan. Maistoin sitä myös pizzan ohessa, mutta chili peitti viinin alleen niin lahjakkaasti, että siemailin mieluummin vettä ruokailun ohessa. Lasiin jäänyt viinitilkka sopi mainiosti jälkkäriksi.

Parasta Skifferin liuskoissa on rapea pohja ja rohkeasti erikoisiakin yhdistelmiä sisältävät täytteet. Itse en osaisi edes ajatella laittavani pizzaani banaania, mutta perhana että se sopi hyvin pekonin ja chilin kaveriksi. Muitakin liuskoja täytyy päästä maistelemaan ihan viimeistään kesällä Liuskaluodolla, mutta mielellään jo aiemmin Erottajan Skifferissä. Jos nyt teleporttaisin itseni Skifferiin maistaisin varmaan kehuttua Soignonia, joka sisältää vuohenjuustoa, mansikoita ja pinjansiemeniä.

Matkamessut 2014

Kylmää ja pimeää tammikuuta piristää tänäkin vuonna Helsingin Messukeskuksessa järjestettävät Matkamessut. Koko maailman kohtauspaikassa voi bongailla matkatarjouksia, varata matkan kylmästä lämpimään, maistella maailman herkkuja ja fiilistellä muuten vaan kaikkea matkailuun liittyvää.

Minäkin astelin paikalle vihdoin perjantaina, vaikka olisin halunnut heilua messuilla jo ammattilaispäivänä torstaina. Alkuvuoden työkiireet ja muut härdellit häiritsevät kuitenkin tänäkin vuonna matkamessuiluani, mutta onneksi ehdin kipittää paikalle perjantaina työpäivän päätteeksi.

Ruokabloggaajana odotin tietysti eniten Tasty Travel -aluetta, josta suuri osa tämän postauksen kuvistakin on otettu. Alueella on makuja niin kotimaasta kuin muualtakin maailmalta. Minä kuolasin yllättäen eniten italialaisia kojuja.

Kotimaan herkuista suosikkini olivat Tannisen Chilisen pisteen antimet, joita mukava messumyyjä esitteli minulle. Erilaiset chiliset hillokkeet maistuivat tosi namilta ja yhdistelin niitä jo mielessäni kesän grilliruokiin ja hampurilaisiin. Pirteä smoothie oli myös aivan ihana. Smoothiessa maistuu porkkana, hunaja, tyrni ja chili ja yhdistelmä on todella toimiva. Kokeile vaikka!

Myös Sun & Sea -alue miellytti pakkasessa paleltunutta bloggaajaa ja haaveilinkin matkasta oikeastaan kaikkiin alueella esiteltyihin matkakohteisiin. Meksiko, Malediivit, Karibia, Seychellit…kyllä kelpaisi!

Sun & Sea -alueella sijaitsee myös Sukelluskylä, jossa voi kokeilla laitesukeltamista. Minä en uskaltanut edes harkita moista, vaikka minua yritettiinkin houkutella altaaseen, mutta monelle muulle tämä on varmasti elämys vailla vertaa. Muista ottaa omat uikkarit mukaan!

Kävin tietenkin myös Rantapallon pisteellä moikkaamassa tuttuja. Rantapallon kuvausseinällä voi käydä poseeraamassa palmurannalla erinäisten rekvisiittahärpäkkeiden kanssa. Kaikki Rantapallon messukuvat löytyy täältä ja joukosta voi bongata erään tutun bloggaajan naaman useammastakin kuvasta. Pitäisiköhän kasvattaa viikset..

Matkamessujen vuoden partnerimaana toimii Latvia ja yllätys, yllätys olen haaveillut myös sinne suuntautuvasta matkasta. Mistäköhän matkakohteesta en olisi joskus haaveillut..? Henkkahan on Riikassa jo käynyt, mutta minä haluan sinne myös. Ehkä otamme lennot Riikaan jonakin vuosipäivänämme, jota meillä on tapana viettää aina eri kaupungissa.

Messut on auki vielä huomenna sunnuntaina, joten matkakuumetta ehtii nostattamaan vielä vallan mainiosti. Lisätietoja messuista löydät täältä. Iloista messuilua!

Intialainen ilta

Kylmä vuodenaika on täällä taas, joten eiköhän tehdä kasa mausteisia ruokia ja lämmitellä intialaisen illan merkeissä perheen tai ystävien kera. Lämpiminä höyryävät padat kutsuvat luokseen ja ilmassa leijailevat mausteiset tuoksut saavat veden herahtamaan kielelle. Keräsin tähän postaukseen Keltaisen keittiön reseptejä ja muita vinkkejä, joiden avulla sinäkin voit ilahduttaa läheisiäsi herkullisella teemaillalla.

Tuliset maut lämmittävät pakkasessa paleltunutta, mutta on hyvä ottaa huomioon, etteivät kaikki pidä liian vahvasta chilin mausta. Tässäpä tuleekin heti vinkki numero yksi: Nosta chilikastikkeet pöytään erikseen sen sijaan että tyrkkäisit tulista makua suoraan ruokaan. Näin jokainen voi säädellä oman annoksensa tulisuutta ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Keitä iso kasa joko jasmiini- tai basmatiriisiä, sillä sitä kuluu yllättävän paljon. On tylsää alkaa keitellä lisää riisiä kesken illan. Ruokajuomaksi sopii veden lisäksi hyvin vaikkapa olut tai viini. Kysy rohkeasti Alkon myyjältä suosituksia. Jälkiruoan kanssa voit tarjoilla chai teetä tai hedelmälassia.

Intialaisten ruokien lisukkeeksi sopii ainakin mangochutney, jota saa valmiina kaupasta ja purkkikama on mielestämme yllättävän hyvää. Chutneyta sinun ei siis tarvitse alkaa väsätä itse ellet välttämättä halua. Helpon lisukekastikkeen, joka toimii myös liiallisen ja tulisuuden taittajana, pyöräytät sekoittamalla maustamatonta jogurttia, jauhettua korianteria (maustehyllystä) ja tuoretta silputtua persiljaa.

Naan-leipä kuuluu olennaisena osana intialaisiin ruokiin. Ajattelimme ensin, että sitä pitäisi tehdä itse, mutta ostimmekin kaupasta esipaistettuja naanleipiä ja etenkin valkosipulilla ja korianterilla maustettu naanleipä oli oikein herkullista. Itsetehty olisi parempaa, mutta kaupan valmis leipä kelpasi ainakin meille paremmin kuin hyvin.

Kasvissyöjille voit tehdä intialaisen soijapalacurryn tai jos kaikki ruokailijat ovat lihansyöjiä, voit soveltaa reseptiä käyttämällä soijapalojen sijaan vaikkapa broilerisuikaleita. Toinen hyvä broilerivaihtoehto on helppo kana-kukkakaalicurry.

Myös intialainen linssikeitto soveltuu niin kasvis- kuin lihansyöjillekin. Pienet kulholliset linssikeittoa toimivat vaikkapa hyvänä alkuruokana, kunhan pidät keiton määrän kohtuudessa. Tämä on nimittäin yllättävän täyttävää tavaraa kasvispohjaiseksi keitoksi.

Valkosuklaa-kardemummapiiras

Meidän viimeisimpään intialaiseen iltaan kuului ihanan mausteinen intialainen lammaspata, helppo katkarapukorma ja hieman tulisempi intialainen kanakastike. Jälkiruoaksi tein kielen mennessään vievää valkosuklaa-kardemummapiirasta, jonka kardemumman aromit sopivat täydellisesti intialaiseen teemaan. Jos et ole kokkikolmonen ja leipurin peukalosi on keskellä kämmentä, voit myös pilkkoa hedelmiä jälkiruoaksi. Ainakin mango, ananas, papaija ja banaani maistuvat intialaisen illallisen päätteeksi.

Intialainen kanakastike

Katkarapukorma

Intialainen lammaspata